Lue keskustelun säännöt.
Sattuu kun kaikki tutut on "priorisoineet" meidät ulos piiristään:(
07.04.2011 |
Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut paljon ystäviä ja tuntuu että ne loputkin on jotenkin kadonneet. Nykypäivänä taitaa olla yleistä, että ne joiden kanssa oleminen on mitenkään epätyydyttävää heitetään yli laidan.
Kommentit (19)
kyllästyttää tämä nykyinen vierailukulttuuri.
Ennen piipahdettiin ja juotiin kaljupääkahvit ja juteltiin. Nyt pitää varata aika kännykällä ja vielä varmisyaa ja siivota etukäteen ja leipoa sen kymmenet tarjoilut ja varmistaa vielä, että on karppia ja kasvista yms. ettei vieras loukkaannu.
Olen luopunut vieraiden kutsumisesta, sillä en jaksa tyhjää hössätä montaa tuntia parin tunnin vierailun takia. Ja ei ne edes välittömiä olekaan vaan tekopirteitä kauniin kodin ja leipomusten esittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei pienten lasten ja työelämän vaatimusten ohella ehdi pitää kaikkiin kovin tiivistä yhteyttä. Ja näin myös sanotaan, ja sen kaikki ymmärtää, sillä meidän ikäisillä elämäntilanne on kaikilla enemmän tai vähemmän samanlainen.
Tuo juttu oli kuitenkin 15 vuotta sitten, ei oltu vielä työelämässä, ei ollut lapsia, ei edes poikaystäviä. Ja pidin meitä kyllä ihan ystävinä, enkä vain kaukaisina tuttavina.
Mutta enhän mä muuta väitäkään, vaan tietenkin jokaisella on oikeus itse valita kehen haluaa ja jaksaa pitää yhteyttä. Mulle tuo vain tuli niin yllätyksenä, että tuosta priorisoinnista kuuleminen ei ollut mitenkään miellyttävää. Ei siinä sen kummempaa.
ole jaksanut yhteyttä pitää kun on lapset jatkuvasti sairastaneet ja töissä on ollut raskasta. Että ei ole jaksanut muuta kuin pitää itsestään huolen. Ei kukaan ole loukkaantunut siitä, ettei ole prioriteettilistan ykkösenä. Joskus on vain oltava itsekäs, että jaksaa. Jos siitä joku vetää herneet nenukkaan niin sitten saa mennäkin.
Kyllähän se todella tylyltä kuulosti, kun toinen sanoi, ettei ole pitänyt yhteyttä, kun on elämässä liikaa asioita, joten on täytynyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Todella "kivaa" kuulla, että itse on siinä tärkeysjärjestyksessä jossain pohjimmaisena. Olihan se yllättävääkin, että toinen sanoi asian noin suoraan, mutta eipä ainakaan jäänyt mitään epäselvää. Mutta eipä siinä mitään, se oli vain yksi kaveri. Jäihän noita vielä muita, myös niitä muita entisiä opiskelukavereita. Mutta karua kuultavaa se oli.
mies on töissä kaukana 4 pv viikossa, ehditään nähdä vaan psri h iltaisin. Perjantaina yleensä ollaankin ihan poikki, eikä jakseta muuta kuin syödä ja ehkä katsoa joku leffa. Viikonloppuisin sitten usein hoidetaan asioita, mutta silloin kun tavataan ihmisiä niin jotenkin pitäisi repiä aikaa tavata vanhempia (miehen vanhemmat eronneet, joten 1 kyläiltävä pariskunta lisää), sisaruksia, kavereita eri porukoista... Ei siinä yhdelle pariskunnalle kuule kovin montaa kertaa vuodessa saa repäistyä, etenkin kun halutaan olla välillä myös ihan vaan omankin perheen kesken eikä kyläillä joka viikonloppu.
päiväkotikavereiden vanhempia kylään. Heissä on joitakin sellaisia joiden kanssa olisi kiva olla tekemisissä ilman lapsiakin. Ja bonuksena asuvat vielä melko lähellä. Ja etsiä muitakin lapsiperheitä jotka haluaisivat viettää meidän kanssa aikaa. Ehkä se vaan on niin, että pitää yrittää löytää uusi kaveripiiri.
