Muita syksyllä yritystä aloittavia?
Onko täällä muita taustalla roikkuvia joilla tarkoitus aloittaa yritys syksyllä?
Meillä on ennestään 3-vuotias lapsi ja vielä ei ole tähän mennessä uusi vauvakuume vaivannut. Tarkoitus kuitenkin olisi että ikäeroa ei tulisi yli 5 vuotta ja olen vähän "panikoinnutkin" jollei sitä vauvakuumetta tule ollenkaan ja ikääkin kun on jo yli 30 v.... Mulla ei esikoisestakaan tullut mitään varsinaista vauvakuumetta (luonteeni tuntien) vaan päätetttiin heittää pillerin nurkkaan kun lapsia kuitenkin haluttiin.
Ollaan siis aiemmin miehen kanssa puhuneet että loppuvuodesta pitäisi asiaa ruveta jo viimeistään ajattelemaan ja mua on aiemmin vähän ahdistanut koko ajatus. Mutta, mutta!! olen nyt löytänyt itseni seuraamasta täältä näitä kuumeilijoita ja tuntuu että vauvakuumeketjujen lukeminen on jännempää kuin telkkarin katsominen:) Ja nyt olen huomannut että herranjestas, vauvakuumeko tässä nyt pukkaa! Ehkä mä alitajuntaisesti rupeasin henkisesti valmistautumaan asiaan ja se tuotti tulosta:)
Jotenkin kun järjellä ajattelee niin taas se kaikki yövalvominen yms. ja vielä lisäksi kun on jo yksi lapsi, että miten sitä jaksaa, mutta eihän näitä voi järjellä ajatella...
Nyt tuntuu hyvältä ajatus että nautitaan kesä rauhassa ja sitten syksyn alkaessa aloitettaisiin yritys, olisipa sitten syksyn sateisiin jotain jännitystä:) Tosin just nyt tuntuu että malttaako sitä sinnekään asti. En ole edes miehelle vielä näitä tuntemuksia kertonut, jos tämä onkin joku tilapäinen mielenhäiriö :))
Ajttelin vaan kirjoittaa tännekin näitä mun tuntemuksia ja selvittää samalla vähän päätäkin, kun tuli vaan jotenkin niin puun takaa tää tunne... tiedä sitten kiinnostaako ketään mutta mukavan aurinkoista päivää kaikille!
Kommentit (28)
ONNEA MARSUKKA!
Täällä eletään taas jänniä aikoja, mulla menossa kp 39,(ollut tosi epäsäännölliset pillereiden lopettamisen jälkeen).
Tässä tän viikon ajan on ollut ihme fiilis, yhtenä aamuna oli tosi yökkö olo ja sama eräänä toisena iltana, kummallakin kerralla syöminen auttoi asiaan.
Tänään töissä jouduin hiihtelemään housunnappi auki kun oli maha niiiiin turvoksissa.
Väsymystä on myös ollut ilmassa enemmän kun paljon..
Oi voisiko se sittenkin olla mahdollista, että se paras mahdollinen joululahja meille siunaantuisi?
Syyskuun pimeässä onkin varmasti hyvä alkaa haaveilemaan, samanlainen tavoite täälläkin. Tosin jatkuvasti mielimuuttuu, kuume ei häviä mihinkään! Ikäero olisi plussaa, mutta toisaalta taas tuntuu, että kuume vie voiton. Mitenköhän lie käy.. :)
Tulenpas tänne sinun kanssa pohdiskelemaan. Jos tuota selventäisi omaakin päätä toisten ajatukset. Ei aina ajattelisi liikaa järkeillen..
Nippe82 olen pahoillani teidän huonosta onnesta...
Sait mut ajattelemaan...
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa jo 6 vuotta. Mekin olemme lykänneet ajatusta vauvasta "sitku"... tai minä olen. Vieläkin haluaisin lykätä asiaa työn vuoksi. Vaikka kova tosi kova vauva kuume onkin...
Miehelläni on todella vauva kuume..
Mutta pelkään, en pelkää sitä kun vauva syntyy, en vauvan hoitamista.. pelkään raskaus aikaa.. pahoinvointia ja miten työelämä.. miten se kaikki onnistuu turvallisesti..
Siksi lykkäilen vain... vaikka tekisi mieli antaa mennä...
Mutta niinkuin sanoit, ei se kaikilla heti tärppää ja siihen voi mennä vuosia...
Vaikeaa on pähkäily...
Mutta kiitos viestistäsi tänne... sai mut todella ajattelemaan... ja toivottavasti onni kohta kolkuttaa teidän ovea :).
