Mikä avuksi, kun aina AHDISTAA? Pelottaa, huolettaa, inhottaa, rintaa puristaa, ei jaksa.

Itse olen sairauslomalla masennuksen vuoksi ja kaikki kaatuu päälle. Nyt vielä tuli uusi juttu, ja pelkään oelvani kuolemansairas. Se selviää jatkotutkimuksissa. Olen kauhuissani :(

Minulla oli täsmälleen samat oireet. Diagnoosi oli keskivaikea masennus. Sain sitalopraamilääkityksen. Sitä saa käyttää imetysaikana. Turha sinun on vielä huolehtia paranetko ikinä. Masennukseen on hyvät lääkkeet oli sitten kyseessä ohimenevä tila tai krooninen. Mutta se on sinun tärkeä tietää, että masennus kroonistuu helposti ilman hoitoa! Siksi olisi tärkeää hakea apua nyt heti.



Minulla on krooninen masennus joka pysyy hyvin kurissa lääkkeellä. Ei sitä enää edes tarvi ajatella. Tuo puristus rinnan ympärillä on tuttu oire ja minulle merkki siitä, että masennus on keskivaikeaa/vaikeaa tasoa.

Yleensä ne tulee juuri illalla kun olen mennyt nukkumaan. Mulle tulee siis vaikka mitä kauhuskenaarioita mieleen. Luulen että ne johtuu mulla osittain ainakin siitä että olen nyt hoitovapalla ja tuntuu että olen ihan aina vain kotona. Mulla ei ole yhtään äitikaveria, ne muutamat hyvät ystävät mitä mulla on asuvat niin kaukana että näen heitä tosi harvoin. Mulla ei siis ole oikein mitään sosiaalisia kontakteja paitsi oma mies. Olen jännittäjätyyppi ja vähän ujo joten en ole uskaltanut mennä mihinkään mammakerhoihin tai perhekahviloihin lapsen kanssa. En vaan uskalla. Ja tuntuu että tän hoitovapaan aikana musta on tullut entistä sulkeutuneempi ja pelkään uusia tilanteita vielä enemmän kuin ennen. Välillä olen jopa tuntetun oloni masentuneeksi kun olen aina vaan lapsen kanssa kotona. Kyllähän me tietysti ulkoillaan yms. mutta aina ollaan kuitenkin vaan kahdestaan. Palaan muutaman kuukauden päästä töihin, josko sitten vähän helpottais kun on ainakin ne tutut mukavat työkaverit joiden kanssa voi nauraa ja jutella.

On ollut jo vuosia, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Lisäksi joitain outoja fobioita ja paniikkihäiriö. Nykyään on jonkin verran helpompaa, joskus en mm. pystynyt syömään julkisesti ollenkaan, enkä aina pystynyt menemään edes ulos. Nykyäänkin on välillä todella vaikea syödä esim. työpaikalla ja sitten usein jätinkin vaan lounastunnin väliin. Nyt olen äitiyslomalla, niin ei ainakaan syömisten kanssa ole noita ongelmia.



Lähinnä istun kotona ja välillä käyn kävelemässä vauvan kanssa, sosiaaliset kontaktit on lapset ja mies.

viittaisivat jonkinlaiseen ahdistuneisuushäiriöön ennemmin kuin masennukseen. Googlaapa tietoa esim hakusanalla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD). Vaiva on melko yleinen.

Halaus.

Se on kamalaa kun elämä menee tällaiseksi, ilottomaksi, pelottavaksi. Jaan nuo samat tunteet, ja välillä on oikeasti vaikea pysyä järjissään, kun kaikki on vaan taistelua pelkoja vastaan. Miten ne saa pois?



Terapiasta varmasti olisi hyötyä, mutta itse jotenkin pelkään sitäkin minkä tunnevyöryn tai tiedostamattomat asiat terapia voi saada aikaan. Pelkään jopa saada itselleni apua. Mä luulen että tämä on jonkin sortin ahdistuneisuushäiriö. Voit googlettaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sopiiko?



Jaksamista, terveisin toinen puolihullu.

Mies sitten pakotti pyörähtämään lääkärissä. Sain ihan lääkkeetkin tohon, ja kyllä helpotti!

Mutta sekin ahdistaa. Pelkään, että psykologi pitää minua hulluna ja tekee suunnilleen ls-ilmoituksen. Ja pelkään sitäkin, että hän sanoo minun olevan masentunut tms. enkä parane siitä IKINÄ.



ap

vaan puhuminen auttaa ja tarvittaessa lääkkeet.Itsellä sama useita vuosia sitten,kun elämä muutenkin hankalaa,paljon tapahtui huonoja asioita lyhyen ajan sisällä.Minulla ensimmäisen lapsen synnyttyä ilmeni tällaista liika huolestumista ja ahdistuneisuutta.

sain tyyneyden takaisin luonnontuotteella: mäkikuismakapseleilla (apteekista tai luontaistuotekaupoista , on vogelin)



keskieuroopassa lääkärit määrää sitä paljon masennukseen.



Mutta se saattaa heikentää miuden lääkkeiden tehoa mm. e-pillereiden.

ap