Lue keskustelun säännöt.
Reimatecin vaatteiden osto on noloa...
16.03.2011 |
Siis ainakin mun kaveripiirissä uskokaa tai älkää! Pitää olla Ticket, Molo, P&P tai muuta vastaavaa. Itse yhden lapsen äitinä olen oppinut paljon todella outoja asioita. Vaunujen pitää olla tietynlaiset, ei saa olla printtikuvioita lasten vaatteissa jne. Ystäväni ovat toki varakkaita kuten minäkin mutta silti! Siis me äidit ollaan lääkäreitä, juristeja ja ekonomeja. En olis ikinä uskonut kuinka tarkat kirjoittamattomat säännöt pätee lasten pukeutumiseen paremmissa piireissä! 1-vuotiaallakin pitää olla vähintään kolmet Uggit...
Kommentit (16)
Ne "Reimatec"- ja normihaalarilapset leikkivät pihalla ihan rauhassa. Molo-POP -lapset nojasivat aitaan ja huusivat ohikulkijoille "sulta pääsi pieru" ja "oot tyhmä". Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostan lähinnä sillä ajatuksella, mikä miellyttää eniten. Merkillä ei väliä.
ja pidän mieluummin aina sitä rukkaa.
Tuli vain mieleen.
hankalaksi pukea päälle (juu, meidän nuorimmalla on sellaiset ja vuori on tosiaan joskus rasittava) ja Ticketit on kuulemma ainakin isommalla lapsella jostain syystä huonot (meidän keskimmäisen Ticketin takista on vetoketjut paskana). Reimat on kuulemma ainakin helpot pukea. En ole niin kamalan kiinnostunut siitä, millaisen kuvan lapseni haalarit maailmalle minusta ja perheestäni välittävät, mutta yritän ostaa omaa silmää miellyttävät ja sellaiset, jotka on helppo pukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
, siis missä on noin kapekatseisia korkeakoulutettuja mammoja?
miksi nämä lasten haalarimerkit on niin iso juttu. Siis edes farkkumerkit teininä ei ollu näin mittava puheenaihe, vaikka silloinkin katottiin tosi kieroon jos ei ollu leviksiä. Ja nyt aikuisena millään ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piireistä olen, mutta ei meidän ole tapana koreilla vermeillä;) Ikää (ja elämänkokemusta sekä itsetuntoa) tietty on neljänkympin verran, ehkä se selittää?
Minunkin ystäväpiirini on akateeminen, mutta lasten vaatteisiin suhtaudutaan lähinnä käytännöllisesti. Toki jotkut ystavistäni ovat kiinnostuneempia vaatteista yleisestikin, mutta moni myös suosii kierrätystä. Jonkun lapsella voi olla lämpimät lampaannahkakengät, mutta ei se mitään paineita aiheuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en muuten - näin OT - tiedä, kumpi on nolompi nimi lastenvaatemerkille, Molo Kids vai Ticket to Heaven.
ja hän kerää itselleen paineita. (En tiedä, ei ole tarkoitus loukata.)
Minusta on vain turha stressata lasten vaatteiden merkistä, kunhan lapset on asianmukaisesti puettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..itse en kyllä tajua tuota kauheaa vouhotusta vauvojen/lasten vaatteista! Lapset kasvaa koko ajan, itse en laita mahottomia summia taaperoikäisen lapsemme vaatteisiin. Kuitenkin pian ovat pieniä. Käytännöllisyys ennen kaikkea. Toki nättejä vaatteita käytetään, mutta ei siis voi tajuta, että pitäs tietyn merkkisiä olla..!
Paljon on saatu ulkopukuja vähän käytettynä kavereilta ja kirppareilta löytyy niin kuin uusia vaatteita. Ison summan säästää, nyt hoitovapaalla ei tosiaankaan raha kasva puissa. Varsinkaan, kun en ole korkeastikoulutettu, niin kuin ei miehenikään. Onneksi omassa lähipiirissä ei ole noin pinnallisia ihmisiä, mistä ap kirjoitti.
.. entäs jos ap avarakatseisesti, ennakkoluulottomasti, tutustuisti ihan oikeasti ihmisiin, joilla ei ole noin hienoa ja korkeaa koulutusta, noin hyvää tulotasoa? Siihan ihan tavalliseen lähihoitajaan, kaupan kassaan, laitsossiivoojaan, toimistotyöntekijään. Semmoiseen, jonka lapsella on - iiiikkk kamalaa! - Lassien tai peräti cittarin/prisman haalari! Kirpputorilta ostettu, jossa polvet on korjattu.
Huomaisit, että ihminen voi oikeasti olla onnellinen, tyytyväinen omaan elämäänsä, ei ole tarvetta näyttää ulospäin yhtään mitään, arvot ovat jossain muualla kuin lapsen vaatemerkeissä - ulkoisessa, pinnallisessa, materiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. entäs jos ap avarakatseisesti, ennakkoluulottomasti, tutustuisti ihan oikeasti ihmisiin, joilla ei ole noin hienoa ja korkeaa koulutusta, noin hyvää tulotasoa? Siihan ihan tavalliseen lähihoitajaan, kaupan kassaan, laitsossiivoojaan, toimistotyöntekijään. Semmoiseen, jonka lapsella on - iiiikkk kamalaa! - Lassien tai peräti cittarin/prisman haalari! Kirpputorilta ostettu, jossa polvet on korjattu.
Huomaisit, että ihminen voi oikeasti olla onnellinen, tyytyväinen omaan elämäänsä, ei ole tarvetta näyttää ulospäin yhtään mitään, arvot ovat jossain muualla kuin lapsen vaatemerkeissä - ulkoisessa, pinnallisessa, materiassa.
Kannattaisi tosiaan vähän laajentaa elämänpiiriä, kuten yllä ehdotettu.
Jos haluat akateemisissa ympyröissä pysyä, on meitä akateemisia, hyvätuloisiakin, jotka kierrätämme ja ostamme marketista lastenvaatteita. Itse ja tuttavani kuulumme porukkaan, joille lapsi ei ole asuste, ja jotka saavat sisältöä elämäänsä lapsistaan, eivät siitä, mitä näillä on päällänsä.
lääkäreitä, juristeja, usea muu asiantuntijatehtävissä toimiva maisteri, opettajia, tutkijoita, kääntäjiä, toimittajia, DI jne. Enkä kyllä ole huomannut tuollaista kilpavarustelua lastenvaatteissa. Jokainen perhe tyylillään, joku panostaa enemmän kuin toinen, muttei se nyt tuollaista Molo-kilpalaulantaa meillä päin ainakaan ole! Itse asiassa ainoastaan perhekerhossa olen huomannut hieman tuota tautia ja siellä sosioekonominen tausta ihmisillä on paljon työväenluokkaisempi...
Ne "Reimatec"- ja normihaalarilapset leikkivät pihalla ihan rauhassa. Molo-POP -lapset nojasivat aitaan ja huusivat ohikulkijoille "sulta pääsi pieru" ja "oot tyhmä". Ei mulla muuta.