Lue keskustelun säännöt.
Vauva sijaisperheeseen mutta miten?
16.03.2011 |
En tarvi saarnaa- tilanne on se, että synnytän pian ja mä en pidä tätä lasta. Haluaisin olla sen elämässä niin, että saisin joskus valokuvan ja tavatakin esim. synttäreinä?En tahdo sitä sitten ihan vieraana mun ovelle 20v kuluttua...
Sossut jankuttaa adoptiosta mutta onko sijaisperhe tai joku avoin adoptio mahdollinen?
Kommentit (42)
aika pian, jos lakiehdotus hyväksytään. Tai voi siinä tietysti vuosikin vierähtää, kun on vaalit ja kaikki. Luulisi, että lapsen saa sijaisperheeseen odottamaan lakimuutosta. Ainakin, jos sanoo antavansa adoptioon, mutta sitten pihtaa papereitten allekirjoittamista... Hyvällä tuurilla sijaisperhe haluaa ja saa adoptoida lapsen.
Kysy niiltä sossuilta tuosta avoimesta adoptiosta. Saattaa ehkä olla jotenkin mahdollista jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika pian, jos lakiehdotus hyväksytään. Tai voi siinä tietysti vuosikin vierähtää, kun on vaalit ja kaikki. Luulisi, että lapsen saa sijaisperheeseen odottamaan lakimuutosta. Ainakin, jos sanoo antavansa adoptioon, mutta sitten pihtaa papereitten allekirjoittamista... Hyvällä tuurilla sijaisperhe haluaa ja saa adoptoida lapsen.
Mutta sitten jos sijaisperhe ei haluakaan adoptoida lasta, niin sitten se joutuu uuteen perheeseen. Kiva lapselle.
Mutta kun se adoptio tarkoittaa sitä etten mä näkisi sitä koskaan
mutta sun täytyy ajatella tässä nyt sen lapsen parasta, ei itsesi. Avoin adoptio olis sun tilanteessa tosi hyvä, ja musta on tyhmää, että se ei ole Suomessa mahdollinen, mutta varmaan sinäkin haluat kuitenkin lapselle parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Mutta sitten jos sijaisperhe ei haluakaan adoptoida lasta, niin sitten se joutuu uuteen perheeseen. Kiva lapselle.
Mutta harvinaistapa se on, että joku ei halua itselleen omaksi vauvaa, jota on jo kenties vuoden hoitanut. Kahdessa paikassahan tavallinenkin adoptiolapsi joutuu asumaan, yleensä se vaihto vain tulee paljon aiemmin. Ja lapsi pystyy käsittelemään pari kodin vaihtoa ihan hyvin, jos aikuiset tietävät, mitä tekevät.
hän tosiaan joutuu kestämään useita kiintymyssuhdemenetyksiä elämänsä aikana, ja se vaarantaa hänen hyvinvointinsa. Minusta sinun pitäisi nyt ajatella lapsen etua, hän omn tässä prosessissa se haavoittuvin ja viaton tilanteeseen.
Kysy pelastakaa lapset ry:stä avoimesta adoptiosta, sitä tosiaan ollaan kehittämässä, vaikkakin se vie vielä aikaa ennenkuin se laillistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat PRIDE-valmennuksessa koko ajan. Saisivat siis vauvani suoraa synnäriltä...
ja kiitti teille, yllättävän asiallista keskustelua tällä kertaa
Mutta sitten jos sijaisperhe ei haluakaan adoptoida lasta, niin sitten se joutuu uuteen perheeseen. Kiva lapselle.Mutta harvinaistapa se on, että joku ei halua itselleen omaksi vauvaa, jota on jo kenties vuoden hoitanut. Kahdessa paikassahan tavallinenkin adoptiolapsi joutuu asumaan, yleensä se vaihto vain tulee paljon aiemmin. Ja lapsi pystyy käsittelemään pari kodin vaihtoa ihan hyvin, jos aikuiset tietävät, mitä tekevät.
se vauva on siinä sijaisperheessä ennen adoptiota n. 3 vk - tai näin oon kuullut.
