Olen tuntenut mieheni koko elämäni ajan

ensin lapsuuden kaverina. Hän oli naapurini. Jo kaksivuotiaana sanoin, että menen hänen kanssaan naimisiin.

Yhdeksän vuotiaana tiemme erosivat, mutta pidimem kirjeitse yhteyttä.

Missään vaiheessa emme halunneet täysin unohtaa toisiamme.



Kun olin 12 pitkästä aikaan nähtiin, kun hän tuli yläasteen tutustumiseen.

Ja sieltä alkoi seurustelumme. Emme voineet vaan olal yhdessä.



Kaksikymppisinä menimme naimisiin ja nyt meillä on kaksi lasta. En voisi kuvitella suhdetta kenenkään muun kanssa, eikä hänkään. Tiedämme ilmeistä mitä ajattelemme. Olemme, kuin toisillemme luodut.

Ikää meillä on nyt 28.