Ekaluokkalaisen kiukku

eskarilainen tyttö käyttäytyy noin silloin kun on ollut jotain harmeja kavereiden kanssa päivällä, on tuntenut olevansa ulkopuolinen, paras kaveri on leikkinyt jonkun muun kanssa tms. Kyselemällä on saatu selville, tietenkään ei kovin paljon halua puhua niistä ikävistä fiiliksistä, mutta onneksi sen verran, että on saanut lohdutettua. Ensimmäinen oma tunne on ärtymys huonosta käytöksestä, mutta sitten muistaa, että ai niin, tässä on nyt varmaan huono päivä takana ja lapsi kaipaa syliä, ei rangaistusta. Se on tietysti tehty selväksi, ettei huutaa ja haukkua saa, vaikka itsellä kuinka paha mieli olisikin. Yleensä keskustelun ja sylkyttelyn jälkeen kiukku onkin laantunut.

Meillä ihana ekaluokkalainen poika, on kavereita, koulussa sujuu ym ym.

Mutta nyt alkanu ihan ihme kiukkuja tulemaan, saattaa juosta huoneeseen, koitta kiroilla ja haukkua äitiä ja isää.

Tähän toki AINA puututaan ja saa arestia, rangaistusta ym ym ym.

Koskaan ennen ei ole esim tuota kiroilua esiintynyt??!

Olemme kyselleen, mikä harmittaa, mutta ei kuulemma mikään tai ei tiedä.

Sitten on taas oma ihana itsesä, kun tämä menee ohi....

Otanko yhteyttä kouluun tms?

Saattaa heittää tavaroita, kun hermostuu ihan kuin pikulapset siis?

Niin outoa käytöstä..... häneltä :/

Meillä 9-v. Tourette-tyttö, ja joka päivä koulusta tullessa raivoaa ja huutaa ja heittää repun nurkkaan ja haukkuu minua ja pikkuveljiä ilman syytä ja ennen kuin olen edes ehtinyt tervehtiä. Joskus kiukussa lentää myös tavaroita. (Puututaan aina, jos rikkoo tai satuttaa jotain).



Syy tähän on se, että tytöllä on erilaisia pakko-oireita (äänellisiä ja motorisia) joita yrittää pitää piilossa päivän aikana ja tuttuun ja turvalliseen kotiin tullessa sitten "purkautuu" päivän rasitus ja pakko-oireet. Tyttö raivoaa hetken,ja sitten on taas oma itsensä.



Tätä on ollut jo vuosia, ja sama toistuu joka päivä.



Tuskin teillä on touretten syndromaa (tai miksei olisi) mutta tarkoitan ,että jos pojalla on jotain stressiä koulussa (kiusaamista, pelkoa syystä tai toisesta) ja kotona sitten purkaa sen pahan olon kiukulla, kun ei osaa sanoin kuvata oloaan.



Voihan olla, että opettajaan kannattaisi ottaa yhteyttä. Laita opelle meiliä ja kysele, että miten pojalla menee koulussa.

Joskus täällä oli ketju aiheesta.

tuollainen vaihe (eskarissa/ykkösellä). Luulisin siis että ikään liittyvä vaihe. Menee kyllä ohi...tullakseen pian uudestaan, lohdullista eikö;)

mutta kyllä siinä taustalla jokin syy usein on, eli puhumalla asia voi ratketa.



Meillä poika teki samoin, ja kesti hyvin pitkään, ennenkuin osasi pukea sanoiksi, että mikä mätti. Kaveri-ongelmia ne olivat, vaikka päällepäin sitä ei olisi voinut edes aavistaa.

Olisiko kiusaamista tai muuta kaltoinkohtelua tapahtunut jossakin?