Ap
en taatusti ala kylästelemään. Lisäksi viikonloppuvapaita on niin harvoin, että sukulaiset odottavat silloin käyntejä. Samoin lapset toivovat, että viettäisimme kotona yhteistä aikaa.
Harvoin ehtii ja jaksaa kylään. Ei voi mitään. Itse taas ihmettelen erästä ystävääni, joka vinkuu koko ajan, ettei mies ole innostunut joka viikonloppu "seurustelemaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiysvalmennuksessa 12 v sitten erään äidin. Hän ei ollut yhtään minun henkinen, meillä ei ollut mitään yhteistä eikä mitään muuta keskusteltavaa kuin raskaus.
Vauvojen synnyttä kävin hänen kanssaan pari krt vaunulenkillä.
Nyt hän soittaa / viestittää tms mulle silloin tällöin ja kutsuu kylään. Siis ei kiitos, miten ei 12 vuodessakaan ole huomannut, ettei kiinnosta? En ehdi tapaamaan edes oikeita kavereitani. Kun meillä ei ole mitään yhteistä. Pitäisikö jutella siitä, kuinka usein tämä kuudesluokkalainen kakkaa ja syö?
Onko minun ap:n mielestä pakko alkaa pitämään häneen yhteyttä?
Mä olen itse lakannut pitämästä yhteyttä ent. ystäviini. Mua ärsyttää töiden jälkeen alkaa säätään jotain vierailukestitystä ja toisaalta olen usein salilla tai lenkillä tanssiharjoituksissa vapaa-aikanani joten ei kyllä nappaa ollenkaan lepohetkinään kotona enää seurustella. Sekin vielä että olen palveluammatissa jossa näen ihmisiä, juttelen, analysoin, kuuntelen, neuvon jne... ei riitä enää aika. Lasten kaverit kylässä n. parikrt viikossa on ok. Äitiyslomalla oli aikaa ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ihmiset ennenkään ole viettäneet aikaa sellaisten seurassa, joista eivät pidä. Joko kuvittelette koko jutun ja ystävänne ovat vain kiireisiä eivätkä tapaa ketään muutakaan, tai sitten olette väärissä piireissä. Joka tapauksessa teillekin löytyy taatusti seuraa.
kotinne on niin mullinmallin. Tulette meille ja passautatte itsänne koko illan, vaikka arkemme on muutenkin kiireistä, kun on monta lastakin. Ette kutsu meitä teille valmiille muuta kuin syntymäpäivinä.
Teidän pitäisi muuttua kahdessa asiassa.
1. Tulette meille ettekä jää koko illaksi. Sopiva vierailun pituus on 1,5-2 tuntia, varsinkin, koska käytte meillä usein.
2. Siivoatte kotinne ja tarjoatte siellä meillekin joskus rauhallisen illan.
On aivan erilaista jutella ja samalla katsoa omien lasten ja teidänb lasten perään, kuin olla kylässä ja antaa toisen hoitaa kaiken puolestanne. En jaksa perhettänne niin usein ja kauan meillä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotinne on niin mullinmallin. Tulette meille ja passautatte itsänne koko illan, vaikka arkemme on muutenkin kiireistä, kun on monta lastakin. Ette kutsu meitä teille valmiille muuta kuin syntymäpäivinä.
Teidän pitäisi muuttua kahdessa asiassa.
1. Tulette meille ettekä jää koko illaksi. Sopiva vierailun pituus on 1,5-2 tuntia, varsinkin, koska käytte meillä usein.
