tiesittekö; maalaiset ja varakkaat perivät velattomat talot

Yleensä se sukutila myydään halukkaalle sisarukselle, meilläkin veli halusi ostaa kotitilan. Eli hän maksoi ihan käyvän hinnan talosta, pelloista, rakennuksista, koneista, eläimistä.. vanhemmille. Osti siis itselleen työpaikan ja joutui ottamaan paljon lainaa. Ei veli mitään _perinyt_. Vanhemmat elävät vielä ja sitten kun heistä aika jättää, niin me lapset peritään ihan normaalisti.

kuin 750 000:n arvoinen talo, josta on velkaa vaikka 100 000 ja jonka saa kaupaksi kun vaan pistää myyntiin.



Ja meidän talo on jo velaton :)

näitä pitäisi verrata??? Eihän se talo siellä maalla auta yhtään siinä vaiheessa, kun perijän pitäisi asua siellä työpaikan lähellä eikä jossain Kainuun peräkorvessa, eikä ole talollakaan arvoa lähelläkään 300 000, tuskin edes 100 000.

Eikös tuossa ole muutkin kuin kaupunkilaiset eriarvoisessa asemassa? Minua alkoi kiinnostamaan, etä mitenkä niiden maatilan perineiden sisaruksille oikein käy? Jos vaikka poika perii tilan, jäävätkö sisaret puille paljaille? Ovatko naiset tässäkin taas häviäjän roolissa?

ostin maalta halvan talon.

yksi ainoa talo. Mistä ne saisi velattomia taloja lisää?

Kuka niillä velattomilla röttelöillä mitään tekee? Tämä on minusta se suuri huijaus suoraan sanottuna. Tiedoksi teillekin uusien kivojen omakotitalojen omistajat. Sitten kun teidän perikunnat on 50 vuoden päästä myymässä niitä ne ei kiinnosta enää juuri ketään. Tulkaa vaikka tänne maalle katsomaan, tää on täynnä tollaisia taloja. Tässä kylälläkin on yritetty myydä yhtä 70-luvun hedelmää jo vuosikausia.

voit antaa lapsillesi perinnöksi velattoman talon..

maalta



t. ap

ja maalla voi muutenkaan verrata. Maaseudulla pitää osata tehdä vähän muutkin kuin varata aikaa rakennekynsien laittoon.

ja maalla voi muutenkaan verrata. Maaseudulla pitää osata tehdä vähän muutkin kuin varata aikaa rakennekynsien laittoon.

Ainoat ihmiset joiden tiedän harratavan noita asuvat maalla. Vain heillä on rahaa ja aikaa.

ja maalla voi muutenkaan verrata. Maaseudulla pitää osata tehdä vähän muutkin kuin varata aikaa rakennekynsien laittoon.

laittamassa rakennekynsiä silloin kun asuin kaupungissa. Ihan sama ihminen olin silloin kuin nyt maalaisena.

Ärsyttää tässä maalais-kaupunkilaisjaottelussa se, että se on niin typerän mustavalkoista. Ei oteta esim. sitä huomioon, että monet ovat asuneet sekä maalla että kaupungissa.

virtaa viinaa sen verran isosta hanasta etta kylla sita varakkuutta tarviikin olla.

Meidän suvussa on onneksi sen verran pitkäikäistä väkeä, että kaikki ovat "perintöä odotellessa" ehtineet jo omat asuntolainansa maksaa ja suurin osa mökkilainatkin. Sehän on vaan valintakysymys haluaako odotella, että kultalusikka putoaa suuhun vai olla oman onnensa seppä.

kuinka se onnistuu periä velaton talo?

Perintövero täytyy aina maksaa ja löytää se jonka voi periä maalla. Neuvotko tyhmää?

t. maalainen joka maksaa asuntolainaansa eikä perintöjä ole enää näköpiirissä ei ainakaan taloa saati ilmaista. Olen toki perinyt enoni kaksion Töölöstä, mutta kivat perintöverot maksoin jote ei sekään ilmainen ollut ja tyhjänpanttina siellä seisoo

vai ajatteleeko hän että vain perinnöksi voi saada velattoman talon?



Meillä on velaton talo. Eikä ole maalla. Emmekä todellakaan ole sitä perinnöksi saaneet.

Ja lisää: Minä en ole, eikä mieheni ole, saanut minkäänlaista perintöä keneltäkään (vanhemmat ovat tukevasti elossa). Olemme säästäneet, eläneet niukasti ja säästäneet vähän lisää.

Meilä on velaton omakotitalo, mieheni on 30 ja minä 25.

Ja nyt ajatellaan että mies on maksanut siitä enemmän, niin sekään ei pidä paikkaansa. Olen säästänyt 14-vuotiaasta asti miltei jokaisen pennin mitä olen käsiini saanut ja minulla että miehelläni on edelleen omia säästöjä.

Ehkä tuli kituutettua pitkään, mutta se kannatti.

Aivan, jos perit maatilan, sun on maksettava siitä sisaruksilles osuudet. Ei ihan halpaa. Riippuu tietysti tilasta mutta sanoisin, että maalla peritään velkaa...

Juuri noinhan siinä voi käydä. Mutta eri asia on sitten sillä, että mikä siinä vaiheessa kun perimme (oletuksella että täällä ei kirjoita mummoikäisiä ja perimme sitten kun vanhempamme ovat noin 80v) on noiden arvokin. Vaikka keskusta-asunnosta olisi velkaa vielä puolet, niin sen arvo voi hyvinkin olla siinä vaiheessa 150 000 euroa, koska keskustojen asunnot voivat muuttua ajan kanssa aina vaan halutummiksi, koska suuret ikäluokat eivät ehkä enää siinä vaiheessa halua / pysty asumaan enää omakotitaloissaaan jossain maalla. Sen sijaan jos maalta tulee äkkiä myyntiin 70-luvun suurten ikäluokkien omakotitaloja paljon, niin niiden arvo ei välttämättä olekaan yhtään sen enempää, vaikka kuinka velattomia olisivatkin. Lisäksi meidän ikäluokka ei välttämättä halua muuttaa maalle, joten maaseudun omakotitaloista ei ole asumisarvoakaan välttämättä, kun taas pääkaupunkiseutulaisten velallisissa taloissa voi olla asumisfunktio vaikkei niissä lainattomaksi pääsisikään.

vai ajatteleeko hän että vain perinnöksi voi saada velattoman talon?

Meillä on velaton talo. Eikä ole maalla. Emmekä todellakaan ole sitä perinnöksi saaneet.

Ja lisää: Minä en ole, eikä mieheni ole, saanut minkäänlaista perintöä keneltäkään (vanhemmat ovat tukevasti elossa). Olemme säästäneet, eläneet niukasti ja säästäneet vähän lisää.

Meilä on velaton omakotitalo, mieheni on 30 ja minä 25.

Ja nyt ajatellaan että mies on maksanut siitä enemmän, niin sekään ei pidä paikkaansa. Olen säästänyt 14-vuotiaasta asti miltei jokaisen pennin mitä olen käsiini saanut ja minulla että miehelläni on edelleen omia säästöjä.

Ehkä tuli kituutettua pitkään, mutta se kannatti.

Mäkin perin maata ja mantua ja pari taloa ja pikkasen meinas ongelmaa pukata kun tuli ne verot maksettavaksi... eli rahaa ei ollut maksaa näitä tän valtion kusipäisiä veroja ellei ensin saanut myytyä niitä maita ja mantuja...