Täällä yksi myös joka painiskelee saman "ongelman" kanssa. Yksi lapsi ennestään, täyttää pian 2 vuotta. Olin pitkään sitä mieltä, että ehkä tämä 1 lapsi riittää, mutta nyt olen huomannut jatkuvasti roikkuvani täällä lukemassa kirjoituksia. Miehelle olen sanonut että vauvakuume on iskenyt, ja miehelle asia on ok. Olen kuitenkin hänelle sanonut, että haluaisin odottaa kesän yli, että kesällä saisi tehdä vielä asioita "rauhassa", ja tällä tarkoitan sitä että saisi nauttia kesästä 2-vuotiaan kanssa täysillä. Kun viimeksi ollessani raskaana hänestä, olin tosi huonovointinen ensimmäiset 3 kuukautta. Jos nyt alettaisiin heti yrittämään uutta lasta, saattaisin tulla heti raskaaksi jolloin kesä menisi sängyn pohjalla. Ehkä pinnallista ajatella näin, mutta olen aiemmin tullut raskaaksi välittömästi, joten siksi joudun ihan oikeasti miettimään koska "uskallamme" yrittää. Ja toisaalta tuntuu typerältä odottaa syksyyn aloitusta.
Jaan nyt omaa kokemusta... elämä ja varsinkin toiveet perheenlisäyksestä eivät mene aina niin kuin suunnitellaan ja haaveillaan. Me olemme siirtäneet perheenlisäystä sitkun on valmistuttu, sitkun ollaan ostettu oma asunto, sit kun on vakituiset työt, sitkun ollaan naimisissa, sitkun...
No aika pienokaiselle tuli kypsäksiikää oli lähestulkoon jo 28 molemmilla. Ehkäisy jätettiin pois 02/2010. No ei mennyt kauaa, kun plussa tuli testiin, mutta rv 13 todettiin sikiö kuolleeksi rv 7. Tämän jälkeen tauotonta yritystä ja vihdoin plussa saatiin testiin 03/11. Voi sitä pelkoa kuinka tällä kertaa käy. Ultra oli rv 7+0 ja tuulimunahan se meitä tällä kertaa huijasi.
Eli kaikki muut asiat järjestyvät. Sitä paitsi ikää tulee joka vuosi lisää ja ei se yövalvominen ainakaan sen helpommaksi tule, kun kerkeää totuttaa itsensä kokonaisiin yöuniin... Työt ja kaikki järjestyvät kyllä (itse näiden takia lykkäsin lapsen hankintaa) ja nytpä taitaa jäädä sitten ilman.
Ja eikös kesä ja kevät ole hedelmällisintä aikaa ;)
Ensiks Nippe82, tosi ikävää, ettei teillä ole vielä tärpännyt. Onneksi kevät aurinko vähän piristää mieltä. Ja aina kannattaa yrittää. Tulet kuitenkin raskaaksi eli se on tosi positiivistä.
Omasta tilanteesta sen verran.... että mulle on yhtäkkiä tullut vauvakuume. Olen jo 34-vuotias ja meillä on viisi vuotias poika ja kolme vuotias tyttö. Lapsiluvun piti olla tässä, mutta jostain syystä mulle on tullut halu saada vielä vauva. Onkohan tää vaan jotain ohimenevää vauvakaipuuta vai pitäiskö tätä oikein kuunnella. Ennen lapsia en ollut ollenkaan lapsi-ihminen ja nyt yhtäkkiä tunnistan itessäni vauvakuumeen.... Outoa! Onko kellään kokemuksia? Mitä olette tehneet?
Toinen ihmettelyn aihe on tää mun ikä. Jokos 35 kieppeillä on jotain lisäriskejä vauvalle tai äidille? Sairauksia tms.
Meillä esikoinen on 2,5v, ja kevään aikana vauvakuume on voimistunut entisestään! Näillä näkymin syksyllä alotetaan yrittämään pikkusisarusta, ts. on kovasti toiveissa ja enemmän kuin tervetullut jos on tullakseen. :)
Toivotan kovasti onnea matkaan kaikille lasta toivoville!
Nippe82: Voimia kovasti, uskon että jossain kohtaa se vielä tärppää koska olet kuitenkin tullut raskaaksi!
Itse olen kokenut yhden keskenmenon, pari kuukautta ennen kuin esikoinen sai alkunsa. Tunne on raastava, en osaa edes kuvitella miltä tuntuisi saada monta keskenmenoa kun yhdessäkin on kestämistä.
