Auttakaa minua!!! Poikani on koulukiusaaja enkä tiedä mitä tehdä!

kun tunnustat asian. Uskon, että selviää parhain päin, koska haluat tuon loppuvan ja poikasi on vielä pieni. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista, että pojista tulee vaikka miten hyvät ystävät, jos vanhemmat hoitavat asiat oikein. Tsemppiä!

ota yhteys koulukuraattoriin/koulupsykologiin. Tulevat tällaisissa asioissa.



Tai perheneuvola on hyvä paikka saada apua myöskin.Hienoa että myönnät olevasi hukassa, nyt isosti tsemppiä ja avun hakemiseen voimia!

psykologi, johon voisit ottaa yhteyttä.



Minusta nyt on ainakin vakavan keskustelun paikka pojan kanssa. Hänen on pyydettävä anteeksi kiusaamaltaan pojalta ja luvattava lopettaa kiusaaminen tai hän joutuu vaihtamaan luokkaa tai jopa koulua, jos vain mahdollista. Teet niin selväksi kuin mahdollista, että kiusaaminen on väärin ja sen on loputtava.

kouluun ja välkät kävellään pihalla käsikädessä. Ja seurauksena siitä että äiti joutuu "koululaiseksi" ja näin ollen ei saa työstä palkkaa, kaikki ylimääräinen (karkkipäivä tms.) jäädytetään.



Ja todella sitten menet pojan kanssa maanantaina kouluun :)



Mutta tärkeintä puuttua koulukiusaamisen heti ja isosti.

Minun ongelma ei olekaan se tunnustaminen. Tämä asiahan on päivän selvä,ei sitä kieltääkään voi.



Ongelma on se,etten todellakaan tiedä mitä nyt. Mikä rangaistus,miten puhua pojalle,miten kasvattaa häntä.



Ilmiselvästi jossain kohdassa jokin on mennyt vikaan,miten muuttaa omaa kasvatustapaani... jne jne



Ihan todella,APUA!!!!



ap (itken putkeen jo toista tuntia,koska olen aivan hukassa)

Pyydä tosiaan apua ammattikasvattajilta. Tuli mieleen, että onko pojan koulunaloituksessa jotain hankaluutta, joka saa oireilemaan näin. Onko hän saanut kavereita ja oppinut olemaan ryhmässä? Ei kai häntä kiusata tai ei kai kiusaamisella yritä päästä itse joidenkin suosioon tai piireihin?

on jaettu kolmen koulun kesken,hänelle ei saa aikaa...



Perheneuvola tmv?? Voiko niihin mennä vielä kouluikäisen kanssa??



En nyt todellakaan voi jättää pienempiä ja kävellä käsikädessä koulupäivää tuon 7v kanssa.

Enkä oikein tiedä mitä se edes auttaisi.



ap

Pojalla on koulu alkanut vallan mainiosti. Kavereita riittää niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin.



Tilanteet ovat myös tapahtuneet kun ovat olleet tämän pojan kanssa kaksin,ei siis niin,että haluaisi "näyttää" muille tmv.



ap

siis minulla oli samanlainen tilanne poikani kanssa. Ekalla tuli tällainen kiusaamistilanne ja silloin uhkasin tällä kouluun tulemisella. Poika itki ja pyyteli etten tulisi. Olisi kuulemma NIIN noloa jos äidin kanssa tullaan kouluun :)



No, sanoin että tämä nyt on ehdottomasti ainoa kerta kun uhkaan. Jos vielä tällaista tapahtuu, asia on selvä ja äiti tulee kouluun.



No nyt tokan syksyllä sitten tulikin ilmi taasen että poika on kiusannut. Ilmoitin illalla että huomenna lähdetään sitten yhtämatkaa kouluun. Ja niin mentiinkin. Saatoin pojan luokan ovelle. Ja olin siellä tunnin loputtua odottamassa ja sanoin että lähdetäänpäs pihalle kävelemään... Kyllähän ne luokkakaverit vähän ihmeessään katsoivat. Mentiin sitten pihalle ja puhuttelin poikaa vielä tyylin että nyt on sun mahdollisuutesi; äiti voi lähteä nyt töihin jos lupaat ja vannot että osaat olla ihmisiksi.



Kyllähän tämä tehosi pitkäksi aikaa.

