Olen niin yksinäinen, ettei mitään määrää :(
Erosin viime kesänä pitkästä avioliitosta. En ole koskaan ollut kovin "sosiaalinen" kaverien hankinnassa. Minulla on vain kaksi ystävää lapsuudesta, joihin pidän yhteyttä, harvakseltaan, mutta heillä pyörii elämä perheen parissa, niinkuin omanikin pyöri vuosi sitten vielä. Työkaverit on työkavereita, ei sen enempää.
Lapset ovat puolet ajasta isällään ja puolet ajasta olen siis yksin, niinkuin nytkin. Tämä on masentavaa!
Kommentit (5)
samasta sukupuolesta, vai mieluummin uutta suhdetta?
Mutta virittelepä nettideittejä. Jo pelkkä kirjoittelu potentiaalisten ihmisten kanssa tuo uutta värinää elämään. 
Mulla olisi varmaan ihan sama tilanne, jos nyt tulisi avioero... Keksitko jonkun harrastuksen tms missa voisit tavata ihmisia?
ihan tavallisia ihmisä mekin ollaan vaikka netin kautta kirjoitellaankin : )
ihan tavallisia ihmisä mekin ollaan vaikka netin kautta kirjoitellaankin : )
pakosta tosi paljon yksin. Mun lasteni isä ei tapaa lapsia ja olen lasten kanssa kaikki vapaaillat, viikonloput ja lomat. Työnikin on tosi yksinäistä. Joillekin elämä vaan on tällaista.
Mä suosittelen lämpimästi jonkun harrastuksen aloittamista. Se voi olla liikuntaa, taiteita, ihan mitä tahansa mikä sua kiinnostaa. Sillä saa vähän vapaa-aikaa täytettyä ja hyvässä lykyssä tapaa uusia ihmisiä ja saa ystäviä.
Ota myös rohkeasti yhteyttä vanhoihin kavereihin ja ehdota tapaamista. Useimmat ihmiset ilahtuva, kun kuulevat ihmisistä, joita eivät ole nähneet aikoihin.
Tsemppiä, ap!