Mitä mä teen?!

ei mitään duunia oikein saakaan, kuka ihme sellaisen palkkais? Eli ensin sairaus hallintaan ja työnhakua sitten taas.

ei mitään duunia oikein saakaan, kuka ihme sellaisen palkkais? Eli ensin sairaus hallintaan ja työnhakua sitten taas.

Eihän mulla ole rahaa edes terveyskeskuslääkäriin. Mies kun ei maksa.

tai pakota miehes antamaan se parikyssää...

Mä en edes tiedä mistä mä apua lähtisin hakemaan. Työkkäristä ei löydy, lääkäriltä saan kenties pillerireseptin mutta ei se muuta mitään. Olen edelleen ilman työtä ja rahaa.

on oikeasti perseestä ja johtaa mielenterveysongelmiin. Ihmistä ei oo tarkoitettu oleen toimettomana.. Yritäpä saada ihan keskusteluaikaa työkkäriin jollekin ohjaajalle tai mitä ne nyt siellä onkaan. Saattais olla että sulla olis mahdollisuus mennä vaikka työelämävalmennuksen kautta hommiin. Ne kestää yleensä sen puolisen vuotta ja palkka on tietty aika surkea, mutta ainakin monet yksityiset työnantajat ottaa mielellään hommiin kun työkkäri maksaa osan palkasta vai maksoikohan peräti koko palkan.. Itse olin joskus tällä systeemillä ja ihan hyvä juttu oli. Toinen vaihtoehto on palata koulunpenkille ja vaihtaa ala sellaiseen johon työllistyy paremmin.

kun en saanut työpaikkaa vaikka ajattelin, että se opiskelu olisi meriitti ja osoitus mun inokkuudesta jne. mutta ei se auttanut yhtään. Olen lähettänyt työhakemuksia ihan älyttömästi ja ne tulee kaikki bumerangina takaisin ja ja vaikka pääsen haastatteluihinkin niin ei auta mitään.

Mä en oikeasti jaksa enää. Mä olen 10 vuotta hakenut työpaikkaa ja ollut välillä pätkätöissä mutta nyt en saa enää edes pätkiäkään. :-(

Mulla menee koko elämä pilalle.

jotka ehdottavat avun hakemista ongelmiin ym, jos tiedät, että olosi parantuisi jos vain saisit töitä. Siinä jää helposti pitkään sairaslomakierteeseen ja sitten et ainakaan töitä saa.



Mulla on sama tilanne, ja alkaa tuntua siltä, että omalta kohdalta tämä elämä on nähty.

Tosi kurja tilanne sinulla, varmasti ahdistaa!

Oletko hakenut muitakin kuin oman alan töitä? Tiedän kyllä, että joissain paikoissa ei pääse edes siivoamaan, mutta asutko isommalla paikkakunnalla missä voisi mennä vaikka puhelinmyyjäksi tms.? Tai vapaaehtoistyöhön, se ei tietenkään tuo rahaa mutta kenties elämäniloa?

Opiskelusta olisi se ilo, että saisit opintotukea. Erota sun ehkä täytyy, jos miehesi tulot ovat "liian isot". Ja voisit vaihtaa jollekin paremmin työllistävälle alalle! Ota uusi suunta elämälle, tsemppiä!!

jotka ehdottavat avun hakemista ongelmiin ym, jos tiedät, että olosi parantuisi jos vain saisit töitä. Siinä jää helposti pitkään sairaslomakierteeseen ja sitten et ainakaan töitä saa.

Mulla on sama tilanne, ja alkaa tuntua siltä, että omalta kohdalta tämä elämä on nähty.

Mä tarvitsisin vain sen työpaikan, että voisin ansaita toimeentuloni kunniallisesti ja maan tavan mukaan. Mutta mä olen hirveän vihainen ja raivoissani ja pettynyt. En voi käsittää miksei Suomessa tavallinen nainen löydä mitään järjellistä työpaikkaa. Mulla on jopa useita koulutuksiakin mutta siitä huolimatta en saa töitä. En vaadi liian korkeaa palkkaa, en liian hienoa duunia vaan ihan tavishommaan olen valmis menemään. Mutta ei. Ei kukaan huoli.

muutahan sä et oikein voi tehdä kuin yrittää vielä vaan. Koita hakeutua johonkin MUUHUN koulutukseen ja tälläkertaa sit jaksaa loppuun asti. Johonkin todella toiselle alalle kuin nykyään.



Toisaalta jos päässä on vikaa, se on ihan sama, mistä se vika johtuum työttömyydestä vai muusta. Pois se on hoidettava ennen kuin uutta työtä saa. Sossu todella maksaa hoitomaksut terveyskeskukseen, jos mies ei todella maksa (miksei maksa? Onko se vielä suakin pahemmin sekaisin?).