2. Siivoatte kotinne ja tarjoatte siellä meillekin joskus rauhallisen illan.
On aivan erilaista jutella ja samalla katsoa omien lasten ja teidänb lasten perään, kuin olla kylässä ja antaa toisen hoitaa kaiken puolestanne. En jaksa perhettänne niin usein ja kauan meillä!!!
kotinne on niin mullinmallin. Tulette meille ja passautatte itsänne koko illan, vaikka arkemme on muutenkin kiireistä, kun on monta lastakin. Ette kutsu meitä teille valmiille muuta kuin syntymäpäivinä. Teidän pitäisi muuttua kahdessa asiassa. 1. Tulette meille ettekä jää koko illaksi. Sopiva vierailun pituus on 1,5-2 tuntia, varsinkin, koska käytte meillä usein. 2. Siivoatte kotinne ja tarjoatte siellä meillekin joskus rauhallisen illan. On aivan erilaista jutella ja samalla katsoa omien lasten ja teidänb lasten perään, kuin olla kylässä ja antaa toisen hoitaa kaiken puolestanne. En jaksa perhettänne niin usein ja kauan meillä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se todella tylyltä kuulosti, kun toinen sanoi, ettei ole pitänyt yhteyttä, kun on elämässä liikaa asioita, joten on täytynyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Todella "kivaa" kuulla, että itse on siinä tärkeysjärjestyksessä jossain pohjimmaisena. Olihan se yllättävääkin, että toinen sanoi asian noin suoraan, mutta eipä ainakaan jäänyt mitään epäselvää.
Mutta eipä siinä mitään, se oli vain yksi kaveri. Jäihän noita vielä muita, myös niitä muita entisiä opiskelukavereita. Mutta karua kuultavaa se oli.
täälläkin perhe, jossa kaverit ja ystävät katosivat kun vauva syntyi. ymmärrän, varmasti harmittaa, jos tuntuu että jää ulkopuoleiseksi. tiedän, että ei ole niin helppoa, mutta varmasti vielä joskus uusia kavereita löytyy. esim harrastuksista tai töistä? jaksamista ja ystävystyminen sehän vie joskus pitemmänkin ajan kun aikuisena alkaa uusia kavereita etsimään ja tutustumaan. mutta kivaa kevättä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se todella tylyltä kuulosti, kun toinen sanoi, ettei ole pitänyt yhteyttä, kun on elämässä liikaa asioita, joten on täytynyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Todella "kivaa" kuulla, että itse on siinä tärkeysjärjestyksessä jossain pohjimmaisena. Olihan se yllättävääkin, että toinen sanoi asian noin suoraan, mutta eipä ainakaan jäänyt mitään epäselvää.
Mutta eipä siinä mitään, se oli vain yksi kaveri. Jäihän noita vielä muita, myös niitä muita entisiä opiskelukavereita. Mutta karua kuultavaa se oli.
oletko sitten itse pitänyt yhteyttä jokaikiseen tuttavaasi? Tai siis kai ajattelet joistain ihmisistä, etteivät he ole niin tärkeitä kuin toiset? Yleensä sitä vain jätetään ihmiset epätietoisena roikkumaaan ja pidetään hiljaiseloa, tuo sentään sanoi suoraan.
ole jaksanut yhteyttä pitää kun on lapset jatkuvasti sairastaneet ja töissä on ollut raskasta. Että ei ole jaksanut muuta kuin pitää itsestään huolen.
Ei kukaan ole loukkaantunut siitä, ettei ole prioriteettilistan ykkösenä. Joskus on vain oltava itsekäs, että jaksaa. Jos siitä joku vetää herneet nenukkaan niin sitten saa mennäkin.
Kyllähän se todella tylyltä kuulosti, kun toinen sanoi, ettei ole pitänyt yhteyttä, kun on elämässä liikaa asioita, joten on täytynyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Todella "kivaa" kuulla, että itse on siinä tärkeysjärjestyksessä jossain pohjimmaisena. Olihan se yllättävääkin, että toinen sanoi asian noin suoraan, mutta eipä ainakaan jäänyt mitään epäselvää.
Mutta eipä siinä mitään, se oli vain yksi kaveri. Jäihän noita vielä muita, myös niitä muita entisiä opiskelukavereita. Mutta karua kuultavaa se oli.
