3-vuotiaan verikoe, A-PU-Va-!

Vanhemman suhtautuminen on kaikkein oleellisinta lasten näytteenotossa.

Meilla lapselta otettu PALJON verikokeita jo alle vuoden vanhasta, ja kylla yliopistosairaalan pediatrian polilla on kehotettu Emlaa kayttamaan, ovat todella kokeneita naytteenottajia myos ihan pienilta lapsilta.

Mutta tuosta yllaolevasta ennen kaikkea samaa mielta: jos vanhempi pysyy rauhallisena eika hotkyile, han tekee tilanteen paljon helpommaksi seka lapselle etta naytteenottajalle. Ap:n viestista huokuu sellainen tunnelma etta tassa asiassa on ehka viela oppimista...

kokemuksesta sen verran, että mamman nyt pitää itse olla rauhallinen ja tosiaan sitä lasta nyt vaan pidetään kiinni. Tuon ikäselle voi jo myös sepitellä kaikkea näytönoton aikana.

Ammattitaitoiselle näytteenottajalle se ei ole mikään ongelma.

t lastenosastolla työskennellyt

-WMLA-noudatat vain ohjeita ettei se ole liian kauanjotta verisuonet supistuvat. sitä voi laittaa pienille



-olet itse rauhallinen ! Olisiko mahdollista että lasen isä olisi verikokeessa mukana, etkä sinä ? Äideille lapset näyttävät kaiken tunnemaailmansa



-selität lapselle asiallisesti, miksi otetaan verta, kerrot että se on otettava, mitä tapahtuu jne. Yksikertaisesti ja rauhallisesti.



-labrahenkilölle asiasta kertominen etukäteen. he ovat koulutauttuneet työhönsä ja heidän on osattava kolmen ja puolen vuoden koulutuksensa perusteella myös empatiataitoja yms. työ ei ole vain neulan tökkäämistä. jos labrahoitajan asenne on em. niin annat asiallista palautetta ja vaadit jonkin toisen näytteenottajan jolla kokemusta lapsista ja empatiaa.



-lahjus, lupaat etukäteen että menette ostamaan jonkin pikku lelun tmv jonka lapsi saa kiitokseksi valita. vaikka kirpparilta.



-me ollaan käyty kahvilla/mehulla/sämpylällä terv.keskuksen kahviossa heti verikokeen jälkeen, sekin on hyvä kannustin. ja yleensä ihan käytännön syistä sillä jos on pitänyt olla ravinnotta se 12 tuntia ennen näytteenottoa, tarvitsee heti verikokeen jälkeen aamupalaa.



tsemppiä! Ja muista olla ennenkaikkea itse rauhallinen !

kirjoitin kiireessä mutta EMLAsta siis kyse :)

kokenut hoitaja osaa asiansa tehdä

Emlaa. Sen jälkeen ei ole mitään ongelmia ollut näytteenotossa eikä lapsi edes itke.



Ennen Emlaa tökittiin molemmat kädet ja kerran verta ruiskusi päälle suoraan suonesta ja lapsi oli joka kerta aivan kauhuissaan. Nyt tosiaan onnistunut ekalla joka näytteenotto: ). Ollaan aina pyydetty pätevää ottajaa ettei ole juuri valmistunut.

Pidä lapsi tiukassa otteessa eikä aleta mitään suostuttelemaan tai voivottelemaan, vaan koe otetaan ja sillä siisti. Tarvittaessa labrasta löytyy lisäkäsiä pitämään käsivartta paikallaan. Pysy itse coolina ja pidä mielessäsi, että lapselle ei tehdä väkivaltaa, vaan häntä hoidetaan ja se on välttämätöntä.

Tuossa on se ikävä puoli, että lapsi saattaa hyvinkin kokea, että hänelle tehdään väkivaltaa. Lapsi ei ymmärrä, että tässä tehdään "hyvää". Itse olen kokenut useita väkisin tehtyjä virtsakatetrointeja hyvin pienenä, ja vielä tänäkin päivänä minulla on hirveä kammo, katkeruus ja viha noista "raiskauksista" (sellainen se kokemuksena on, kun ei ymmärrä vielä...). Minulle tulee ihan hirveä ja ahdistava olo aina, kun kuulen näitä neuvoja että "väkisin vaan". Hoitotyön kirjoissakin puhutaan kauniisti, miten lapselle täytyy luoda tunne, että hän itsekin on osallinen ja vaikuttaa tilanteeseen EIKÄ niin, että pakokauhuista ja ahdistunutta lasta satutetaan ja nöyryytetään väkisin tekemällä. Mutta sen nyt voi jo omankin kokemuksen perusteella sanoa, että nuo kauniit sanat oikean "tunnelman" luomisesta jäävät todellakin kirjan sivuille...

Ei sillä, lapsi on varmasti aika hankala potilas eikä minulla ole mitään patenttiratkaisua siihen, miten sitten asian saisi hyvin hoidettua. Sen kyllä tiedän, millaisia ongelmia ja traumoja väkisin tekemisestä voi tulla.

suosittelen. Se tosiaan supistaa suonia, joten se täytyy ottaa pois n. 10min ennen näytteenottoa. Puudutushan ei siihen lapun poistoon lopu.

Omalta lapseltani on otettu verikokeita vähintään kerran viikossa reilun vuoden ajan ja kaikki temput on ehditty kokeilla.

