Lue keskustelun säännöt.
Kiroilevatko aikuiset teillä?
26.03.2011 |
Mua harmittaa kun mies väsyneenä ja stressaantuneena aloittaa järjettömän kiroilutyyliin, joka asiasta "saatana missä ne avaimet nyt on.. voi v*** tätä helvetin sekasotkua..". Ilmapiiristä tulee heti todella painostava. Olen lukuisat kerrat puhunut asiasta fiksusti ja rauhallisesti, lapset ovat 2 ja 4 ja oppivat sanat mitä parhaiten + luo tosiaan ikävän ilmapiirin, mielestäni fiksu aikuinen ei rytyä tuolla tavalla. Mies lupaa, mutta äkkiä taas unohtuu "NO KUN täällä on niin älytön meininki.."
Harmittaa.
Kommentit (20)
Mun kiroilun laukaisee muun perheen ajankäyttö mediaan, eli kun muu perhe katsoo töllöä/pelaa videopelejä tuntitolkulla, niin mulla aukee jossain kohdin sanainen arkku.
Samoin kun perhe pitää mua siivoajana/kokkina.
Tämä oli aika ongelma taannoin, enkä pidä itsekään kiroilevaa aikuista ihan vakuuttavana.
Nuorin lapseni sitten ehdotti mulle ja hälle sopparia, että jokainen mun lausuma kirosana antaa vartin peliaikaa hänelle.
Saatiin tästä käyntii hyväntuulinen kisa, ans kattoo kuin käy... Ja kummalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani kielenkäyttö oli melkoisen primitiivistä ja sain siitä tarpeekseni aikuistuttuani. Kertoo mielestäni omista ratkaisemattomista ristiriidoista, jos aikuinen kiroilee jatkuvasti. Olisi todella tympeää, jos mieheni puhuisi rumasti.
Meillä se kiroilija olen minä.
Kun suutun, olen ruma suustani, päästän kaikki törkeydet. Lisäksi huudan. No, rumalta se kuulostaa ja itseäkin sitten hävettää kun olen rauhoittunut tai tilanne on rauhoittunut.
Se, missä mulla palaa käämit ja alan karjumaan ja kiroilemaan, on lasten kiukutelu ja riitely ja rääkyminen.
Esim. tänään tehtiin kauppaan lähtöä ja lapsilla oli kauppa/kylä vaatteet, ei toppahaalareita. Muistutin taas, että ulkona voi odottaa että minä tulen perästä (otan kassit, puen itselleni) mutta hankeen ei mennä, kun kastuu.
No eiköhän isompi kahlannut siellä ja riiteli ja kiusasi pienempää, joka sitten ulvoo täyttä päätä.
Autoon meno oli taas semmosta sählinkiä, en tule en mene en ole, minä haluan otan tuon mukaan en halua
Ja autossa paloi käämit ja karjuin ja kirosin puolet matkasta.
Just katsoin kun naapuripihassa äiti tai mummo lähti lapsen kanssa. Poika odotti katoksen alla, aikuinen tuli ja otti potkukelkan ja laittoi sen jalaksilleen. Vaikka lapsella oli toppavaatteet, ei hän lähtenyt kahlaamaan hankeen tai syöksynyt sinne rähmälleen, hän odotti. Vaikka hän tiesi että saa potkukelkan siitä seinästä nojaamasta mukaan, ei hän alkanut sitä itse vetää alas tai rääkynyt sen alla vaatien sitä just nyt heti itselleen.
Miten? Miksi? MIksi helvatissa meillä ei ? Sen 3 min kun laitan kenkää ja otan kassia ja takkia, tenavat vetää varastollisen tavaraa pihalle, laskee pulkalla mäkeä ja riitelee ja makaa hangessa ja on jo piilossa ja sitten pitää hoputtaa ja käskeä..
jättäisin kotiin, jos voisi ton ikäiset keskenään jättää.
Lapsista kumpikaan 7v ja 4v ei ole sanonut ainuttakaan kirosanaa, pienempi ei ole tietääkseni ikinä edes kuullut kiroilua. Huutoa ja kiukkuamista valitettavasti on meilläkin päivittäin ja itsekin syyllistyn tiuskimiseen ym. :/
Lapsuudesta tuo kiroilu/kiroilemattomuus varmaan lähtee miehen ja minun lapsuudenkodeissa ei myöskään kiroiltu.
kiroilen. Ei ehkä fiksua, mut en ole täydellinen. Mä olen miettinyt, et miten muuten ilmaisisin sen turhautumisen mitä jotkut tilanteet aiheuttaa. En mä ainakaan ole niin aikuinen, että istuisin vain alas, hengittäisin syvään ja sanoisin, että äitiä nyt tosi paljon harmittaa, kun myöhästyttiin bussista koska sinua harmitti niin paljon ettet saanut ajaa potkuautolla bussipysäkille, että heittäydyin maahan huutamaan eikä äiti voi sinua viimeisillään raskaana kantaa. Mut hei, odotellaan tunti tässä pihalla toista bussia, eiks niin?
