TV1. nyt menossa pakomatka anoreksiasta!

että tytön/naisen pitäisi saada muuta ajateltavaa. Jos keskittyisi töihin tai opiskeluun tai johonkin muuhun harrastukseen, niin tuo "harrastus" pikkuhiljaa unohtuisi. Sääliksi käy äitiä. Ei voi syyllistää. Varmaan tytöllä on joku ulkonäkökompleksi, jota yrittänyt kompensoida laihduttamalla itsensä, niin että ainakin kroppa olisi täydellinen. Sitten täydellisyyden tavoittelu on lipsahtanut käsistä. Vaarallista. Ei saisi ruoka- ja laihdutusinnostusta päästää noin pitkälle. Pitäisi muistaa kohtuus kaikessa. Jossain vaiheessa mieli järkkyy eikä enää pääse kierteestä ulos.

Varmasti on ollut muutakin mielessä kuin laihduttaminen, tyttöhän oli suorittanut maisterin paperit 3 vuodessa! Hänhän mainitsi ettei laihdutus ollut alkanut mistään naistenlehtien mallikuvien ihannoinnista.

Mutta laihdutus ja runsas liikunta saattaa kaapata vallan ja muuttua anoreksiaksi. Taustalla voi olla itse kullakin omia yksilöllisiä ongelmia.

mulle tuli mieleen se, että kun se oli hyvin suorittanut sen koulunsa ja maisterin paperitkin käteen siinä 3 vuodessa, niin sen jälkeen, kun olisi pitänyt alkaa oikeasti elää sellaista omaa ennalta määräämätöntä elämäänsä: etsiä töitä, tehdä töitä, päättää mitä haluaa tehdä, seurustella, mennä naimisiin, saada lapsia, tai mitä tahansa muuta, mutta ilman suoria ohjeita siitä miten ja koska, ilman varmuutta siitä että onnistuu, niin hän sai anoreksian.



Anoreksian myötä pystyi palaamaan lapsenomaiseen tilaan: asui kotona, äidin kanssa väännetäään syömisestä, elämä pienenee hyvin pieniin asioihin ja tulee huolehdutiksi ja huomatuksi. Tätä vaikutelmaa korostivat terapeutin lässyttävä puhe ja nallekortit, vaikka tuskin ovatkaan mikään vakiojuttu anoreksiassa.



Tuskallista se varmasti on, ja toivottavasti hän pääsee jaloilleen. Varmaan ihan hirvittävän vaikeaa perheelle katsoa kun toinen kuihduttaa itseään hengiltä.

ja täytyy kyllä sanoa, että riipaisee se, miten sairas ihminen voi olla, tiedostaa oman sairautensa ja silti olla niin jumissa.. tietää, että on julma itseään ja perhettään kohtaan ja silti ei voi asialle mitään. Että sairaus voi viedä niin, että kaikki muu on toisarvoista sen rinnalla. Ja tuossa tuo nuori nainen sano, että kyseessä ei todellakaan ole mikään käsistä riistäytyny laihduttaminen. Puolihuomaamatta jäi syöminen ja tilalle tuli mielettömät, kymmenien kilometrien lenkit... Tylyintä mun mielestä tuossa ohjelmassa oli kelan päätös...



Eikös muuten anorektiasta oo sanottu, että se on lahjakkaiden ja vähän sellaisten kontrollifriikkien sairaus.. Tosin sekin saattaa olla kyllä vaan joku stereotypia, joka elää sitkeästi.



Ei oo kauaa, ku katoin hollantilaisen dokumentin aiheesta ja nuorin anorektikko siinä oli 8v. Ja jo silloin ajattelin, että kun ei oma lapseni sairastuisi noin vakavasti.

Samalla tavalla kuin masennus tai mikä tahansa mielenterveyteen vaikuttava sairaus. Siitä en parane "ottamalla itseään niskasta kiinni". Kamala on seurata naista jolla voisi olla elämä kaikin puolin mallillaan, mutta lopputulos on tuollainen.



Minulle tuli kyllä mieleen kysymys, että mitä kaikkea mahtaa olla tuolla taustalla. Tuo äiti oli minusta tosi ahdistava, tietenkin hän on masentunut tyttärensä sairaudesta, mutta jotenkin tuli sellainen olo että hän jotenkin mahdollistaa tytön sairastamisen ja jopa ajaa tyttöä siihen. Ja äidin käytös oli todella marttyyrimaista, kohtaus jossa äiti komenteli tyttöä syömään oli tosi inhottava. Mutta ymmärrän kyllä asian toisen puolen, äidillä on voimat aivan lopussa ja hän toimii vain sillä tavalla minkä osaa. Ei välttämättä oikein ko.tilanteessa. Vanhemmilla/lapsuuden kasvuympäristöllä on kuitenkin iso rooli syömishäiriöiden synnyssä, ei pelkästään muotikuvilla yms kuten dokkarissakin sanottiin.



Toivottavasti saavat tyttärellensä apua ja saavat myös itse apua jotta jaksaisivat.



Surullista joka tapauksessa.

Eipä tuollainen visuaalinen keino ole yhtään hullumpi. Sinänsä huvittavaa tarttua tuollaiseen seikkaan koko ohjelmassa. Samoin perusteinhan voisi ihmetellä miten aikusta joutuu patistamaan syömään, vaikka tämä varmasti tietää kuolevansa ilman ravintoa.

järjestellä niin voisi vituttaa.

Aikuiselle jotain nallekortteja, huhhei.

http://areena.yle.fi/ohjelma/1673909

Siis tiedän, että tyttö on sairas, mutta ÄRSYTTÄÄ niin pirusti tuo ruoalla leikkiminen ja iäkkään äidin kiusaaminen.



VOI perkele, kun tekisin mieli pakkosyöttää se.



Ja kyllä, tiedän, että hän ei voi taudilleen mitään.



Silti nousee agressiot.

Tietääkö kukaan?

Tai en väitä olevani mikään asiantuntija, mutta katselin dokkarin jossa puhutaan siitä miten anoreksissa ruoka koetaan uhaksi tavallaan omaa olemassaoloa kohtaan.

Ymmärrän äidin hädän mutta tuo tuputus ja komentaminen oli hirveetä.



Toisaalta kun 3-kymppinen tyttö sairastaa, hän saa olla "lapsi" eikä tarvitse elää.

Käynkin katsomaan

ihan tosiaan katsottava juttu.ap

ja tiedän kyllä mitä sen kanssa eläminen on.

äidin pitäisi lopettaa aikuisen ihmisen vahtiminen.

Onkohan loppuelämän sairaus. Äiti-parkaa käy sääliksi.

niin ei syö. Senhän tietää miten siinä sitten lopuks käy..



Mitä enemmän asiasta jankkaa sen varmemmin ei onnistu.

joteknin ammattitaidottoman oloinen.



Toi tyttö on kyllä tosi sairas, kuten joku kirjoittikin. JA äiti vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole mitään muuta tekemistä.

Voiko sitä kukaan ulkopuolinen kellekään antaa?

Koko elämä pyörii ruokien ympärillä.

Eikö tuohon auttaisi joku psyykenlääke?

joteknin ammattitaidottoman oloinen. Toi tyttö on kyllä tosi sairas, kuten joku kirjoittikin. JA äiti vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole mitään muuta tekemistä.

ketään muuta! Jokaisessa sauraudessa ym. sieltä itsestähän se pitää lähteä eli haluanko parantua!

oikeasti ei olisi lapsestaan huolissaan? Eli antaa mennä vaan ja senku kuolet niinkö?