Mies uhkailee itsemurhalla

ja kerro tilanne.

Lääkitys? Terapia?

Toivottavasti mies käy terapiassa.

täyteen. Seuraava lääkärikeikka on perjantaina. Masennuslääkitys on kertaalleen vaihdettu, ehkä tämä uusi ei vielä pelitä.



Olen itsekin aika loppu tähän - on niin raskasta olla se ainoa vastuullinen, pitää perhe pystyssä, hoitaa lapset ja samalla tukea miestä. Haluan hänen kokevan olevansa arvokas omana itsenään, enkä tahdo hänen tietävän, kuinka raskasta tämä on minullekin. Samalla haluan, että elämä jatkuu lapsillakin. Emme voi sairastua tai pysähtyä koko perhe, enkä halua virtahepoakaan tänne.



Kamala huoli. Kaikesta.





ap

olemme käyneet yksityisellä psykiatrilla. Jotenkin tuntuu, että mies menettäisi viimeisetkin itsekunnioituksensa rippeet, jos joutuisi osastolle tai edes tavalliselle psykiatriselle poliklinikalle. Saikkua on takana nyt kohta 2 kk - tällä diagnoosilla (vaikea-asteinen masennus) ilmeisesti vielä lyhyt aika.



ap

psykiatrian päivystykseen lääkärin arvioon. Älä katsele tilannetta joka todennäköisesti johtaa itsemurhaan. Helsingissä ainakin Auroran sairaalan päivystys on auki 24 h.

elämää, kun sanot, ettet halua miehesi tietävän, kuinka se sinua rasittaa... Rehellisyys on tässäkin sairaudessa a ja o. Elämähän jatkuu sairaudesta huolimatta, mutta erilaisena.



Hakekaa sitä apua pian, itsetunnon rippeet on kyllä ihan sivuseikka.

www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua ---> on valtakunnallinen kriisipuhelin, sekä paikalliset palvelut mm. keskusteluapua, itsemurhien ehkäisy on osa tätä.



Itseäni ainakin auttanut paljon omien tunteiden kohtaamisessa - vaikka puolisolla on vaikeaa, ei sinun tarvitse olla yli-ihminen ja kestää kaikkea!



Sinun on ajateltava omaa jaksamistasi - miten sitten käy jos palat loppuun? Kuka sinua hoitaa - entä lapsia tai miestäsi?



Silloin kun on vakava fyysinen sairaus, on päivänselvää että toipuminen kestää aikansa, että saattaa mennä välillä huonommin ennen kuin paranee. Samahan se on mielenterveyden kanssa. Jos kerran on jo hoidossa, niin aikaahan siinä menee.



MUTTA ei välttämättä ole parasta että et anna miehesi nähdä kuinka raskasta tämä on sinullekin. Päinvastoin, sinun on myös pystyttävä jakamaan tunteitasi tässä tilanteessa. Olethan sinäkin osa sitä. Lapsesi myöskin ovat varmaan huomanneet että jotain on meneillään, ja heidänkin on saatava sanoa ääneen miltä tuntuu. Näytät heille esimerkkiä kuinka vaikka elämä kolhii, elämä jatkuu.



Ja muuten, millainen verkosto? Onko isovanhempia/ystäväperheitä lähistöllä? Järkkää itsellesi ja lapsillesi muuta ajateltavaa välillä. Miehesi ei ehkä masentuneena osaa nauttia niistä, mutta saattaa hänki haluta. Päiväretki jonnekin, tai ihan sellasta pientä kivaa - museoon, uimaan tai mitä vaan vaihtelua. Auttaa tosi paljon. Taide varsinkin auttaa käsittelemään tunteita usein tiedostomattomalla tasolla.



Tsemppiä sulle ap, ja paljon haleja. Ei sun tarvii yksin pitää perhettä pystyssä - kyllä tukea löytyy, sitä pitää vaan muistaa pyytää!

Nyt hän on ryhdistäytynyt. Hoitaa taas kotia ja askareita. Sanoin ,etten jaksa huolehtia lapsita, jos joudun kantamaan hänenkin taakkaa. Varsinkin kun hän ei hakenut apua. Enkä kyllä oikeasti olisi enää jaksanut. Pyrin nyt vain parhaani mukaan järjestämään lapsille hyvän elämän. Mies saa tulla mukaan, mutta häen tuskaansa emme jaksa enää kantaa.

Tuemme kuitenkin häntä. Toivoisin, että hän hakisi ammattilaisilta apua.

joku tällainen vastaava tilanne...?

joku tällainen vastaava tilanne...?

Kuinkahan tämän ap:n perhe voi nykyään?