Mikä olisi fiksu suhtautumistapa anopin kamalaan miesystävään?

hyljeksisi jotain teille tärkeää ihmistä. Jos hän olisi esim. suhtautunut sinuun noin kuin sinä hänen miesystäväänsä?



Musta olisi eri asia, jos miesystävä olisi esim. juoppo hyväksikäyttäjä tms. mutta jos hän nyt vaan on epäsosiaalinen niin onko nyt kovin vaikea häntä hetki sietää anopin vuoksi?



Kortteja ei tarvi laittaa eikä muutenkaan yhteisiä suihkuja ottaa.

joten turha vedota siihen. Olemme tietenkin kohteliaita, mutta sisäisesti ahdistumme ja vierailut ovat uuvuttavia.



Yhteistekemisvinkit ovat hyviä. Olemme tosin kokeilleet yhdessä kokkausta, ravintolassa käyntiä, drinkillä käyntiä, nähtävyyksien kiertelyä, miehelle mieluisissa harrastusliikkeissä käymistä, jalkapallo-ottelun katsomista, elokuvan katsomista... seurapeliä ei tosin vielä ole kokeiltu. No, ehkä ensi kerralla sitten.



Kaikkien, jotka veikkaavat minua/meitä suvaitsemattomiksi tai ilkeiksi, olisi hyvä tajuta, että olemme oikeasti yrittäneet melko lailla kaikkemme, että saisimme ko. henkilön viihtymään. Hän vain ei koskaan ilmaise eleelläkään, että pitäisi jostain. Se vähän turhauttaa.... joten onko ihmekään, että olisimme mieluummin ilman koko tyyppiä, kun ei hänen mukana olonsa tuo mitään lisäarvoakaan vierailuihin. Paitsi tietenkin anopille..

Kysäisseet vaikka, että mitenkäs tuo Teuvo, mitäköhän se haluaisi tehdä. Tai että onko Teuvolla kaikki kunnossa, kun se on vähän hiljainen.



Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä anoppi vastaa.

Kysäisseet vaikka, että mitenkäs tuo Teuvo, mitäköhän se haluaisi tehdä. Tai että onko Teuvolla kaikki kunnossa, kun se on vähän hiljainen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä anoppi vastaa.

Tai laita miehesi asialle kyselemään. Minusta on äärimmäisen outoa, että miesystävä, joka ei edes asu anoppisi kanssa (!) tulee teille viikoksi jurottamaan. Onkohan hän niin tossun alla, ettei saa sanottua kunnolla anopillesi, ettei halua tulla viikoksi teille, vieraille ihmisille. Mitä anoppisi saa irti siitä, että mykkä mies on seuralaisena? Ovatko he muuten aina yhdessä? Miksi sitten on omat asunnot?

Kaikkien kannalta paras ratkaisu olisi, että miesystävä ei enää tule teille. Tapaatte sitten kahvittelun merkeissä anopin luona, ja miesystävä kaiken järjen mukaan viihtyy paikalla niin kauan kuin haluaa.

Meillä oli hyvät välit anopin nyt jo entiseen miesystävään, ja ollaan tavattu eron jälkeenkin. Ei silti ollut mikään itsestäänselvyys, ettemme koskaan tavanneet anoppia ilman tätä miestä. Hän oli joskus mukana, mutta ei aina.

..keskustelin miehen kanssa, että voisiko anopilta kysyä ihan suoraan, että viihtyykö miesystävänsä meillä, ja jos ei, niin olisiko parempi, että jäisi ensi kerralla kotiin. Mieheni oli sitä mieltä, että ei kannata kysyä, koska äitinsä loukkaantuisi.



Tosiaan eivät asu yhdessä, tapaavat toisiaan viikonloppuisin ja lomalla. Näin on jatkunut jo muutaman vuoden. Anopilla takana rankka avioero miehen isästä. Tämä nykyinen ystävä on todella pahasti tossun alla, mutta myös itse niin saamaton, että varmaan viihtyy siellä, kun joku komentaa ja kertoo, mitä tehdä ja ajatella. Anoppi tosiaan kehottaa häntä kuin lasta. Esimerkiksi "no niin ojennapas nyt ne tuliaiset!" tai "tulepas tervehtimään x:ää!"