Kun itse kaipaan sitä tuulettumista ja ajatusten vaihtamista muiden aikuisten kanssa. Ja tykkään laittaa ruokaa vieraille ja tottakai nauttia siitäkin että joskus pääsee valmiiseen pöytään. Minulle ei riitä se, että töissä rupattelee työkavereiden kanssa. Mutta kaikillahan ei ole samat tarpeet. En jaksa uskoa että kaikki tuttavaperheet istuisivat illat ja viikonloput kotona näkemättä ketään.
ap
ole jaksanut yhteyttä pitää kun on lapset jatkuvasti sairastaneet ja töissä on ollut raskasta. Että ei ole jaksanut muuta kuin pitää itsestään huolen.
Ei kukaan ole loukkaantunut siitä, ettei ole prioriteettilistan ykkösenä. Joskus on vain oltava itsekäs, että jaksaa. Jos siitä joku vetää herneet nenukkaan niin sitten saa mennäkin.
Kyllähän se todella tylyltä kuulosti, kun toinen sanoi, ettei ole pitänyt yhteyttä, kun on elämässä liikaa asioita, joten on täytynyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Todella "kivaa" kuulla, että itse on siinä tärkeysjärjestyksessä jossain pohjimmaisena. Olihan se yllättävääkin, että toinen sanoi asian noin suoraan, mutta eipä ainakaan jäänyt mitään epäselvää.
Mutta eipä siinä mitään, se oli vain yksi kaveri. Jäihän noita vielä muita, myös niitä muita entisiä opiskelukavereita. Mutta karua kuultavaa se oli.
ja annatko useita vaihtoehtoja sopivaksi päiväksi?
Jos kutsut usein eikä koskaan sovi niin hanki itsellesi uusia ystäviä.
Mä en ymmärrä suomlaista kotona istumista ja vieraista stressin ottamista. Meillä käydään ja me käydään, joskus syödään dominoja paketista mutta on van kiva nähdä :)
Onneksi on pari hyvää ystävää kuitenkin jäänyt.
Eniten satuttaa läheinen ystävä, joka on lapseni kummi. Hänellä ei enää ole aikaa kummilapselleen, eikä tietenkään minullekaan.
Mutta toisaalta tiedän heidät ja luultavasti tässä joitakin syitä.
Yksi tuttavaperhe vaihtaa ystäväpariskuntaa aina jonkun vuoden välein. Ainoa varma on että ne edelliset kaverit jäävät melko kokonaan ja löytävät taas uuden perheen jonka kanssa kaveerata. Tämän perheen äidin kanssa näen välillä, hänellä ei oikein ole enää muita omia ystäviä, vaikka mukava onkin. Mies ei ole kovin sosiaalinen ja onkin juuri sellainen että kyläily aika maksimissaan pitäisi kestää 1-1,5h ja sitten hänellä on jo kiire jonnekin.
Toinen perhe taas ei kaveeraa muiden perheiden kanssa, vaan äidin sukulaisten. Heillä äiti on minun lapsuuden ystäväni, mutta ei ehdi ja ei kaipaa niin paljoa seuraa, vaan viihtyy oman perheen kesken. Sen jälkeen kun heidän nuorin lapsensa todettiin allergiseksi koiralle ja meillä on koira, niin eivät ole nähneet meitä enää. Tällä perheellä mies on sosiaalisempi ja näkee välillä kavereitaan, perheen äiti taas tosiaan kotona ja sukulaisten kanssa viihtyvää sorttia.
Sitten on useampia perheitä että näemme ajoittain. Nämä perheen ovat sosiaalisia näkemään muitakin. Tosin monilla, ihan kuin meilläkin, on lasten harrastuksia tai joillakin jopa aikuisten suht paljon ja muitakin kiireitä. Mutta vaikka näkeminen olisi harvakseltaan, niin ei tunnu että olisivat "priorisoineet" meidät ulos piiristään. Monilla on vain kiire.
Meillä helposti näkeminen niihin perheisiin, jotka ovat miehen kautta tulleet ovat harvakseltaan, koska meillä mies on huono ottamaan yhteyttä, toisin kuin minä. Minä sitten kannustan miestä soittamaan ja kyselemään kylään.