Lue keskustelun säännöt.
Mun käy niin sääliksi meidän koiraa :(
07.04.2011 |
Eilen täällä jo itkustinkin sitä, kun jouduttiin vanhempi koira lopettamaan luukasvaimen takia. Nyt tuo meidän nuorempi koira 1v (tai nyt siis meidän ainoa koira) Tassuttelee surkeena pitkin kämppää ja etsii kaveriaan. Voiko mikään olla enää sydäntäsärkevämpää. Varsinkin kun itsekkin on vielä niin surullinen.
Ei sitä olisi koskaan voinut uskoa kuinka suuri suru jää kun se lähtee, mutta niin vain kävi.
Noh, kyllä tämä tästä, poika elää meidän muistoissa ikuisesti :')
Kommentit (20)
1/20
|
07.04.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä hyvä esimerkki koiran uskollisuudesta.
Jaksamista ap! Lemmikin poismeno on uskomattoman kova paikka koko perheelle ja sitä voi olla jonkun empatiakyvyttömän av-kirjoittajan vaikea ymmärtää.
Luonnollisesti myös eläimillä on tunteet ja ne voivat kiintyä voimakkaastikin perheenjäseniinsä. Erityisesti tämä nuori koira, jolla on koko elämänsä ajan ollut joku saman lajin edustaja kaverinaan. Ei siis ihme, että koiraparka etsii vielä toveriaan. Uskoisin kaipuun helpottavan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana, toivottavasti koira sopeutuu elämään perheen ainoana koirana, eikä ala kärsimään esim. eroahdistuksesta yksin jäätyään.
Ehkä vielä jonakin päivänä voitte hankkia uuden lemmikkikoiran perheeseenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivojen kemiat on sekaisin (serotoonin puutos). Siihen auttaa masislääkitys. Koiran ei tarvitse kärsiä turhaan, lääkkeilä elämä muuttuuu siedettäväksi.
Anna sille aikaa. Eläimetkin sopeutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä piti lopettaa 9 kk vanha sakupentu diabeteksen takia. Emo etsi sitä aika surkeana kolme päivää.
Sitten ne yleensä luovuttaa.
Poika oli kipeä ja tämä oli hänen parhaakseen..
Ainoa "vaihtoehto" olisi eutanasian lisäksi ollut jalan amputointi, mikä nyt ei oikeastaan ollut edes varteenotettava koska on kuitenkin iso koira kyseessä ja on ollut muutakin pientä kremppaa kuten ihottumaa jo melko pienestä pitäen. Olisi ollut todella itsekästä päätyä amputaatioon vain siksi että olisi halunnut enemmän aikaa hänen kanssaan..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira peilaa sinun tuntemuksiasi. Parasta mitä voit koirallesi tehdä, on elää sen kanssa mahdollisimman normaalia elämää ilman liikoja surkutteluja ja paapomisia.
Sydämeni särkyi. Suren tottakai ihmistenkin hädän puolesta, mutta en pidä yhtään sen vähäpätöisempänä koiran tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä vielä enemmän sen olo voi olla epävarma, kun siltä nyt puuttuu viereltä se vanhempi ja turvallinen johtajakoira. Nyt sen on sopeuduttava siihen, että ihminen on sen ainoa laumanjohtaja. Sanoisn että panosta nyt kivaan yhtesieen tekemsieen nuoren koiran kanssa ja pidä huoli johtaja-asemastasi. Älkää siis itkekö sylikkäin (ainakaan kovin paljon).
Meidän vanhan koiran kuolemasta on jo pari vuotta mutta silti välillä haikeus valtaa mielen - siitä huolimatta että nykyään kotona touhottaa taas puolivutias pentukoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisesta vaihtoehdosta, että jos koiramme ei yksinoloon sopeudu, hän muuttaa ystäväni luo koska siellä on koirakaveri sitten seurana.. Ennenkaikkea haluamme kuitenkin koiramme kotona pitää, mutta ei sitä voi turhaankaan kiusata jos ei sopeudu... Elämäntilanne ei nyt ehkä ole parhain uuden koiran hankintaan, koska meillä kotona pieni vauva 3kk...
Ap
hoito olisi auttanut? Kyllähän noita koiria löytyy jotka elävät ihan mukavaa elämää diabeteksesta huolimatta. Kunhan omistajat vaan jaksavat hoitaa ja lääkitä koiraa koko ajan.
meillä piti lopettaa 9 kk vanha sakupentu diabeteksen takia. Emo etsi sitä aika surkeana kolme päivää.
Sitten ne yleensä luovuttaa.
Ja touhunnut kaiken näköistä kivaa päivän aikana.. Luun saatuaan oli hetken innoissaan ja leikki ja nyt makaa taas tietokonepöydän alla kerällä.. :(
Ap
Te olette nyt lauma ilman yhtä jäsentä, älä turhaan erota sitä teistäkin. Koira kyllä sopeutuu, kaipailee varmasti kaveriaan, mutta tottuu kyllä. Siitä voi tulla jopa onnellisempi, kun saa nyt kaiken huomionne. Eli ei tarvitse jakaa sitä toisen koiran kanssa.
Sure sinäkin rauhassa, koira varmasti peilaa osittain sinun surullista mielialaasi. Nyt vaan halailet jäljelle jäänyttä ja keskityt nauttimaan elämästä vauvan äitinä ja yhden koiran omistajana.
kuollut tai lopetettu koira pitäisi aina näyttää niille koirakavereilleen.