Pystyyhän lapsi käsittelemään vähän vaikka mitä, mutta eiköhän ole kuitenkin jokaiselle parempi, että vanhemmat eivät vaihdu kovin monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikö?
- Siksi, että rakastat lastasi niin paljon, että olet halunnut kantaa häntä 9 kuukautta ja tarjota parasta mitä sikiö voi toivoa
mutta myös siitä, että ymmärrät nyt omat rajoitteesi ja haluat antaa lapsen pois, jos et jaksa siitä huolehtia. Miten monta lasta enemmän maailmaan syntyisikään vuosittain, jos ihmiset ottaisivat mallia sinusta!
Mieti tarkkaan mitä haluat; haluatko kuitenkin antaa lapsellesi ehjän, selkeän, oikean perheen. Ei sillä, sijaisperheessäkin lapsesi saaa varmasti rakkautta, mutta adoptioperheessä tilanne olisi varmasti vielä ihanteellisempi. Kysele sosiaalityöntekijöiltä tuosta avoimesta adoptiosta?
mutta sun täytyy ajatella tässä nyt sen lapsen parasta, ei itsesi. Avoin adoptio olis sun tilanteessa tosi hyvä, ja musta on tyhmää, että se ei ole Suomessa mahdollinen, mutta varmaan sinäkin haluat kuitenkin lapselle parhaan mahdollisen tulevaisuuden.
Minusta lapsen paras on se, että hän voi pitää yhteyttä biologiseenkin vanhempaansa. Että hän voi puhua tämän kanssa silloin, kun häntä vaivaa, miksi hänet on hylätty. Että hänen ei tarvitse peilistä katsoessaan miettiä, onko hänellä bioäidin silmät.
Joskus yksivuotispäivän tienoilla tapahtuva kodinvaihto ei ole lapselle kuolemaksi, ei välttämättä edes kovin pahaksi (ei toki hyväksikään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse et halua/voi tms. lasta pitää, mutta et päästää silti irtikään. En kritisoi mitenkään tuota, ettet lasta pidä, tiedän, että siihen on varmasti painavat syyt, kun olet ko. ratkaisuun päätynyt. Se osoittaa, että olet huolehtiva ja rakastava äiti ja haluat tarjota lapsellesi parasta. Ole sitä ratkaisu loppuun asti! Anna lapsen mennä ja saada oikea koti ja yhdet vanhemmat. Kirjoita lapselle päiväkirjaa, onnitteluja siihen syntymäpäivänä jne. Ja jos lapsi jonain päivänä ilmestyy sun ovelle, anna päiväkirja; se osoittaa, että lapsi on ollut mielessä ja sydämessä kaikki kuluneet vuodet. Tai keksi joku muu juttu, jolla vaalia lasta sydämessä. Mutta anna hänelle nyt rakastava perhe ja vapaus rakastaa sitä perhettä, joka sitten on ihan täysin hänen omansa.
Ja mieti vielä, oletko ihan varma, ettet pidä lasta. Kun olet varma, on helpompi päästää irti. Rakkaus ei silti katoa.
ei välttämättä edes kovin pahaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
se vauva on siinä sijaisperheessä ennen adoptiota n. 3 vk - tai näin oon kuullut.
Pystyyhän lapsi käsittelemään vähän vaikka mitä, mutta eiköhän ole kuitenkin jokaiselle parempi, että vanhemmat eivät vaihdu kovin monta kertaa.
[/quote]
Vaihdoksia tulee joka tapauksessa korkeintaan se yksi. Se tulee joko heti vauvana tai sitten vähän myöhemmin. Jos sijaisvanhemmat adoptoivat, vaihdosta ei tule ollenkaan.
