G: käsi ylös, kuka ei ole koskaan ollut työttömänä, äitiys-
ja vanhempain vapaita ei tietenkään lasketa vaan se tilanne, että on ollut työnhakija, eikä ole saanut työtä?
Mä en ole ikinä ollut työttömänä, kerran yritin mut sekään ei onnistunu. Seuraava työnantaja soitti kun oli viimistä päivää edellisessä työssä ja tarjos niin hyvää palkkaa ja etuja etten sitten malttanut olla ottamatta paikkaa vastaan vaikka tarkotus oli alunperin lomailla ja kiertää maailmaa ainakin 500 päivän ajan.
Kommentit (34)
Pitäisi vain vielä tietää, minkä alan ihmisiä vastaajat ovat.
ikää 35 v. Valmistuin sairaanhoitajaksi -95, laman loppumetreillä. Ekan vuoden olin töissä ulkomailla, sen jälkeen kolme vuotta eri pituisilla työsopimuksilla kunnes minut vakinaistettiin. Vaikka periaatteessa tein pätkätöitä, selvää oli koko ajan että töitä riittää niin paljon kuin niitä haluaa tehdä.
on aineenopettaja. Jos olisin väkisin halunnut jäädä opiskelikaupunkiini valmistumisen jälkeen, olisin varmasti ollut työttömänä paljon (ainakin kesäisin). Lähdin kuitenkin kiertämään Suomea ja keräämään kokemuksia. Ilman niitä en olisi tällä hetkellä virassa pääkaupunkiseudulla hyvässä lukiossa.
sitä ennen aina töissä kun olen työpaikkaa hakenut, kesätöitä ja yksi 1,5 vuoden jakso ennen opintoja myös.
12 vuoden katkeamaton työura takana, sitä ennen opintojen aikana aina kesät töissä. Vakityötä en ole joutunut kertaakaan edes hakemaan, vaan aina työnantaja on ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt töihin. Kolmas vakituinen työpaikka menossa. Niin, ja kolme lasta, äitiyslomalla yhteensä kolme vuotta. Ja olen lakimies
Ilman töitä olen kyllä ollut omasta tahdosta.
en ilmoittautunut työkkäriin, lasketaanko se?
Kateeksi käy. =(
nimim. silppu- ja pätkätyöläinen, osa-aikatyötön
suoraan yliopistosta töihin 22 vuotta sitten ja viides työantaja menossa
Ikää 42 v.
Opiskelua 24-vuotiaaksi ja silloinkin kesät töissä (ja sen ylioppilasvuoden ja opiskelun välisen välivuoden). Perhevapaita yhden lapsen verran 2v 4kk.
tai no joo... ehdin kyllä ilmoittautua työkkäriin työnhakijaksi aamupäivällä. Iltapäivällä soitti vanha opiskelukaveri ja kyseli keikalle heidän osastolleen. Menin seuraavana päivänä keikalle ja sillä tiellä olen edelleen. Eli vuorokauttakaan en ehtinyt olla työnhakijana.
Aina olen vähintään opiskellut, yksinhuoltajana ja teiniäitinä tosin olen tehnyt töitä opiskelujen ohellakin.
Että se niistä tukien varassa elävistä teiniäideistä joista tulee automaattisesti yhteiskunnan loiseläjiä.
En ole koskaan ollut työkkärissä työttömänä työnhakijana. Olen aina ollut töissä kun olen työpaikan halunnut. Nykyinen työllisyys-putki kestänyt 22 vuotta.
Työt aloitin jo opiskeluaikana, töissä olen ollut vuodesta 1997.
Lukiosta yliopistoon, kaikki kesät töissä, valmistumisen jälkeen suoraan vakituiseen työpaikkaan, pari ulkomaan komennusta, yksi äitiysloma ja siihen perään hoitovapaat. Nyt taas töissä, kivaa on!
Kerran sain kyllä pari kuukautta soviteltua työttömyystukea, kun olin osa-aikatyössä. N 40 v.
Opiskelu aikana jo tein keikkahommia ja heti valmistumisen jälkeen pääsin töihin. Useampi työnantaja on ollut ja itse olen työpaikkaa aina vaihtanut- ei ole irtisanottu eikä sopimus ole loppunut kesken kaiken! Aina uusi työ on alkanut parin päivän vapaiden jälkeen...
kerran oli viikon tauko (silloin kun opiskelin) niin mulle soitettiin eräästä paikallisesta firmasta että et töihin tulisi. tosin en oo kun 24vee ja työelämää 8vuotta takana, suurin osa opiskelujen ohella. nyk. työpaikassa 3v vakituisena.
tän perusteella vetää mitään johtopäätöksiä? Minä tulkitsin niin, että suurin osa vastaajista oli jo vähän "iäkkäämpiä". Työmarkkinat ovat muuttuneet paljon, eikä nykypäivänä enää ole itsestään selviä työpaikkoja. Pätkä- ja silpputyöt ovat arkipäivää monelle vasta valmistuneelle.
Pitäisi vain vielä tietää, minkä alan ihmisiä vastaajat ovat.