mua vähän suututti kun lapsi sai kehitysvammadiagnoosin

Ei se diagnoosi, vaan se ettei neuvolassa puuttuneet yhtään, vaikka jälkikäteen kun katsottiin neuvolan merkintöjä, siellä oli monia kohtia jotka ei olleet ikätason mukaisia, ihan vauvasta saakka. Nehän katsoo ja tutkii paljon enemmän mitä siihen omaan pikkukorttiin laitetaan itselle näkyviin. Ja edes se kävelemään oppiminen 1v8kk iässä ei saanut neuvolatädin hälytyskelloja soimaan. Ymmärrän ettei haluttaisi turhaan huolestuttaa, mutta parempi olis kyllä tutkia ajoissa, kuin että äiti on yksin huolissaan ja häntä pidetään ylihysteerisenä jos epäileekään lapsellaan jotain vikaa. Joskus kun sitä äiti saattaa olla jopa oikessa.

mutta toisaalta neuvolatädit ovat saattaneet tulla näissä asioissa varovaisiksi, kun jotkut vanhemmat tulevat suoraan silmille ja uhkaavat "tutulla huippujuristilla", jos neuvolatäti uskaltaa vihjaistakaan lapsessa olevan jotain normaalista poikkeavaa.

Tai sitten neuvolantäti ei vain viitsinyt vaivautua.

Olisiko tilanne mielestäsi muuttunut jotenkin, jos kehitysvammadiagnoosi olisi tullut aikaisemmin? Olisitteko saaneet apua paremmin? Viivästyikö avun saaminen, mahdollisten tukitoimien mukaan tuleminen? Kehitysvammadiagnoosi olisi tullut jokatapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä pienten lasten kohdalla ei pidetä kiirettä, sillä normaalin kehityksen kulku on haitariltaan kuitenkin aika laaja?



Ymmärrän kuitenkin suuttumuksesi! Lapsen diagnoosi on eräänlainen kriisin paikka vanhemmille, vaikka he olisivatkin jollain tasolla ymmärtäneet jo aikaisemmin, ettei kaikki ole kunnossa. Jaksamista teille!!

ja neuvolassakin sanottu, että tosiaa tuolla ja tuolla alueella on puutteita. Seurataan tilannetta. Olin ihan yksin epäilyjeni kanssa. Sukulaoset ei tietenkään mua uskoneet, eikä paljon mieskään.

Itse huomasin omassa lapsessani viivästymää ja 2-3 vuotta piti puhua tutkimuksiin pääsystä, mutta ei päästy, koska tk:n asiantuntijan mielestä lapsi vain kypsyy hitaasti. Neuvolan th ei uskaltanut ohittaa kyseistä asiantuntijaa. Laitoin sitten lapsen päiväkotiin ja otin heti yhteyttä erityislastentarhanopettajaan. Hän kirjoitti lausunnon, jolla kunnan tk alkoi maksamaan tutkimukset sairaalassa. Lapsi ehti menettää kahden vuoden kuntoutuksen ja kelakorvaukset. Mutta nyt kuntoutus on jo meneillään, kaikki siltä osin hyvin.