Anoppi kai vain nauttii tilanteesta siinä mielessä, että saa päättää itse kaiken. Tosin en tiedä, miten kauan sellaistakaan jaksaa. Itse en voisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu olevan monessa asiassa lapsen tasolla, eikä aikuisen miehen. Lapsen tasolla olemisella tarkoitan juuri näitä "koska ollaan perilä" -kyselyitä ja sitä, että häneltä on tivattava tyyliin sekin, pitäisikö päästä vessaan.



Ihanaa että joku ymmärsi, että on ihan hullua, että meille vieraan miehen pitää raahata meille kylään, kun ei kukaan muu nauti kuin anoppi! Joskus olen miettinyt, selviäisikö asia, jos alkaisi tehdä itse kyläilykutsuja, ja osottaisi ne anopille. Voi olla, että hän ei tajuaisi vihjettä. Emme myöskään halua ko. ukkoa häihimme, ja miten sen kanssa sitten tekisi? Anoppi suuttuu takuulla, tai sitten ei tajua että kutsu koskee vain häntä, jos laitamme kutsun, joka on osoitettu hänelle, eikä ole avec.

Huokaus.... on tässäkin ongelma.

Kyllä teidän sijassanne kutsuisin häihin. On mies kuitenkin anopin kumppani. Mutta pitkiä vierailuja en tosiaan ymmärrä, samoin sitä, ettei poika voi omalle äidilleen sanoa, että haluaa tavata äitiä joskus ilmankin miesystävää, joka ei tunnu nauttivan vierailusta yhtä paljon kuin muut.

Odotatteko automaattisesti että mies avaa ensimmäisenä suunsa?

Jos on oikeasti aika ujo eikä ole hänellä mitään sanottavaa niin miksi et voisi sinä kysyä tältä "ukkelilta" jotain kohteliaasti?

Kyllähän nyt jokainen kysymykseen vastaa sanalla tai lauseella vai onko tämä "ukkeli" silloinkin ihan hiljaa?

En ole hääkutsusta samaa mieltä, minusta mitkään käytössäännötkään eivät veloita kutsumaan sellaista henkilöä, joka ei ole edes avopuoliso tai kihlattu. Jos olisi edes jompikumpi näistä, niin olisi kaiketi velvollisuus kutsua, mutta nykytilanteessa ei, mielestäni. Anopin kanssa välien säilyttäminen tietty on eri asia, sen takia ehkä olisikin pakko.



Ehkä on outoa, ettei mies halua kommentoida äidilleen tätä miesystävän käytöstä, mutta hän ei halua sotkeutua tähän enempää kuin tarpeellista, tai ajatella aihetta näin "vapaalla". Eipä tämä asia tästä taida tosiaan miksikään muuttua, pakko kestää vain =(

t:ap

Tottakai kutsutte anopin miesystävän ja tehän siinä päivänsankareita olette, ei anoppi ja sen miesystävä. Mies on varmaankin vaan ujo ja jotain sellaista hänessä on, mistä anoppi pitää..

Jutelkaa nyt sen anopin kanssa. Tai voithan sinä keksiä paljon menoja vierailujen aikana, niin miehesi saa isännöidä yksin, kun tilanne ei kerran häntä haittaa.



