Lue keskustelun säännöt.
Tyttöjen välisestä ystävyydestä kysymys?
07.04.2011 |
Puututteko te millään tavalla tyttöjen välisiin ystävyyssuhteisiin ja jostain syystä niihin ihmissuhteisiin näköjään kuuluviin säätöihin?
Mulla on ekaluokkalainen tyttö, joka on omalta luokaltaan saanut oikein hyvän ystävän. Nyt tyttö on surkeana, koska eräs toinen tyttö on alkanut "omia" tätä tyttäreni kaveria ja houkutellut välitunneilla leikkimään kanssaa "kahdestaan" niin, että omani on jäänyt yksin. Kiusaamista ei ole, toiset tytöt ovat vain tyttäreni mukaan "halunneet joskus leikkiä kahdestaan". Oma tyttäreni ei oikein pidä tästä omijatytöstä, tulee kyllä toimeen, mutta ei oikein kemiat pelaa. Ymmärrän sen vallan hyvin, vaikken tietysti hänelle asiaa sanokaan, tämä tyttö oli meillä joskus kylässä ja on aika hemmoteltu ja suoraan sanottuna aika huonokäytöksinen, mutta en tosiaan ole millään tavalla antanut lapseni ymmärtää, että olen tätä mieltä. Päinvastoin, olen sanonut, että kolmestaankin voi leikkiä.
Nyt olen sanonut myös tytölleni, että etsisi muitakin kavereita kuin tämän parhaan kaverinsa, ja rohkaissut myös kutsumaan muita meille leikkimään. Tämä paras kaveri tuntuu kuitenkin olevan niin tärkeä ja läheinen.
Nyt tässä mietin, että pitäisikö aikuisten tähän jotenkin puuttua? Ehkä ei kuitenkaan... Mitä mieltä?
Kommentit (4)
tyttöä tiiviissä porukassa. Olen usein miettinyt samaa, mutta en ole kuitenkaan puuttunut. Ehkä se kuuluu tähän tyttökulttuuriin, että pariton luku on aina epäsopiva.
Meillä niin, että toinen tyttö on erittäin kiva ja hänen kanssaan on "helppo" olla. Harmillista, että mielestäni hänen vanhempansa ovat mitä suurimpia toisten ihmisten hyväksikäyttäjiä.
Toinen tyttö taas on usein hankala, määrääväkin, mutta leikit ovat onnistuessaan huippukivoja. Vähän sellainen johtajatyyppi ja muut kaverit "hoviväkeä". Hänen vanhempansa taas ovat erittäin kivoja ja miellyttäviä.
Olen siis antanut asioiden lutviutua toistaiseksi itsestään, kun mitään vakavaa ei ole tapahtunut.
*pohdiskelija*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideaalimaailmassa molempien kaverityttöjen vanhemmille voisi soittaa ja sopia, että kaikki tahoillaan puhuisivat tyttärilleen yhdessä leikkimisen puolesta syyllistämättä. Mutta kun ei tiedä millaisia ne vanhemmat ovat, niin hankala arvata miten suhtautuisivat kun heidän tyttönsä ei ole se joka on yksin.
Kun olin lapsi (ehkä 4-5. luokalla), meillä oli kolmen luokan tytön kesken sellainen ihmeellinen triangelidraama jossa vaihdeltiin kavereita. Ketään ei varsinaisesti kiusattu, mutta jätettiin ulkopuolelle. Tämä kolmio siis pyöri niin, että jokainen jäi vuorollaan ulkopuolelle kahden muun lyöttäytyessä yhteen. En muista tai tiedä mikä nuo vaihdokset aiheutti. Yhtäkkiä sitä vaan huomasi taas kelpaavansa jomman kumman kaveriksi tai jäävänsä yksin.
Tiedostan toki, että olin tuossa yhtä inhottava ja syyllinen kuin ne kaksi muutakin tyttöä, mutta nyt aikuisiällä olen huomannut, että tuo yksin jääminen jätti jälkensä, joka näkyy nyt hylätyksi jäämisen pelkona ja lievänä läheisriippuvuutena joka kohdistuu erityisesti mieheeni.
Siksi käännyn sille kannalle, että jotain kannattaisi tehdä.
He kävelivät kadulla rinnakkain, niin että vastaantulijat joutuivat väistämään.
he huusivat kadulla toisilleen, niin että vastaantulijat kääntyivät katsomaan.
He halusivat samoja poikia, niin että iltakaudet joutuivat kärsimään.
Tuskin on viisasta kiipeillä katolle loikoilemaan.
julmimpia ja vaikeimmin puututtavia kiusaamisen muotoja. Ja sitä harrastavat erityisesti tytöt. Sinuna tarkkailisin tilannetta ja puuttuisin jos siltä näyttää.