Meidän lapselle se laitetaan aina siten, että vaikuttaa 45min-tunnin, sitten väh. 15 min. ENNEN näytteen ottoa ne laastarit pois. Ei ole tarvinnut suonia ronkkia.



Lapsi istuu jomman kumman vanhemman sylissä, saattaa katsella jotakin lelua tai juo pullosta maitoa/mehua. Ja pistetty on ja paljon!

Kyllähän se hävittää suonia mutta ajoissa vain ennen näytteenottoa laastari pois. Ja vaikka lapsi on vasta 3v, kannattaa valmistella lasta. Sanoa vaikka että laitetaan rasvaa jotta ei sattuisi niin paljoa, mutta että pisto saattaa silti tuntua. Kertoa että saadaan nopeammin otettua jos lapsi on paikoillaan, huutaa saa jos sattuu mutta käsi täytyy pitää paikoillaan.



Voihan se olla että nuo eivät auta mutta siinä paniikissa näytteenottotilanteessa nuo kauniit sanat eivät ainakaan enää auta, jos lasta ei olla mitenkään valmisteltu. Ja sitten pyytää jo etukäteen toinen kiinnipitäjä, jotta äiti saa itse harhautettua lasta vaikkapa lukemalla kirjaa tai muuten vain juttelemalla. Ja vanhemman rauhallisuus on hyvin tärkeää.



Ja jos ei toisella pistolla onnistu, pyydä rohkeasti toinen näytteenottaja.

ja sitä meille suositeltu ja annettu mukaan niin jorvista kuin lastenlinnasta, tosiaan ohjeita noudattaa (musta se oli puol tuntia ennen kuin pitää ottaa pois, muttei haittaa vaikka olis kauemminkin ollut pois.) Kidutusta lapselle ilman sitä, varsinkin jos on sellainen lapsi, jolta joudutaan usein ottamaan. Miksi turhaan antaa lapsen kärsiä, kun sen voi estää.



Ja meillä ei ole ikinä ollut ongelmia suonien kanssa, terveyskeskuksessa kerran joku vähän räpiköi. Kokeita kuitenkin otettu lähemmäs 30

Meillä karmea kokemus, oli keskussairaalan labran osastonhoitaja, joka ei löytänyt lapselta suonta, silloin ei ollut Emlaa käytetty. Herranen aika, tökki ja tökki, kaivoi ja meni ihon alla pitkän aikaa. ei vaan saanu suonta kiinni. Sitten sanoin, että nyt se loppu tähän. Lapsi hikisenä huusi tuskasta, ei edes pistänyt hanttiin, reppana vaan oli ihan jäykkänä kauhusta.

Mentiin sitten Emlan kanssa yksityiseen labraan ja siellä kas kummaa, heti löytyi suoni.

rohkaiset ja koetat pitää yllä sellaista ilmapiiriä ettei tässä ole mitään hätää, se on pian ohi. Vähän vanhepaa voi vaikka lahjoa pienen lelun ostolla, oleln itse huomannut että se toimii aika hyvin ja lapsella jää prosessista hyvä mieli ja sellainen fiilis että tosta kaikesta oli jotain hyötyäkin. En tiedä toimiiko tää vielä kolmeveellä.

näytteenottajasta ja vanhemman suhtautumisesta. Yleensä ei ole näytteenottajalle ongelma se lapsen vastustus, mutta vanhemman läsnäolo voi saada lapsesta esille sen uhman. Voitko jutella etukäteen näytteenottajan kanssa ja kertoa tilanteen, niin osaa varautua (etukäteen siksi, ettei se näytteenottotilanne värity sillä vanhalla huonolla kokemuksella) ja sitten olla itse tilanteessa mahdollisimman vähäeleisesti mukana, kuitenkin tarvittaessa tiukasti kiinni pitäen, ettei satu?

Verikoe on otettava, eikä se ole lapselle mikään maailmanloppu. Lapselle kerrotaan, mitä tulee tapahtumaaan, ja että se nipistää. Pidä lapsi tiukassa otteessa eikä aleta mitään suostuttelemaan tai voivottelemaan, vaan koe otetaan ja sillä siisti. Tarvittaessa labrasta löytyy lisäkäsiä pitämään käsivartta paikallaan. Pysy itse coolina ja pidä mielessäsi, että lapselle ei tehdä väkivaltaa, vaan häntä hoidetaan ja se on välttämätöntä. Puhele rauhallisesti tai anna hoitajan tehdä se. Palkitse lapsi kokeen jälkeen vaikka jätskillä tai namilla (jonka ostat etukäteen). Kokeen otto ei kestä välttämättä paria minuuttia kauempaa.

niin hellästi mutta tiukasti olen selittänyt lapselle mitä tapahtuu ja sitten hellästi mutta TIUKASTI pitänyt kirkuvaa lasta paikallaan kun labrat on otettu. Oli verikokeen oton jälkeen ihan ok ja omasta mielestään ihan reipas :D

Kannattaisiko tuota Emla-laastaria ostaa ja saako ilman reseptiä? Auttaako tosiaan? Minkä hintainen laastari?

näytteen ottamista. Suone menee ns. piiloon.



Paljon helponpi ja nopsempi juttu on vaan ottaa kylmältään näyte.