Mitä ajattelet uhrautuvasta ihmisestä? Esimerkki...

Annas olla, kun joku uskaltaakin olla ottamatta "apua" vastaan.

ja tietysti pyrin vastavuoroisuuteen.

Tosin pitää olla tarkkana, ettei muut ala käyttämään hyväksi tuota kiltteyttä...

puhuin siis itsestäni.. ja olen miettinyt viime aikoina, että olenko sittenkin vain tyhmä? Pitäisikö olla "kovempi"? Tuntuu, että ajattelen toisia paljon enemmän kuin itseäni, ja tavallaan koetan miellyttää muita vaikken mikään mielistelijä silti olekaan.

ap

tunnetko olevasi olemassa vaikket olisi muiden palveluksessa?

eika kayta sita esim. passiivi-aggressiivisena aseena osoittaakseen muille kuinka paljon parempi ihminen on... Eli siis arsyynnyn, jos tulee tunne etta joku uhrautuu koska pyrkii manipuloimaan tuolla tavalla ihmissuhteitaan. Sellaisiakin ihmisia nimittain on. Jos on vaan aidosti kiva ja ajattelee muita, se on tietysti ihan positiivista, ja yritan olla vastavuoroisesti mukava tallaiselle henkilolla.

.. hmmm.. en oikein tiedä.. olen aina ollut tällainen.

ap

En mä mikään marttyyri kuitenkaan ole, en mielistele, en halua varsinaisesti olla mieliksikään, sanon kyllä suoraan omat mielipiteeni ja jos henkilö käyttäytyy huonosti mua kohtaan tai käyttää hyväksi mun kiltteyttä, niin ei tuota ongelmia mulle poistaa häntä kokonaan elämästäni.



Mutta luonteeltani olen just sellainen, että nautin siitä, että saan olla avuksi ja tarjoudun usein avuksi jopa puolitutuille ja tuntemattomillekin, en tosiaankaan pyydä rahaa palveluksistani.



Mutta ap, kyllä mullekin monien ihmisten seurassa on tullut sellainen olo, että joko muut pitävät mua tyhmänä tai "helppona" tai helposti huijattavana. Olen yrittänyt joskus olla kovempi ja välinpitämättömämpi, mutta sellainen ahdisti mua kovasti - mitä iloa sellaisesta itsekkyydestä on?

mutta huonoitsetuntoinen, ja siksi uhrautuu.

se on oikeesti hyvä juttu että on empaattisia ja muita ajattelevia ihmisiä!

Itse kyllä huomaan aika sukkelaan että onko ihmisessä hyväksikäyttäjän vikaa..Pitää vaan yrittää oppia erottamaan jyvät akanoista!

"kärsii hiljaa, ei pidä meteliä itsestään, koettaa viimeiseen asti esim kestää kipua valittamatta"



Miksi ihmeessä?? tuo on mielestäni oikeastaan tosi ärsyttävää, miksi pitää marttyyrinä kärsiä ja olla huomaamaton? Tuo kielii vain miellyttämisenhalusta ja huonosta itsetunnosta, ei todellisesta auttamisenhalusta ja empatiasta. Kannattaisi ehkä aloittaa välittäminen ensin itsestään, niin sitten voi oikeasti auttaa muitakin pyyteettömästi ilman että raivo uhrauksista patoutuu sisälle.

mutta huonoitsetuntoinen, ja siksi uhrautuu.

t. 3