Kyllä se menee enemmän niin, että mä päästelen pari valittua sanaa, ja sen jälkeen rauhoitun ja mietin miten korjata tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiroilla. Käsittääkseni luokkakysymys - kertoo millaisessa kodissa on kasvanut.
mutta kyllä ne oppivat myös sen, ettei he, eli lapset saa niitä käyttää.
Minä kiroilenm joskus, mutta lapset eivät, vielä :) ovat teinejä... eivät kyllä juokaan, tai polta, kuten minä... kasvatuskysymys siis. ja lasten järjenkäytön osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kiroilla. Käsittääkseni luokkakysymys - kertoo millaisessa kodissa on kasvanut.
Vai edustaako susta esim. Jörn Donner alaluokkaa?
saanut lapset kiroilla. Aikuiset joskus kyllä.
Ei se mikään tabu ollut, joten jos isältä pääsi perkele niin ei lapset oltu heti innoissamme sitä toistelemassa. Siitä vaan tuli tapa, joka on jatkunut omien lasten kanssa. Jos suutun, pääsee joskus ärräpäitä, mutta normaalitilanteissa ei kiroilla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset oppivat kirosanat elämänsä aikana, mutta omat lapseni eivät opi niitä kotona. Ja toivottavasti ottavat vanhemmistaan sen verran esimerkkiä, etteivät kirosanoja aikuisenakaan käytä (teininä tietty eri juttu...)
Meillä ei kiroilla, ei lapset eikä aikuiset. Kiroilulle on mielestäni oma aikansa, ne ovat poikkeustilanteita, joita tulee todella harvoin. Täysin asiatonta käytöstä, jota pidän sivistymättömänä.
Kyllä ne oppivat ne sanat, mutta kyllä ne oppivat myös sen, ettei he, eli lapset saa niitä käyttää.
Minä kiroilenm joskus, mutta lapset eivät, vielä :) ovat teinejä... eivät kyllä juokaan, tai polta, kuten minä... kasvatuskysymys siis. ja lasten järjenkäytön osuus.
lapset eivät kiroile koulussa ja kavereillaan, kotona kyllä.
toiset lapset taas kiroilevat muualla kuin kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset eivät kiroile koulussa ja kavereillaan, kotona kyllä.
toiset lapset taas kiroilevat muualla kuin kotonaan.
sinä sen sijaan luulet, että lapsesi eivät kiroile, kun eivät tee sitä kotona
meillä tulis heti koulusta ilmoitus, jos sellaista tapahtuis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen ja minä ja meillä kiroillaan
sinä sen sijaan luulet, että lapsesi eivät kiroile, kun eivät tee sitä kotona
meillä tulis heti koulusta ilmoitus, jos sellaista tapahtuis
Mä kiroilen ehkä miestäni enemmän. Oon yrittäny lopettaa kiroilun, mutta ei siitä mitään tuu. Tulee ne tuhmat sanat niin selkäytimestä.
Äitini oli älytön kiroamaan, sitten teininä aloitin itsekin. Nykyään en kiroa enkä haistattele äidilleni, kuten teininä. Mutta hän voi edelleen sanoa minulle, jos ei pidä mielipiteestäni "haista sinä vittu tai haista pitkä paska".
Itse sanon joskus lapsilleni, kun ei usko jotain, vaan vänkyttää ja vänkyttää tai selittelee tyhjiä et "haista home" tai sit "turpa kii". Omaan korvaankin särähtää ja olen jonkin verran saanut koulittua itseäni, etten kiroaisi. Lapsemme eivät kiroa.
monta kertaa päivässä: "tää on ihan paskaa..." tai "mitä vittuu toi on" jne.
Aina en vaan jaksa kuunnella. Itse en kiroile koskaan.
Teineistä toinen on ottanut mallia isästään, toinen ei kiroile ollenkaan.
Ja kakarat kans. Teillä, kaduilla, kaupoissa, kouluissa ja missä milloinkin!
En sietäisi tuollaista :/