Tosiaan tää on kakspiippuinen asia, mennäkö tunteen vai järjen mukana. Jotenkin sitä ehkä haluaa vielä kuulostella tätä oloa, onko vain ohimenevää vai jatkuuko vielä kesälläkin. JOs jatkuu, niin ehkä sitä voisi sitten aiemminkin harkita. TIedostan kyllä, ettei heti välttämättä tärppää.
Nippe82 tosi kurjaa luettavaa, toivon sulle voimia ja pelkkää hyvää jatkoon. Lähipiirissäni ikävän paljon samanlaista tapahtumaa :(
Olen itse siis lapseton, ja nyt mieheni kanssa päätettiin jättää kesäkuun jälkeen ehkäisy pois ja toivoa parasta! Olen aika paljon viettänyt aikaa netissä lukien synnytyskokemuksia, ehkäisyn lopettamisen vaikutuksista raskautumiseen ja vauvajutuista yleensäkin.
Ajattelin kysellä kokeneemmilta tästä raskautumisen yrittämisestä: olen luonteeltani kova stressaamaan, ja tilasin ovistikkuja jo etukäteen kotiin että saa alkaa sitten testailemaan. Oletteko te lapsen jo saaneet tai sellaista odottavat, yrittämällä yrittäneet "tehdä" lasta, vaik kuinka todennäköistä on tulla raskaaksi ilman sen kummempaa ajoittamista??? moni sanoo että ei kannata stressata ja miettiä, et tulee kun on tullakseen, mutta en oikein tiedä kuinka usein ja mihin aikoihin kierrosta nää ihmiset on harrastaneet seksiä :) käytännön neuvoja toivoisin kovasti.
Ei sitä lasta kannata varsinaisesti yrittää vaan nauttia vaan touhusta. Raskautumiseen tietty vaikuttaa ajankohta eli kannattaa kierron keskivaiheen molemmin puolin touhuta joka toinen päivä niin tärppää varmimmin. Lisäksi puuhien jälkeen jalat vähäks aikaa ylöspäin niin painovoima auttaa asiaa ja jotkut sanoo että orgasmi parantaa raskaaks tulemisen mahdollisuutta. Itse en kannata ovistikkuja (tekee mielestäni liian tekniseks homman), mutta jos on epäsäännöllinen kierto niin kannattaahan niitä sitten ehkä kokeilla. Onnea yritykseen! :)
Minäkin lähettelen Nippe82:lle voimahaleja.
Pakko kai se on tänne ilmoittautua.........:)
Hirveä vauvakuume ollut aivan koko ajan, ja meidän esikoinen täyttää vasta ensi kuussa vuoden! Haluamme kuitenkin lyhyellä ikäerolla toisen ja koska ensimmäinen on ollut tosi tyytyväinen tapaus ja nukkunut yönsä parikuisesta saakka, on tiedetty alusta saakka että toinen tulee aika nopeasti perään *sydän*.
Nyt tuntuu, että syksy olisi hyvää aikaa aloittaa yritys.
En ehtinyt vielä juuri lukea muiden viestejä, mutta palaan varmasti asiaan vauvakuumeeni kanssa piankin!! ;)
/ muoks
ai tämä olikin viime vuoden ketju joka oli vaan nostettu ylös. HÖH :(
Meillä yritys alkaa syksyllä, yhdessä 4v, häät heinäkuussa, ikää 24 ja 25. Vauvakuume ollut jo 10 vuotta! Joskus iskee oikein niin kova vauvan kaipuu, että tulee itku. Mieskin kuumeinen, vaikka ei sitä suoraan ääneen sanokaan. Kerran kaupassa meinasi ruveta heiluttelemaan edellä olevan naisen rattaita kun hänen vauvansa itki, söpöä. Vauva ei tosiaan mahdu hääpukuun, ja valmistun toukokuussa. Kesäkuussa alan syömään foolihappolisää ja häiden jälkeen jätämme ehkäisyn pois. Yksi kierto täytyy odotella ennen kuin alkaa yrittää, helpottaa lasketun ajan arviointia. Enkä viitsi olla raskaana häämatkalla, turistiripulit pelottaa! Raskaaksi tulemisen kanssa ei toiv. ole ongelmia, äitini ainakin on tullut 4x hetkessä raskaaksi. En kuitenkaan hermostu jos ei heti kuulu (lue: hermostun tietenkin). Kolmasosa naisista saa keskenmenon jossain elämänsä vaiheessa! Foolihappolisää suositellaan yksipuolista ruokaa syöville, sekä niille, joilla on jokin perustauti (esim diabetes). En kuulu kumpaankaan ryhmään, mutta maksan mielelläni 8€ välttyäkseni mahdolliselta (riski erittäin pieni) lapsen keskushermoston sulkeutumishäiriöltä. Olen huvikseni seurannut ruokavaliotani www.fineli.fi :Ssä olevalla ruokakorilla: foolihapon saanti jää helposti vajaaksi! Foolihappo täytyy nimenoaan aloittaa ENNEN raskautta, se ei enää (niin) auta jos hedelmöittyminen on jo tapahtunut. Ajattelin ostaa häämatkalta jo ensimmäiset vauvanvaatteet.. Kivaa! Harmi vain että vanhempani suunnittelevat matkaa koko perheen voimin kesäkuun alussa ensi vuonna... En taida olla lentokunnossa. Toivottavasti matkan saa perua! Tiedoksi ovulaatiotestiä miettiville: eräs gynekologi opetti, että valkovuodosta näkee koska on ovulaatio: kun se on niin sitkeää, että pöntöllä istuessa katkeamaton vana roikkuu lähes pöntön veden pintaan asti, on otollisin aika. Lima on silloin siittiöitä läpäisevää!
