Jos 34 vuotias ei ole parisuhteessa, onko hän epäonnistunut elämässään?

..ole.

Itse ainakin tuntisin niin.

Kenen tahansa muun kohdalla en pitäisi.

niin kokisin että olisin.

ei elämä ole suoritus

ainoa tarkoitus on ollut elää parisuhteessa kolmekymppisenä,niin sitten varmaan tällainen ihminen kokee epäonnistuneensa. Mut en ole ikinä ajatellut, että 34-vuotias vois sanoa epäonnistuneensa elämässään - hän on sentään elänyt vasta toistakymmentä vuotta itsenäistä elämää, ja sitä on sentään tilastollisesti jäljellä 50 vuotta.

On sitä muutakin elämää kun parisuhde, vaikka sitä yleisesti pidetään pakollisena ja ainoana hyväksyttävänä elämäntapana.

Esim. serkkuni on 36 vuotias ja sinkku, kahden lapsen äiti. Ei koe tarvitsevansa parisuhdetta ja hyvin on pärjännyt. Lapsetkin jo koulussa ja on yksinkertaisesti hyvä äiti ja ihana ihminen.

Ei omakaan avioliittoni ole mikään ONNISTUMINEN elämässäni. Elämä on elämää, oli sitten parisuhteessa tai ei.

tietenkään...Miety nyt vähän hei! Minusta olisi surkeata olla lapseton sinkku 34-vuotiaana koska minulla on mies ja lapset enkä haluaisi elää ilman heitä ja tunnen vahvasti että lapset ovat parasta mitä olen tehnyt/saanut. On vaikeaa vastata objektiivisesti tuohon kysymykseen..

Ei ehkä haluakaan parisuhdetta, eikä parisuhde ole koko elämä.

tuon ikäiset peräkammarin pojat, jotka olen tuntenut, ovat olleet sosiaalisissa taidoissaan aika kehnoja...

Muistaakseni en itsekään ollut just tuon ikäisenä parisuhteessa.. ennen ja jälkeen kyllä. Mun elämäni "onnistuminen" ei kylläkään ole ylipäänsä parisuhteesta tai sen puuttumisesta kiinni. Välillä ollaan, välillä ei, ikuinen parisuhde ja perhe ei ole ikinä ollut mun ykkösprioriteetti.

että joku muu 34-vuotias on, ellei hän sitten tee asiasta numeroa. Mä katson olevani vähän epäonnistunut. Takana 3 pitkää suhdetta ja taas yksin. VITTU!!!

Siis silloin oletan, että on kuitenkin ollut parisuhteessa. Toisaalta en puhuisi onnistumisesta ja epäonnistumisesta, vaan siitä kuinka traumatisoitunut on. Mielestäni ihminen, joka ei ollenkaan kykene parisuhteeseen on pahasti traumatisoitunut; ei luota toisiin.



Itse koen kuitenkin lapset eli perimän siirtymisen jollainlailla onnistumiseksi, koska muuten perimän ketju katkeaa ja suku sammuu. Toki siinä perimän siirrossakin voi onnistua ja epäonnistua. Pahimmillaan siirtää kaikki omat traumansa lapsilleen.

että joku muu 34-vuotias on, ellei hän sitten tee asiasta numeroa. Mä katson olevani vähän epäonnistunut. Takana 3 pitkää suhdetta ja taas yksin. VITTU!!!

etten osaisi olla onnellinen yksin ja diipa daapa. Mutta kyllä mä silti kaipaan parisuhdetta.

miksi olisi?

on 34- vuotiaana parisuhteessa, niin tarkoittaako se, että asia on samoin vielä vuoden päästä? Tai jos ei ole, ettei sitä voisi ensi viikolla vaikka jo löytää elämänsä rakkauden?

Ei kai elämän onnistumista tai epäonnistumista voi määritellä kukaan muu kuin jokainen itse oman elämänsä kohdalla. Joku voi kokea että elämän tarkoitus on perhe-elämä, toinen taas tekee uraa tutkijana eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa puolison hankkiminen.



En ole koskaan edes miettinyt muiden elämän onnistumista. Mistä sen tietää mitä kukin ajattelee omasta elämästään, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi olevan hyvin.

sellainen ihminen on onnistunut elämässään, joka on löytänyt mielenrauhan (tai jolla sellainen on ollut syntymästään saakka). Ihan sama, mitä pään ulkopuolella tapahtuu.

Ei parisuhteeton ole epäonnistunut elämässään olipa hän sitten 20-vuotias, 25-vuotias, 34-vuotias 50-vuotias tai vaikka 100-vuotias!