Asun erillään monivuotisesta miesystävästäni, ja loukkaantuisin verisesti, jos joku läheinen ei kutsuisi myös häntä avecinani häihinsä. Jotkut serkun häät ovat eri asia, miesystävä ei varmaan edes itse haluaisi tulla. Hyvin harvoin silti kyläilen miesystäväni kanssa yhdessä toistemme sukulaisten kanssa. On vain helpottavaa, että molemmat hoitavat omien sukulaistensa tapaamisen pääasiassa itsekseen.

mutta anopillani tuntuu olevan valtava tarve tehdä tuosta miesystävästään osa hänen läheistensä elämää, ja toisin päin, meistä osa miesystävän elämää. Senkin takia tilanne on hankala. Hän ei ikään kuin tyydy seurustelemaan yksin sen kanssa, vaan änkee miehen kaikkeen. Anoppi ei tee mitään enää omissa nimissään, vaan aina kaikessa on mukana tuo mies, vaikka sitten vain nimenä kortissa, jonka anoppi on kuitenkin itse ostanut, kirjoittanut ja lähettänyt, ilman että miesystävä edes tietää varmaan että mitään korttia on edes lähetetty. Anoppi on ottanut aggressiivisen tyylin tuputtaa ukkoa sukulaisineen meille muillekin, vaikkeivät tosiaan ole edes mitenkään virallistaneet suhdettaan. Kaiken huippu taisi olla, kun anoppi alkoi vihjailla, että meidän täytyisi jotenkin muistaa tuon hänen miesystävänsä vanhempien syntymäpäiviä!



Joku ehdotti, että keksisin paljon tekemistä, se oli hyvä ehdotus, mutta mies on jo varannut sen osan itselleen.. tilanne siis todella vaivaa häntä, enemmän kuin minua. On kyse kuitenkin hänen äidistään, ja miehestä, josta anoppi yrittää ikään kuin tehdä perheenjäsentä isän tilalle, josta mies ei luonnollisesti tykkää. Mutta ensi vierailun aikaan ehkä me keksimme miehen kanssa yhteistä tekemistä sitten, ja yritämme selvitä jotenkin...

Miksiköhän mies ei puhu teille? Oletteko kysyneet asiaa äidiltä/anopilta?



Luulisi, että lapsi voi ottaa tällaisen kysymyksen esille äitinsä kanssa ja kertoa myös, että tuntuu niin kummalliselta, kun toinen vain kuiskailee.



Jos mies on ujo, niin on teidän asianne antaa hänen saada kokea olevansa turvassa teidän luonanne. Ja että hänet hyväksytään "uutena" porukkaan.



Menkääpä nyt itseenne - oletteko yrittäneet?



Onhan ensisijaisen hieno asia, että äidillä on joku läheinen lastensa lisäksi - tukekaa siis häntä!

Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi jättäisi sinut oman sukunsa ulkopuolelle?



Totta kai anoppisi yrittää integroida ystävänsä omaan lähipiiriin, onhan hän anopille rakas. Niinkuin on poikansakin.

Olen jo useampaan kertaan todennut, että yritetty on vaikka mitä. Itseensä ei siltä osin ole menemistä.



Mies ei halua ottaa asiaa puheeksi äitinsä kanssa, koska ei halua ajatella asiaa silloin, kun se ei ole akuutti, plus häntä ahdistaa äitinsä puolesta, koska kokee, että äitinsä itsekin tajuaa, että kumppaninsa on vähän kummallinen. Ei siis halua loukata/ajatella asiaa enempää kuin pakko, vaikka kokeekin tilanteen ahdistavana.

"Aha - miten sinä haluaisit että sinua kohdellaan?

Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi jättäisi sinut oman sukunsa ulkopuolelle?"



Kummallinen kysymys. Mutta vastataanpa: Minä haluaisin, että minua kohdeltaisiin reilusti. Ja jos mieheni jättäisi minut sukunsa ulkopuolelle, niin kysyisin häneltä, mikä siihen on syynä. En ymmärrä, miten nämä asiat liittyvät tuohon anopin seuralaisasiaan? Ensinnäkin häntä on kohdeltu oikein kivasti, HÄN on se joka ei kohtele takaisin kivasti. Ja suvun ulkoupuolelle jättämisestä voidaan puhua vasta sitten, kun suhde on jotenkuten virallistettu, esimerkiksi asutaan yhdessä. En laske sukuun kuuluvaksi anopin miesystävää joka ei asu anopin kanssa.

