Lue keskustelun säännöt.
Reissulesket!!
03.04.2011 |
Mitä työtä miehenne tekevät ja kuinka paljon ovat poissa?
Kauanko tilanteenne jatkuu? Ja oletteko hyväksyneet arjen ilman miestä? Voiko tällainen liitto kestää?
Minun mieheni on tehnyt töitä toisella paikkakunnalla jo 15 vuotta. Meillä on kaksi lasta, 11v ja 7v.
Mies tekee töitä seuraavalla rytmillä, kaksi viikko pois kotoa (viikonloppu välissä kotona) ja sitten kolmannen viikon kotona. Eli 5 töissä, 2 vapaalla, viisi töissä, 9 vapaalla, viisi töissä, kaksi vapaalla, viisi töissä, kaksi vapaalla ja taas yhdeksän vapaalla.
Nämä kaksi viikkoa kun mies on arjet pois, ovat henkisesti tosi rankkoja ja mietinkin että onko tämä normaalia elämää. Tarvisin miestä jakamaan arkea päivittäin ja tuntuu tosi vaikealta pyörittää arkea yksin. Miehen työpaikkakunnalle on turha muuttaa silllä mies tekee tosi pitkää päivää ja tulisi kotiin vasta kun me muut nukumme. Tämän vuoksi olemmme päättäneet olla kotipaikkakunnallamme jossa on muu turvaverkkomme.
ja miehen työ rajavartilaitoksessa on sellaista että ei voi työskennellä kotipaikkakunnallamme eikä muuta koulutusta ole, joten olisi hölmöä kaiketa irtisanoa itsensä kun nyt palkkaa tulee todella kivasti ja mies pitää työstänsä.
Aina välillä helpottaa jos joku muu on samassa tilanteessa joten siksi kyselen täällä että onko vastaavissa tilanteissa joku muukin kuin minä? Ja miten teillä toimii suhde ja mitä mieltä olette tilaneestanne? Tottuuko tähän ikinä? Ja tuntuuko teistä että miehen pitäisi hommata jotain muuta töitä jotta olisi enemmän kotona?
Kommentit (3)
Tilanne on jatkunut 12 vuotta. Olen hyväksynyt arjen ilman miestä. Liitto on kestänyt.
Suhde ja tilanne on ihan ok.
Olen tottunut tähän.
Ei tunnu siltä, että miehen tarvitsee vaihtaa töitä.
Sukulaisia kummallakaan ei täällä ole, joten tukiverkko on heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ok sen kymmenen vuotta, jonka olemme yhdessä olleet (meillä yksi 5-vuotias lapsi).
Pitkiähän nuo viikot "yh:na" ovat, mutta en kyllä enää luopuisi niistä miehen vastavaasti pitkistä vapaistakaan... Mulla on silloin ihan kissanpäivät kun ei tarvitse tuijottaa kelloa että ehtii hakemaan lasta hoidosta, ehdin rauhassa harrastamaan ja kotona iskä ja lapsi ovat siivonneet ja laittaneet ruoan.
Ja ennen kaikkea musta on ollut todella hienoa, että isä on saanut elää vapaillaan lapsen kanssa sitä ihan tavallista "kotiäidin" arkea ja olla paljon muksun kanssa ihan kahdestaankin eikä vain iltoja ja viikonloppuja.
Kiinnostaisi kuulla lisää teidän arjesta. Meillä mies aloitti liikennelentäjän opinnot nyt tammikuussa. Vielä opiskelee tuossa lähellä, mutta elokuussa muuttaa Poriin ja on arjet siellä ja viikonlopuksi kotiin. Joskus ei edes viikonlopuksi tule. Meillä lapset 4v ja 2 v. Tukiverkko on minulla täällä, niin se takia ei lähdetä mukaan. Ja opiskelupäivät ovat hyvin pitkiä+kokeisiin lukemista.
Hiukan itseä pelottaa, miten lapset tähän suhtautuu ja miten me pärjätään. Ja miten itse jaksaa.