Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minua kiusattiin eristämällä. Kohtalotovereita? Miten luulet sen vaikuttavan?
07.04.2011 |
Minua kiusattiin koko yläasteen ajan. En tuntenut uudessa koulussa ketään eikä minulla ollut kavereita, koska olimme muuttaneet uudelta paikkakunnalta. Kukaan ei halunnut olla minun kaveri ja jäin aina ilman paria ja minut valittiin viimeisenä joukkueisiin. Olin nätti ja mukava tyttö, en mikään sellainen lihava nynnerö mitä voisi kuvitella kiusaajien ottavan silmätikukseen. Vaikka ei sellaisiakaan kenelläkään ole oikeutta kiusata. Mutta olin hiljainen lapsi isossa porukassa. Minua nimiteltiin ja syrjittiin ja minusta puhuttiin selän takana vaikka olin paikalla. Opettajat ei puuttuneet siihen mitenkään.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla.. mutta se alkoi jo päiväkodissa, pienellä paikkakunnalla oli mahdotonta päästä irti tuosta roolista ja saada uusia kavereita. sama jatkui vielä lukiossakin, mutta silloin tosin oli enemmänkin kyse jo siitä, että minä en osannut olla ihmisten kanssa, enkä tiennyt mitä heidän kanssaan tehdä tai puhua. oli minulla silti onneksi muutama kaveri, muuten olisin varmasti syvästi masentunut.
olen nykyään paljon sosiaalisempi, ja teen itsekin aloitteita. silti on vaikeuksia tutustua ihmisiin. aina semmoinen epävarmuus läsnä, mietin kuinka lähelle ihmisen voi päästää.. mitä voin sanoa ja mitä en, pitääkö se minusta oikeasti, millaisen kuvan se saa..?
en koskaan aseta uusille tuttavuuksille mitään odotuksia jatkosta. jos yhteydenpito katkeaa, se ei ole mikään yllätys eikä oikeastaan pettymyskään. niin vain tapahtuu, niin on aina tapahtunut.
.. enkä ole mikään marttyyri tämän asian kanssa, tai langeta vastuuta yhteydenpidosta muille. koitan toimia mahdollisimman normaalisti, niin kuin muutkin.
Alue: Aihe vapaa
Aivan saman kokeneena tiedän, että nuo vuodet ovat vaikuttaneet minuun niin, että olen aivan tavattoman herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnelmia. Olen ikään kuin varpaillani koko ajan.
Ja menettämisen pelko, yksin jäämisen pelko jäi päällimmäiseksi.
Minulla eristäminen on vaikuttanut mm niin, että en päästä helpolla muita lähelleni ja pidän "vapaaehtoisesti" välimatkaa muihin. Siksi
kai, että minua ei näin ollen edes voida hylätä - siksi kai, että "vapaaehtoinen" yksin oleminen tuntuu helpommalta.