Miten lapsesi sopeutuivat eroon?

Lapset näkivät isäänsä avioliiton aikanakin vain minimaalisesti eikä isä ollut heistä kiinnostunut vapaa-aikanakaan, joten suurta eroa tilanteeseen ei eron myötä tullut.

Lasten ikä erotessa 3 ja 5 v.

ei ollut moksiskaan, kun ei isä edes leikkinyt/antanut aikaansa tytööle. nyt 6 vuoden jälkeen he näkevät usein, käyvät shoppailemassa, leikkivät jne. olen onnellinen tyttäreni puolesta ja toivon ettei hän joudu pettymään.

mutta myöhemmin on tullut esiin ongelmia, jotka juontavat erosta. Lapset olivat silloin 2-6 vuotiaat.

että ainoa joka EI sopeudu eroon, on se lätkimään lähtenyt mies. Siis se sama tyyppi, joka omalla toiminnallaan aiheutti avioeron. Hän ei hyväksy eroa ja useimmiten syynä on kylmästi se, että mieheltä loppuu eron myötä ns. päivähoito ja ateriapalvelu ja mies joutuu hoitamaan kaikki arjen asiat itse. Se tuntuu olevan useimmille ylivoimaisen vaikeaa puhumattakaan siitä, että joutuu omalla vuorollaan täysin yksin vastaamaan lapsista (vaikka alunperin vinkuu yhteishuoltajuutta tai ainakin runsaampaa tapaamisoikeutta).

sen myötä käytöshäiriöitä...

että ainoa joka EI sopeudu eroon, on se lätkimään lähtenyt mies. Siis se sama tyyppi, joka omalla toiminnallaan aiheutti avioeron. Hän ei hyväksy eroa ja useimmiten syynä on kylmästi se, että mieheltä loppuu eron myötä ns. päivähoito ja ateriapalvelu ja mies joutuu hoitamaan kaikki arjen asiat itse. Se tuntuu olevan useimmille ylivoimaisen vaikeaa puhumattakaan siitä, että joutuu omalla vuorollaan täysin yksin vastaamaan lapsista (vaikka alunperin vinkuu yhteishuoltajuutta tai ainakin runsaampaa tapaamisoikeutta).

Näin mäkin uskon että meillä tulee käymään. Olen todennut että turha sitten tulla sieltä Kannelmäen yksiöstä itkemään että "ota mut takas" kun alkaa rasittaa se ettei ruoka ole pöydässä, pyykit ei hoidu eikä kukaan siivoa.

Mietin että pitäiskö suoraan hakea 100 % yksinhuoltajuutta ettei tarttis olla missään tekemisissä sitten eron jälkeen enää?

Mikäköhän olis lapsille paras?

sen myötä käytöshäiriöitä...

Voitko kiltti tarkentaa, millaisia tunnepuolen ongelmia ja millaisia käytöshäiriöitä?

muutos alkoi koulun alettua, eli kun kaikenlainen tietous lisääntyy, reviiri kasvaa, muutoksia paljon, niin samoihin aikoihin alkoi saamaan raivareita ilman näkyvää syytä. Jotenkin ne saatiin aina selvitettyä, syitä oli monenlaista, mutta mulle jäi tunne, ettei ne syyt olleet todellisia. Siis kyllä ne oli oikeita syitä, mutta ei niiden vuoksi olisi tarvinnut niin voimakkaasti reagoida. Vasta pari vuotta myöhemmin, lapsi on alkanut kertoa siitä oikeasta pahasta olostaan, ja se johtuu erosta. Ikävä yhteistä perhettä, ikävä toista vanhempaa, kun on toisen luona, lojaaliusongelma yms yms.