Soittaisin tai laittaisin sähköpostia ja kysyisin häneltä apua tilanteeseen. Meillä oli syksyllä vähän vastaavaa aikaisemmin kiltin pojan kanssa (myös ekaluokkainen). Opettaja soitti meille ja yhdessä päätimme, että kun vanhempien puhuttelu ei ollut auttanut (me yritimme ensin kotona jutella ja kieltää poikaa, ei siis tehonnut), niin poika laitettiin rehtorin puhutteluun. Ja yllätys yllätys, SE AUTTOI! Poika ei ole sen koommin jäänyt kiusanteosta kiinni (ja kiinnihän nuo pienet aina jää).



Me on otettu pojan kanssa asia kyllä esiin kotonakin moneen otteeseen. Ollaan korostamalla korostettu, että ikinä ei saa ketään pilkata, kiusata, lyödä tms. Että kaikki on yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia. Ja jos tulee ongelmia kavereiden kanssa, niin aikuinen apuun, jos ei rauhallisesti saa lasten kesken selvitettyä. Mutta tuo ei siis auttanut. Rehtorin puhuttelu auttoi.

Ole siis pojallesi rehellinen. Itke hänen nähtensä, ole vihainen hänelle. Kerro, miten kiusaajat pilasivat sinun elämäsi ala-asteella, kerro, miten olet heitä vihannut ja miten olet ollut heille katkera.



Kerro myös, mitä pojallesi tästä seuraa. Voit kertoa ensin, että poika joutuu pyytämään anteeksi ja tapaamaan tämän kiusatun pojan vanhemmat, ja tässä palaverissa hänet yritetään saada tajuamaan, miten inhottavaan tekoon on ryhtynyt. Kerro myös, että kotona seuraa aina jokin rangaistus tällaisista asioista esim. ei tietokonetta kuukauteen tms rangaistus, joka tietenkään ei ole lainkaan tekoon suhteutettu mutta jolla viestit pojallesi, että et missään nimessä vain katsele tilannetta avuttomana vierestä.



Kerro myös pojallesi, että jos hän jatkaa tätä käytöstä, kiusatun vanhemmat ottavat yhteyttä poliisiin, ja sosiaalitoimi tulee mukaan kuvioihin. Ole rehellinen pojallesi, vältä dramatisointia tai pelottelua. Kerro vain, että kiusaaminen on muutakin kuin vain huonoa käytöstä sinun tai opettajan mielestä ja että siihen puuttuvat lopulta siis poliisia myöten kaikki tässä yhteiskunnassa.



Kerro myös, minkälainen lapsi yleensä kiusaa. Siis sellainen, joka on epävarma itsestään, kadehtii muita ja yrittää siksi saada muut tuntemaan olonsa ikäväksi. Kysy häneltä, mikä on hänen mielestään se syy, mutta voit myös (jos hän ei vastaa) olettaa suoraan, että hän kadehtii tätä poikaa. On tärkeää sanoa lapsellesi suoraan, että vaikka voi tuntua siltä, että kiusaamisesta saa huomiota muilta, lopulta kiusaaja jää aina yksin, koska kukaan ei halua olla sellaisen kaveri, joka tekee ilkeyksiä toisille.



Ennen kaikkea ota yhteys perheneuvolaan. Lapsesi tarvitsee nyt paljon apua, ja myös te perheenä tarvitsette apua. Pojallasi on nyt vaikeaa, ja hänen pitää saada se asia purettua mielestään. Hän siis tarvitsee apua, jota sinä et pysty antamaan. Hanki sitä.

kysyisin pojalta myös miltä hänestä tuntuu olla koulussa. Onko siellä kivaa? Onko hänelle joskus tapahtunut jotain ikävää? Onko välitunneilla leikkikavereita? Mitä kaverit tekevät, miten puhuvat toisllee, sanotaanko koskaan rumasti? Eli yrittäisin kaivella, onko kenties taustalla jotain mikä painaa poikaa ja purkautuu sitten heikompaa kiusaamalla. Juttelisin myös oman opettajan kanssa ja kysyisin myös häneltä millainen luokan dynamiikka on. Tietääkö hän näistä tapauksista?



Tietenkin samaan aikaan tekisin selväksi että poika on käyttäytynyt rumasta ja että noin ei saa tehdä. uhakisin vaikka että seuraavaksi joutuu pesemään sen toisen pojan takin tai muuten korvaamaan jos jotain kiusaa tekee. Jos yhä väittää että toinen on provosoinut, toteaisin vaan että sitten pysyt loitolla siitä lapsesta.