Ei siis ole niin, että miesystävä olisi puhumatta vain meille. Hän ei puhu muillekaan anopin sukulaisille. Itse asiassa en ole nähnyt hänen puhuvan muille kuin äidilleen (anopille kuiskailun lisäksi). Olen siis ollut miehen suvun sukujuhlassa, jossa myös tämä miesystävä oli. Ihan tuppisuuna hän sielläkin oli. Huomasin, että joku anopin lähisukulaisista jopa vähän naureskeli hänelle. En tiedä, että kukaan olisi ottanut asiaa puheeksi anopin kanssa.



Minun puolestanihan ukko saa olla niin ujo ja umpimielinen kuin ikinä haluaa, mutta jos tulee minun luokseni kylään, niin voisi edes opetella sanomaan hei ja kiitos. Liikaa vaadittu?

miten se Teuvo oikein viihtyy meillä kun ei koskaan puhu mitään. Eihän siitä kysymyksestä voi loukkaantua!! Eri asia on jos alkaa heti tilittää ettette kestä Teuvoa kun sen mykkyys on aivan sietämätöntä ja muutenkin ukko on kuin lapsi.



Ymmärrän tuskan, sillä meillä on pari miespuolista henkilöä tuttavapiirissä, jotka ovat tällaisia. Ystävien puolisoita, ja kun porukalla vietetään aikaa esim. mökillä, missä useampia pariskuntia, niin pakosta nämä mykät ovat mukana. Ihan kuin seinille puhuisi, nämä tosin vastaavat sentään puhuteltaessa jotenkin tunnistettavasti joskin yksitavuisesti, mutta mitään vastakysymystä on koskaan turha odottaa. Kännykän räplääminen ja koska lähdetään -kysymykset ovat myös tuttuja. Samoin se, että näille mykille miehille vaimot tuputtavat yhtenään ruokaa yms. koska miehet eivät saa pukahdettua vaikka olisivat kuolemaisillaan nälkään. Minua rrrrraivostuttaa tuo käytös aivan hirvittävästi, en tajua miksi joku voi vaan päättää olla noin torvi sosiaalisissa tilanteissa ja piittamaton muita kohtaan. Kuitenkin nämä miehet ovat todistetusti ihan normaaleja ja käyvät töissä, heillä on omia kavereita joille puhuvat jne. mutta kun ei kiinnosta pätkääkään niin ei yritetä ei niin sitten yhtään. Uuh, ihan ahdistaa ajatus että taas noitten mykkien jurottajien kanssa joutuisi samaan tilaan.



Itse kuitenkin joudun niin harvoin kestämään em. tilanteita, että siitä on noille naisille turha avautua ja itsepä puolisonsa valitsevat, mutta jos äitini tai anoppini jotenkin vaatisi minua olemaan erityisesti läsnä tuonkaltaisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa, niin kyllä minä todellakin hienovaraisesti ainakin kysyisin, mitä mieltä "teuvo" näistä visiiteistä on..

Helpottavaa kuulla, että joku ymmärtää, ja jopa tunnistaa ihmistyypin. Minulle on monet vihjailleet, että olisin suurinpiirtein ujojen ihmisten vihaaja ja ilkeä ihminen, mutta siitä ei tosiaan ole kyse tuollaisten ihmisten kanssa.



Ehkä minä tosiaan voisin kysyä anopilta ohimennen, että mitä se ukkeli tykkää vierailuista, kun ei koskaan puhu. Sitä tosin en kehtaa mainita, että kuulin ne vain anopin kuultavaksi tarkoitetut "onko vielä pitkä, koska mennään" -jutut. Mutta tajuaisi anoppi ainakin, että ei ole jäänyt huomaamatta, miten hänen armaansa käyttäytyy. Tosin, anoppi saattaisi vastata, että "voi hän niin nauttii suunnattomasti! Vai mitä, etkö nautikin Pertsa??"