meille sais tulla vauva vaikka heti. yritys aloitettu vuoden alussa, eikä tärpännyt ole. lisäksi nuo pillereiden lopettamiset ainakin tähän alkuun teki epäsäännökllisen kierron. aina ennen ollut kierto tasan 28 päivää nyt vaihtelee 26-28 päivän väliltä.. saa nähä muuttuneenko viel, kun joillakin kuulema saattanut neljännen kk kohalla jäädä pois kokonaankin.. no toivotaan että ei pahemmin muutu.
mullakin vauva kuume oli viel syksyllä niin kauhea, että meinasin itku tulla. nyt kun yritys on alkanut, niin yritän suhtautua rauhallisesti asiaan, enkä liikaa hössöttää. tulee sitten kun tulee. opiskelujen päättö menossa juuri, että niistä stresseistä kun on selvinnyt, niin sitten varmaan vois paremmin tärpätä, kun ei jatkuvaa stressiä ole enää.
Täällä ilmoittautuu uusi yrittäjä! ;)
Hih, enpä olisi uskonut että näin pian tänne kirjaudun! Mulla iski ekaa kertaa todellinen vauvakuume 2 vuotta sitten. Päätin tuolloin 10 vuotta pillereitä syöneenä, että nyt lopetan, koska halusin nähdä "että kroppa toimii ilman lääkkeitäkin niinkuin sen pitää". Ja ehkä ihan hyvä, en tiedä, mutta vasta nyt tänä keväänä mun kierto on alkanut säännöllistymään, huh.
Meillä on siis ollut kohta parin vuoden ajan kondomi ehkäisynä, koska tiedettiin että häät on tulossa ja haluttiin hoitaa ne ensin pois alta. :)
Paha vauvakuume on tällä välillä laantunut, mutta ollut selvästi ikäänkuin kytevänä takaraivossa kuitenkin.
Häät on siis elokuussa ja hääyönä on tarkoitus aloittaa. Sitä seuraakin heti viikon romanttinen loma Mauritiuksella jossa yrittelyä on varmasti mukava jatkaa ;)
Mutta yritän suhtauta asiaan kuten miehenikin, tulee jos on tullakseen. En ajateluu nyt alkuun käyttää edes mitään yllä mainittuja poppaskonsteja vaan elää ihan normaalia elämää. Mä vaan pelkään ettei se oo niin helppoa! :D
Tänne kirjauduttu nyt rohkeasti.. Kesäkuusta jo seurannut vauva.fi-sivun keskusteluja ja varsinkin vauvakuume-osiota. Olen 30-vuotias, 6-vuotiaan äiti ja avopuoliso on 31-vuotias. Muodostamme uusioperheen, eli ensimmäisen yhteisen yritäminen alkamassa. Kesäkuussa poistatin hormonikierukan, kun takana nyt 4,5 vuoden onnistunut yhdessä olo ja yhdessä asuttu reilu vuosi.
Heinäkuun menkat odotettiin, et kroppa palautuu 5 vuoden jälkeen. Kierukan aikana ei tietoakaan mekoista, eikä siten kierrostakaan, joten senkin takia heinäkuu katseltiin. Elokuussa menkkojen jälkeen aloitamme ja kovin odotamme tulevaa. Halutaan kuitenkin näinkin "pian" aloittaa yritys, koska ikää jo molemmilla. Lisäksi lapseni aloittaa ensi vuonna koulun ja olisi mukavaa olla kotona häntä saattamassa ja vastaanottamassa, mahdollisesti silloin vauvan kans.
