Eskarivuosi ollut takkuinen- onkohan koulun käynti samaan tuskaa?
Tai itseasiassa pelkään että tilanne vaan pahenee koulussa.
Tyttöni sanoo usein että vatsa onkipeä ettei tarvis mennä eskariin. Tänäänkin kun vein niin sinne jäi yksin seisomaan ja potkimaan jäätä. Muut tytyöt leikki toisella puolella pihaa.
Tyttöni on kiltti ja rauhallinen -tämä varmaan on se ongelma. Ei osaa pitää puoliaan ei pidä meteliä tms. Jää vaan syrjään.
Loppusuksystä oli tosi itkuinen ja suorastaan hysteerinen - sanoi ettei mene enää tarhaan. No nyt on kevät mennyt aavistuksen paremmin. Tarhaan olen asiasta puhunut mutta se ei tunnut musta auttavan mitään. Tytölle olen sanonut että pitää koittaa olla rohkea ja vaan mennä mukaan. Epäilen kyllä että tietyt tytöt on niin lapseni alistanut ett itsetunto on jo aivan maissa.
Ykai kaveri on sentään tullut- sen kanssa leikkii kun on tarhassa. Tämä on nyt keväällä helpottanut hieman oloa. Toivon totisesti että pääsisivä samalle luokalle -muuten ihan pelkään mitä tuo koulu tuo tullessaa.
Kommentit (6)
Tytölle olen sanonut että pitää koittaa olla rohkea ja vaan mennä mukaan.
antaa lapselle konkreettisia neuvoja kuinka mennä mukaan toisten leikkiin.
Itse olen esikoiseni kanssa harjoitellut kuinka toiselle lapselle voi mennä puhumaan vaikka jostakin lelusta josta itse tykkää tai tietää toisen tykkäävän. ..tai vaikka kysymään tykkää jostakin ohjelmasta tai pelistä.
Sillä tavalla ujo lapseni oppi lähestymään toisia lapsia ja löytämään kavereita.
Pelkkä 'mene vain reippaasti mukaan' olisi ollut lapselleni liian epämääräinen ohje. Ei hän olisi tiennyt miten. Ehkä olisi vain mennyt seisomaan viereen odottamaan mukaan pääsemistä, mikä olisi todennäköisesto ollut toisista vain ärsyttävää.
Mielestäni eskariopen pitäisi myös yrittää luoda kaverisuhteita lasten välille ja huolehtia ettei kukaan jää yksin.
Kaverisuhteiden luominen aikuisen avustuksella onnistuu vielä koulussakin, mikse siis eskarissa.
Kahta lasta pyysin syksyllä meille leikkimään, sellaisia joiden kanssa lakusyksystä oli. Heidän vanhemmilleen ehdotin että vois tulla meille ja mikä päivä sopisi. Toinen vastas jotakin ympäripyöreetä, toinen ei ottanut asiaa todesta.
No nyt lähestyin tätä yhtä äitiä kenen kanssa lapseni on nyt keväällä leikkinyt ja hän innostui asiasta. Ovat kyläilleet ja hyvin on mennyt.
Olen itseenikin pettynyt kun en ole aktiivisemmin jo lapseni ollessa 4v alkanut näitä kaverisuhteita luomaan- samassa tarhassa on ollut koko ajan.
Yhden synttärikutsun on saanut- tämäkin sellaiselta joka taisi kutsua kaikki tytöt.
On vaan hirveää nähdä lapsensa suorastaan alistuneen oloisena.
Kuvaili mulle asian niin että hän joutuu seuraamaan ketä pyytäis tarhassa kaveriksi, jos on hyvä päivä niin joku suostuu. Huonna ei saa kaveria. Julman oloista. Sanoi ettei juuri koskaan kukaan pyydä häntä.
Voi olla, että jämpti, koulumainen työskentely sopii paremmin lapsellesi. Koulussa melua voi olla aika vähänkin, jos opettaja on sentyyppinen, että pitää luokan kurissa.
on ensisijaisesti eskarin työntekijöiden tehtävä puuttua tälläiseen selvään syrjintään. Jotain olisi pitänyt tehdä jo syksystä! Hyvä kuitenkin, että lapsellasi on edes yksi kaveri, jota tapaa myös vapaa-ajalla. Ja ihanaa, että olet viitsinyt nähdä vaivaa ja pyytää tätä lasta kylään. Ihmettelen kyllä näitä paria vanhempaakin, jotka eivät innostuneet auttamaan lapsia kaverisuhteen luomisessa. Mutta ota asia vakavasti puheeksi eskarin aikuisten kanssa. Kannattaa myös toivoa, että tämä paras kaveri pääsee samalle luokalle. Ainakin meillä päin koululuokkia muodostettaessa kuunneltiin sekä vanhempien että eskarin vinkkejä ja toiveita enkä ole kuullut, että ketään olisi erotettu parhaasta kaverista. Voihan sitäpaitsi olla, että kouluun sattuu samalle luokalle muitakin enemmän samanhenkisiä tyttöjä. Ei peli ole vielä menetetty!
Oma kiltti ja rauhallinen tyttöni solahti eskariin kuin kala veteen, vaikka olikin siihen asti kotihoidossa. Ainoastaan kerhossa kävi 2 kertaa viikossa. Meillä eskarissa panostettiin ihan todella siihen, että kukaan ei jää yksin ja ohjattiin lapsia ottamaan kaikkia leikkiin. Kai lapsesi ryhmässä on eskariopettaja = vastuuaikuinen. Hänen kanssaan kannattaisi rauhassa keskustella kysellä miten lapsella eskarissa menee, syrjitäänkö lastasi ja mitä aikuiset aikovat tehdä asialle? Jos sieltä ei saa vastauksia niin jokaisella eskarilla/päiväkodilla on johtaja, jonka puheille sitten seuraavaksi.