Miten paljon 7-8 -vuotiaanne viettävät iltoja perheen kanssa?
Meillä ei viettäisi yhtään, jos ei pakotettaisi. Mihinkään ei halua lähteä, ei kauppaan, ei ulos, ei mihinkään. Aina pitäisi vain saada olla kavereitten kanssa. Tosi tympeetä taistella jatkuvasti tästä asiasta. Ja sitten kun tytön määrää olemaan oman perheen seurassa, neiti vaan mököttää koko illan ja pilaa muidenkin illan.
Kommentit (20)
Meidän lapsilla ei ole kavereita tässä ihan lähellä. Kotona yleensä ovat illat. Parina iltana harrastamassa. Odotan aikaa, jolloin osaavat mennä itse kavereiden luo vähän kauemmas. Nyt kaverit kyläilee meillä vain päivisin.
mutta viihtyy välillä yksinkin, haluaa leikkiä ja touhuta itsekseen. Kavereilla tai kavereita meillä ehkä noin 5 pv/vko, mutta yleensä tyttömme on kotona tai kaverit lähtevät meiltä klo 18.00 mennessä. Sen jälkeen katotaan esim tv:tä, käydään koirien kanssa lenkillä tai ollaan vaan kotona ja tyttö leikkii itsekseen.
Ehtii sitä liehua myöhemminkin. Onko teillä kotona joku vialla, kun lapsi ei siellä viihdy?
Tykkää olla kotona. Tyttö 9v. Kavereiden kanssa on enimmäkseen iltapäivällä koulun jälkeen.
pari kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan ja ehkä pari kertaa kuussa yökylässä.
Vastaavasti tytön kavereita on meillä kerran, pari viikossa.
Ei mielenkiintoa hillua ilta-aikaan kavereiden kanssa.
Meillä 7v ja 8v pojat. Kavereiden kanssa ovat heti kun ovat koulun jälkeen läksyt tehneet, illalla ei huidella missään. Kesälomalla ollaan kaikki ulkona myöhempään mutta yhdessä. Toivottavasti ei vielä pariin vuoteen ainakaan tämä muutu.
Itse asiassa usein tyttö on kavereittensa kanssa juuri meillä. Ja täällä syövätkin sekä ruoat että iltapalat koko kaverilauma. Tyttö ei vaan halua lähteä mihinkään ilman kavereitaan. Tuntuvat olevan niin tärkeitä. Voisiko johtua siitä, kun on ainoa lapsi eikä siten ole perheen kanssa muuta seuraa kuin aikuiset?
ap
Ma, ti ja to-iltaisin on harrastus. Ke ja pe menee yleensä kavereille melkein heti koulun jälkeen ja tulee kotiin joskus 17-18 aikoihin. La-illan on kotona yleensä, samoin su-illan.
vastaavasti poika käy luokkakavereilla. Muuten vietetään yhdessä aikaa. Viikonloput yleensä aina koko perheellä.
Meilläkin tytön kaveriporukassa on yksi tyttö, jolla on joka ainoa päivä kaveri tai pari kylässä. Hän ei vain viihdy yksinään, eikä osaa yksin ollessaan kehittää itselleen leikkejä tai muuta tekemistä. Hänellä on kaksi nuorempaa sisarusta, jotka eivät kuitenkaan tunnu kompensoivan omanikäistä seuraa.
Itse olen ainoa lapsi, ja minä taas viihdyin erittäin hyvin omissa oloissani. En läheskään aina jaksanut lähteä ovikelloa pimputelleiden kavereiden kanssa leikkimään, vaan saatoin mieluummin jäädä kotiin omiin majaleikkeihini tai vaikka lukemaan kirjaa.
Persoonakysymys, ei siinä kai sen kummempaa.
