Miten te saatte miehen ja lapset siivoamaan omat jälkensä?!

on siisteyttä rakastava ihminen ja kotona opetettu siihen, että jäljet korjataan.



LAstani en ole voinut valita ;), joten hänen kanssaan asiasta käydään taistoa. Korjaa kyllä jälkensä, kun jaksaa aina huomauttaa ja nalkuttaa. Luotan, että aikuiseksi mennessä jää äidin sanat päähän.

uhkaus, kiristys ja lahjonta, välillä jopa vain kaunis pyyntö :) Mies onkin vaikeampi pala...Ei tee oma-aloitteisesti juuri mitään, mutta jos pyydän, on sen mielestäsuunnilleen kakkospyyntökerralla jo nalkutusta! No, välillä se sit herää ja alkaa siivoon ja jäkättää ite siinä esim. imuroidessaan kuink apitäis imuroida paremmin ja useammin.

Mä en halua nalkuttaa. En jaksa joka ikinen päivä moneen otteeseen kauniisti pyytää, että voisitteko viedä astiat edes tiskipöydälle, jos koneeseen on niin vaikeaa laittaa. En myöskään halua hiljaa vaan siivota heidän jälkiään. Mutta en myöskään halua elää sotkun keskellä. Onko mitään tehtävissä? :D



ap

Lapsille nalkutan. Harjoitan myös tuota uhkailua, lahjontaa ja kiristystä. Monesti auttavatkin. Kaunis pyyntö auttaa myös meilläkin joskus, mutta harvemmin. Jotain tekevät myös jo nyt itsestään, eli kyllä siitä nalkuttamisesta jotain hyötyä on :-) Yleisesti ottaen pitää vaan pyytää vähintään 100-150 kertaa, ennen kuin alkaa tuottamaan tulosta...

Mutta astiat menevät sentään yleensä jo tiskipöydälle asti. Koneeseen mies laittaa ne sitten kun likaisia astioita on röykkiöinä tiskipöydällä ja ympärillä. Ei se silti sitä konetta sitten päälle kuitenkaan yleensä saa..



Oon kokeillut sitä, että en itse korjaakkaan sen ja lasten jälkiä(korjaan kyllä omani ja huomauttelen lapsille jos nään sotkemista) ja lopputulos on se, että kaikki tasot ym. pinnat on täynnä likaa, roskia ja likaisia astioita ja mies valittaa kun meillä on niin sotkuista ja "kaikki vaan sotkee" ja "pitäis siivota". Se ei ainakaan tähän mennessä ole mennyt läpi, että jos ne roskat ja likaiset astiat veis heti sinne paikoilleen, niin ei tuliskaan sellaista valtavaa kaaosta ja kuivuneen möhnän hinkkausta tasoista mihin sen on annettu rauhassa kuivaa..



Lisäksi mikroa, uunia, vessaa, saunaa tai kylppäriä ylipäätään se ei ole pessyt koskaan, ainakaan mun nähden. Lavuaarin pesi kerran ja marmatti närkästyneellä äänellä samalla että miksi sitä ei pestä useammin ja että sinne kertyy kaikkea törkyä kun siella pidetään mm. likaista paistinpannua. Aika hyvin osasin pitää pokan, kun itse oon tosta sille valittanut jotain 500 kertaa, kun niitä paskasia astioita pitää liruttaa siellä altaassa..

ja joskus täytyy kiristää tai uhkailla... mies tosiaan vaikeampi pala. Nalkuttaa en enää kehtaa, kun ei vanha koira tunnu millään oppivan. Lapsi onneksi huomauttelee isänsä sotkuista...:-)



Siivous ei nyt olekaan miehen heiniä meillä, mutta minusta jo hyviin tapoihin kuuluu, että omat jäljet siivotaan. Mies ei saa käyttämiään iltapala-astioita koneeseen eikä esimerkiksi tyhjää jukurttipurkkia roskikseen vaan kiikuttaa sen pöydälle kuten tyhjät vessapaperirullat tai kirjekuoret jne...

Enää ei ole vuosiin tavinnut siivouksesta tapella.



Lasten kanssa on aloitettu jo varhain, iän mukaan kaikki osallistuu.



Silti pitää välillä jankuttaa, en usko, että se loppuu ikinä. Mutta se ei haittaa niin paljon, kun jankutus auttaa, ja sillä kertaa taas siivotaan ja laitetaan tavarat paikoilleen.

omassa kotonaan ja myös meillä. Toki joskus jättää leivänmurut pöydälle tms.



Lapsi kohta 2v. kerää kiltisti lelut lattialta leikin jälkeen. Olen opettanut hänelle sen alusta asti, eli ensin kerätään entinen leikki pois jos otetaan uusi. Toivottavasti tämä toimii jatkossakin.

korjaa jälkensä ja tekee kotitöitä yhtä paljon kuin itsekin ellei jopa enemmän välillä.



Lapset sitten...Meillä oli mun mielestä ennen aina suht siistiä, nyt on kuin pommi olisi räjähtänyt aina. Meillä on kaksi koululaista jotka tulevat koulusta kotiin ja välillä on kavereita.



Sotku on välillä ihan käsittämätön, siitä seuraa kaverikieltoa ja nalkutusta ja pakkosiivousta jne. Kun se ei rajoitu siihen omaan huoneeseen, vaan välipalan jälkimainingit ovat pöydillä, pahimpinä päivinä siellä on unohtunut maitotölkki tai juusto vaikka astiat olisi tuotu tiskipöydälle. Reput, takit ja kengät yms. ovat hujan hajan eteisessä.



Ja pahimpia ovat tyttöjen leikit: Silppua, sälää, hilettä pikkutavaraa on pitkin lattioita. Vaikka he siivoaisivat jälkensä - esim. nyt vaikka Litlest Pet Shop leikin, niin jälkeen jää ihme sälää pitkin lattioita. En ymmärrä. Olen jutellut tästä muidenkin tyttöjen äitien kanssa, eli on ilmeisen tyypillistä tytöille.



Joskus tuntuu että meidän esikoululainen poika pitää tavaransa paremmin järjestyksessä ja siivoaa jälkensä mukisematta.



Yritän pitää tiukkaa kuria tässä, mutta aina ei vaan jaksa olla nalkuttamassa.