Lue keskustelun säännöt.
Kyökkipsykologit, antakaa tälle ilmiölle selitys. Onko vain huonoa tuuria vai mitä,
26.03.2011 |
että menin naimisiin miehen kanssa, joka muistuttaa loppujen lopuksi ihan liian paljon omaa äitiäni?!! Yhteistä heille on mm. se, että heissä ei ole koskaan vikaa eli syy on aina muissa (kumpikin esimerkiksi pettänyt jotakuta kumppaniaan), kumpikaan ei tee koskaan mitään väärää, kumpikin on aina "uhri" jos jotakin kriisiä ilmenee vaikkapa ihmissuhteissa, eikä kumpikaan koskaan kadu mitään.
Noooh, miehestä otin eron jo jokin aika sitten ja suhde äitiinkin on nyt katkolla, koska en enää jaksa.
Mutta onko tosiaan kyse vain huonosta onnesta vai etsinkö minä alitajuisesti kumppanikseni äitini kaltaista miestä? Suhde äitiin on ollut aina hyvin vaikea, koska äiti on mm. uhannut minua ja sisariani itsemurhalla, hän petti isää, hän on alkoholisoitunut ja hyvin epäsosiaalinen tapaus....
Nyt saa spekuloida vapaasti! Asiallisista näkemyksistä kiitän kohteliaasti :)
Kommentit (8)
Olisin voinut itse kirjoittaa saman tekstin...
huonosta tuurista? Itse mietin, että jäiköhän mulle päättyneestä avioliitosta jokin pelko alitajuntaan (etten tee samaa virhettä toistamiseen), koska olen ollut jo melko pitkään yksin enkä oikein kiinnostu mukavistakaan miehistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tämä ole mitään kyökkipsykologiaa, vaan totista totta. Lue kirja Hendrix: kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu. Siinä selvitetään aika hyvin, miten lapsuudenkokemukset vaikuttavat puolison valintaan. Kirjaa saa netistä alle kymmenellä eurolla.
Se kolahtaminen on sitä, että ihminen tuntuu tutulta. Tuntuu kuin olisimme aina tunteneet. Juu, niin olettekin...
eikä tämä ole mitään kyökkipsykologiaa, vaan totista totta. Lue kirja Hendrix: kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu. Siinä selvitetään aika hyvin, miten lapsuudenkokemukset vaikuttavat puolison valintaan. Kirjaa saa netistä alle kymmenellä eurolla.
Se kolahtaminen on sitä, että ihminen tuntuu tutulta. Tuntuu kuin olisimme aina tunteneet. Juu, niin olettekin...
Viitsisitkö briiffata ulkomuistista jotakin sisällöstä, koska mielenkiintoni heräsi enkä tietenkään tähän hätään saa kirjaa käsiini :)
-ap
Tarkoitettu alkoholistien läheisille. Alat näkemään vain oman osuutesi ongelmaan eikä tarvitse muita syyllistää. Auttoi ainakin minua ja auttaa edelleen:)
kirja on psykoanalyytikon kirjoittama. Koko kirja on sitä, että alitajuisesti lähtee aina tutun oloisen ihmisen kanssa suhteeseen - niin hyvässä kuin pahassa.
Tuossa sinun tapauksessa kyse on vielä siitä, että olet kasvanut narsistin (tms) varjossa, joten sama juttu jatkuu. Kun oppii siihen, että kotona ei arvosteta, niin kaikki ihmiset, jotka eivät arvosta, tuntuvat tutuilta.
Tähän narsistipuoleen on sitten eri kirjat. Suosittelen niitäkin. Mm. sata tapaa tappaa sielu tai naimisissa narsistin kanssa. Tai googlaa.
eikä tämä ole mitään kyökkipsykologiaa, vaan totista totta. Lue kirja Hendrix: kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu. Siinä selvitetään aika hyvin, miten lapsuudenkokemukset vaikuttavat puolison valintaan. Kirjaa saa netistä alle kymmenellä eurolla. Se kolahtaminen on sitä, että ihminen tuntuu tutulta. Tuntuu kuin olisimme aina tunteneet. Juu, niin olettekin...
Viitsisitkö briiffata ulkomuistista jotakin sisällöstä, koska mielenkiintoni heräsi enkä tietenkään tähän hätään saa kirjaa käsiini :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella vaikeita persoonia jotka sujuvasti pilaavat toisen ihmisen elämän - tietenkin vika on sitten vastapuolessa. ehkä mies oli vain niin hurmaava alkuunsa - sen narsisti osaa - että lankesit. eroon tuommoisista!
horoskoopiltaan oinaita tai härkiä?
Olisin voinut itse kirjoittaa saman tekstin...