Eihän lapsi sen useampia kiintymyssuhteita joudu kokemaan kuin adoptiossakaan. On hyvä, että lapsella säilyy kosketus biologiseen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sun täytyy ajatella tässä nyt sen lapsen parasta, ei itsesi. Avoin adoptio olis sun tilanteessa tosi hyvä, ja musta on tyhmää, että se ei ole Suomessa mahdollinen, mutta varmaan sinäkin haluat kuitenkin lapselle parhaan mahdollisen tulevaisuuden.Minusta lapsen paras on se, että hän voi pitää yhteyttä biologiseenkin vanhempaansa. Että hän voi puhua tämän kanssa silloin, kun häntä vaivaa, miksi hänet on hylätty. Että hänen ei tarvitse peilistä katsoessaan miettiä, onko hänellä bioäidin silmät.
Joskus yksivuotispäivän tienoilla tapahtuva kodinvaihto ei ole lapselle kuolemaksi, ei välttämättä edes kovin pahaksi (ei toki hyväksikään).
Mun mielestä se, että lapsi pysyy samassa perheessä, on tärkeämpää, kuin kontakti biovanhempaan (joka toki itsessään ei musta ole huono asia).
"Oikeastiko joku väittää tällaista kirkkain silmin?"
Ja se joku on kahden lapsen adoptioäiti. Toinen lapsistani ei ole pahemmin kärsinyt kodinvaihdoksesta. Toinen sitäkin enemmän, mutta hänen kotinsa vaihtuikin ihan liian monta kertaa.
Estämässä lasta saamasta omaa, rakastavaa perhettä?
Siitähän tuossa on kyse, äärettömästä itsekkyydestä, jossa kukaan ei saa mitään kokonaista.
Lapsi saisi puolikkaan biologisen äidin, joka kävisi nyppimässä "rusinoita pullasta" eli juhlimassa lapsen saavutuksia (joista kiitos sijaisperheelle).
Sijaisperhe saisi ikuisen pelon siitä, että päätät noin vain haluta lapsen kokonaan itsellesi.
Sinä saisit lapsesta hyvät hetket, mutta et vastuuta.
Mietipä vähän aikaa, millainen on sen lapsen elämä, jota kävisit vähän väliä muistuttamassa siitä, että et häntä halunnut. Biologinen äitiys on yliarvostettua.
Minusta lapsen paras on se, että hän voi pitää yhteyttä biologiseenkin vanhempaansa. Että hän voi puhua tämän kanssa silloin, kun häntä vaivaa, miksi hänet on hylätty. Että hänen ei tarvitse peilistä katsoessaan miettiä, onko hänellä bioäidin silmät
adoptio lapset eivät ole hylättyjä.
Heidät annetaan parempaan kotiin, siihen parhaaseen mitä suomessa on tarjolla. Se on suuri lahja ja koko touhussa ei ajatella muuta kuin juuri sen lapsen etua.
Ja nykyään biot voivat tehdä valokuva-albumin elämästään. joten ei sen ado lapsen tarvitse sitä itkeä että kenen silmät sillä on
Jotain kieroa on varmaan ado vanhemmissa jos lapsi noin tekee
Mun mielestä se, että lapsi pysyy samassa perheessä, on tärkeämpää, kuin kontakti biovanhempaan (joka toki itsessään ei musta ole huono asia).
Ei kai se mitään haittaa. Mutta... Oletko sinä nähnyt ikinä lasta itkemässä peilin edessä, kun hän ei tiedä, mistä hän on kasvonpiirteensä perinyt? Kun hän ei tiedä, mistä hän on tullut ja miksi?
Minusta tärkein kysymys on, haluaisivatko sijaisvanhemmat adoptoida lapsen myöhemmin? Oletko ap kysynyt, kun kerran perheen jo tiedät? Vai luinko ihan omiani?
vuosien jälkeen palauteta biologiselle äidille. Itse koen, että on hyvä asia lapsen tietää myös biologisesta suvustaan. Ja lapsella on pysyvä koti näinkin. 16
sijaisperheissä voi olla vauvojakin. Avoin adoptio ei kai ole Suomessa laillinen? Varmasti lapsen kannalta olisi kuitenkin parempi, että hän päätyisi adoptiovanhemmille, ei sijaisperheeseen.