Itse asiassa usein tyttö on kavereittensa kanssa juuri meillä. Ja täällä syövätkin sekä ruoat että iltapalat koko kaverilauma. Tyttö ei vaan halua lähteä mihinkään ilman kavereitaan. Tuntuvat olevan niin tärkeitä. Voisiko johtua siitä, kun on ainoa lapsi eikä siten ole perheen kanssa muuta seuraa kuin aikuiset?
ap
Olisiko korkeintaan kerran viikossa kaverilla.
Asutaan tällaisella uudella omakotitaloalueella, siis paikassa, jossa kaikki talot on rakennettu suunnilleen samaan aikaan, kaikki perheet olleet suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa rakentaessaan, eli muksut olleet pieniä. Ts. tilanne on se, että tässä n. 500m säteellä kaikissa taloissa on melko samanikäiset lapset ja näinpä meillä molemmilla lapsilla on sen 15 kaveria ihan tässä vieressä.
Uskovaisten omaisuus kun on tunnetusti kaikki yhteistä, niin niinpä nuo lapset kulkeekin tässä naapurustossaa joka talossa melkein kuin kotonaan. En osaa sanoa, paljonko meidän lapset on kotona, se on yhtä ramppaamista edes takaisin, ensin puoli tuntia pyöräillään, sitten tullaan hetkeksi meille, mennäänkin "Eetun" pihalle pelaamaan futista, saanko mä mennä "Ellalle" sisälle hetkeksi...
Aina on siis kavereita, tässä käytännössä huutoetäisyydellä pyörivät kumpikin, yhteisesti ollaan kaikkien vanhempien kanssa sovittu, että klo 19 on ehdoton takaraja siihen, että kotona on oltava ja tämäkin sillä edellytyksellä, että läksyt ym. velvoitteet on hoidettu heti koulun jälkeen.
Kauppaan kanssani en heitä tosiaan saa enää mukaani, poikkeuksena tänään, kun lupasin tytölle, että saa valkata viikonlopuksi pari irtokarkkia....
Mua ei haittaa, että lapsilla on paljon kaverita, joiden kanssa viihtyvät hyvin. Tunnen kaikkien vanhemmat, ollaan asioista yhtä mieltä, meille saa aina tulla, ovet on avoinna ja paljon meillä ovatkin. Pääasiassa kuitenkin ulkona tossa jonkun takapihalla tai takametsässä leikkivät. On meillä tietysti kivaa ihan perheen keskenkin, mutta kaverit ovat selkeästi tosi tärkeitä.
Meillä 7v on iltaisin enimmäkseen kotona, mutta touhuavat kyllä enemmän siskon kanssa kuin vanhempien.
Kauppaan kanssani en heitä tosiaan saa enää mukaani, poikkeuksena tänään, kun lupasin tytölle, että saa valkata viikonlopuksi pari irtokarkkia....
Voi jee, nyt on bileet! XD
Kauppaan kanssani en heitä tosiaan saa enää mukaani, poikkeuksena tänään, kun lupasin tytölle, että saa valkata viikonlopuksi pari irtokarkkia....
Voi jee, nyt on bileet! XD
Mä olen vähän nihkeä noiden karkkien perään, mulla ei koskaan ole ollut sitä kuuluisaa "makeanhimoa", mutta joskus yritän samaistua heihin, joille se maistuu, joten tänään repäisin ja annoin tytön valkata muutaman perjantain kunniaksi=)
Ymmärrän kyllä sarkasmisi, mutta ihan totta tuo oli=)
poika pian 9
Käy kavereilla kylässä joitakin kertoja viikossa tai kaveri meillä mutta etupäässä viettää aikaa oman perheen kanssa
Leikkii pikkuveljen kanssa, pelataan yhdessä ja luetaan kirjoja. Lauantaisin katsotaan koko perhe Avara luonto.
aina kotona, paitsi yhtenä iltana harrastus. Nyt tuli oikeastaan vähän huono omatunto, että pitäisikö järjestää enemmän kaverikyläilyjä kotiin, ihan naapureissa ei asu lapsia ja luokkakavereita jos kutsuu niin tarvitaan vanhempia kuljettamaan, eli ei voi sopia ihan ex tempore.