Mun omalla pojalla oli samankaltaista onglemaa ekalla ja tokalla. On käynyt ilmi, että taustalla oli sosiaalisesti taitavampien kavereiden hyljeksintä meidän hölöttävää ja herkästi tulistuvaa poikaa kohtaan. Ja kun lapsi ei päässyt porukkaan, hän kävi viskaamssa sen porukan pienimmän pipon lätäkköön... Oli tosi rankkaa selvitellä asioita silloin ja meillä läpimurto oli se, kun lapsi vihdoin alkoi iltaisin itkeä koulun kaveritilannetta - pitkään hän vain syytteli toisia tai sanoi ettei tiennyt miksi teki jotain. Silloin pystyin vasta oikeasti lohduttamaan ja tukemaan muita kaverisuhteita ja saatiin opettajakin vähän ymmärtämään, että meidän lapsi oli se eniten hukassa oleva tapaus. Onneksi nyt 3. luokka on sujunut jo plajon paremmin.

eikös tämä nyt ole suhteellisen yksinkertainen asia.



pojalle pitää tehdä selväksi - ihan nomraalisti puhumalla ja keskusteluttamalla - että noin EI saa tehdä. Että oli toinen miten ärsyttävä tahansa tai vaikka kuinka ei leiki tai tulee keinuun vaikka kieltää, niin toista ei löydä eikä tönitä eikä takkia uiteta. Ja että tavaraa ei varasteta eikä valehdella. Että ne on väärin. Ja konkreettisesti, mitä siitä seuraisi, jos kaikki tekisivät niin - myös hänelle.



Tämän jälkeen poika kotiarestiin ja pelikieltoon viikoksi ja lupaus siitä, että sama toistuu heti kun hän uudelleen jää kiinni moisesta pelleilystä.



TÄmän ohella kannattaa tietysti muistaa sitten se, että harvoin näissä on yhtä kiusaajaa ja yhtä kiusattua, ja todennäköisesti omalla pojallasi on omat kiusaajansa, joita vastaan hän myös tarvitsee teidän apuanne. Mutta painota myös sitä, että vaikka joku kiusaisikin häntä, hän ei silti saa kiusata ketään, vaan ongelma on ratkaistava muilla keinoin ja että te olette sitä varten, että autatte siinä.



Ja tietenkään mikään keino - tämäkään - ei tepsi heti ensi yrittämällä. Mutta ammattilaisavun sijasta tässä tarvitaan sitkeyttä ja peräänantamattomuutta ja kärsivällisyyttä. Siis vanhemmuutta...

Varmaan voitte jonkun välitunnin olla koululla.

Poika näkee, että tilanne on vakava, kun äiti tulee koululle varmistamaan, ettei hän kiusaa ketään.

En nyt todellakaan voi jättää pienempiä ja kävellä käsikädessä koulupäivää tuon 7v kanssa.

Enkä oikein tiedä mitä se edes auttaisi.

ap

Meillä poika oli rehtorin puhuttelussa tuosta pallon ottamisjutusta,mutta taidan pyytää että puhuisi uudestaan.



Vaikeinta minun on tässä nyt erottaa totuutta ja valhetta.



Ja mietin kokoajan mitä itse olen tehnyt väärin. Olen koko lapsuusiän koittanut korostaa että kaikki ovat hyviä ja kaikki tulee huomioida jne



Mitä sanon kun poikani sanoo,että toinen poika on pönttö?? Ei taida auttaa,että sanon,ettei toisia saa nimitellä tai miltä tuntuisi jos sinua sanottaisiin pöntöksi tmv...



Ja nro5,ihan ok neuvo,mutta meillä on tosiaan 3,5v ja 2v kotona enkä voi heitä jättää.



No,tuo rehtori voisi tehota.



Mutta sen lisäksi,että jokin "tehoaisi" ja saisi kiusaamisen loppumaan niin haluaisin varmistaa,että poika todella tuntisi ja tietäisi tehneensä väärin,eikä vain lopettaisi koska pelkää rehtoria....



ap

Tiedän tasan tarkkaan, että koulu ei kiusaamisille yleensä edes yritä tehdä mitään.



Mutta jospa sinä kutsuisit sen kiusaamisen kohteeksi joutuneen pojan vanhempineen teille kylään, niin että voisitte keskustella ihan aikuisten kesken, mikä on ongelma.



Ei kaikista tarvitse tykätä, eikä tarvitse olla kaikkien kaveri. Silti ei ole oikeutta kiusata toisia, ja kaikkien kanssa pitäisi pystyä tulemaan toimeen koulussa ja muuallakin.