Täällä ainoastaan ilmaissut et aloitamme yrityksen, edes ystäväni eivät tiedä.. Miehen kans vain suunnitelleet ja haaveilleet vauvasta.. Hän ymmärsi, kun kerroin et haluan ajatuksiani purkaa joten siks tänne kirjauduin.. Aikaisemman raskauden aikana myös olin kirjautuneena tänne, sain paljon vertaistukea ja hyviä kavereita, joista muutoman tapasimme ja olemme vieläkin ystäviä.
Minäkin rohkeasti eilen uskalsin kirjautua tänne, hetken aikaa taustalla tosin jo lueskelin. Ensimmäistä yritetään ja eka yritys olikin jo. Tää on vähän uutta ja outoo mutta ehkä sitä sekaan sovitaan. itsellä ikää 29v ja mies 31.
(en ole keskustelupalsta uskoivainen, eli en pyöri tietyilla/tietyllä foorumilla, yleisimmät ovat nämä vauva ja kaksplussa.)
olen 21vuotias näytti muut olevan vanhempia kuin minä tässä keskustelussa ehh, mutta kaikilla on sama kuume niin miksei sitä jakamaan? meille siunaantui 8kk sitten pieni poika, varsinaisesti ei yritetty mutta tuntui mahtavalta saada ne viivat tikkuun! nyt sitten kuitenkin on paukahtanut toisen lapsen kaipuu, tämä on piinannut jo toista viikkoa ja olen sen kaltainen ihminen että jos päätän niin pyrin tavoittamaan ja saamaan haluamani. mieheni(poikaystävä) ei sinänsä ole hirveän innostunut vielä tästä (on todella hämmentynyt) mutta sanoi ettei jarruttele asiaa. emme käytä muutakuin kumia tällä hetkellä ehkäisynä. tällä hetkellä menkat viimeistä päivää ja pelottaa ajatus että seksistä tulee rutiininomaista ja pakkomielteistä. mitään neuvoja kellään miten saa mielen rauhoitettua vai onks tää nyt vaan soitellen sotaan meininkiä?
Meitä uusia kirjautuneita taitaakin olla jo muutama :) Itsekin lopulta uskaltauduin/sain aikaiseksi...
Lionmum, meillä vähän sama tilanne: elokuussa häät, ja alustavasti puhuttu (siis itse olin omassa päässäni asettanut takarajaksi :D ) että honeymoonbaby olisi tervettulut. Pillerit lopetin "yhteisestä" päätöksestä (=kerroin että eikös näin olisi järkevintä, mies ei vastustellut) jo joulukuussa, jotta kierto ehtisi tasoittua hyvissä ajoin, ja kondoomi ollut sen jälkeen säännönmukaisesti käytössä. Hääpuku jo ostettuna, siihen ei iso masu mahtuisi :D Häiden jälkeen heti häämatkalle, joten siellä sitten...
Mutta eilenpä mies yllätti, ja jätti ilman sen kummempia kondomit laatikkoon! Minä sitten tietenkin ihan ihmeissäni tivaamaan, että mitäs tämä tällainen peli oikein on... Ja onko nyt sitten tosissaan, en kyllä kestä jos nyt näyttää vihreää valoa ja kohta ottamassa takapakkia. Hämilleenhän toinen taas meni kun kävin päälle uteluillani. Mies varmaan ajatellut, että ei siitä nyt tarvitse sen enempää höpistä, kortsut nurkkaan ja menoksi vaan :D
Tautaa siis sen verran, että yhdessä kohta kolme vuotta, ja minulla vauvakuumeilu päällä enemmän ja vähemmän varmaan viimeiset 10 v. Eli kun Sen Oikean löysin, niin omasta puolesta vauvoja olisi saanut tulla vaikka heti - kyllä se elämä aina järjestetään. Mies tietenkin fiksuna jarrutteli, että koulut ensin alta ja oma koti hankintaan. Nyt on koulut käyty, työpaikka hankittu ja häätkin tuloillaan. Mies kuitenkin edelleen vähän varuillaan. "Mihinkäs meillä on kiire valmiissa maailmassa" tokaisi just viime viikolla. Ja itse kun olin odottamalla odottanut, että häiden jälkeen... Ja sitten meni eilen yllättämään tällä!
Eli hiukan on sekavat olotilat :) Ja varmasti myös kirjoitus, joten toivottavasti saatte selvää avautumisestani! Nyt tietenkin täällä jo mietin, että ninköhän sitä saa häissä skumppaa maistella, JOS vaikka tärppäis heti tästä ensimmäisestä... Ja toisaalta pelkään, että saadaan yrittää pitkäänkin...
Se on ollut niin turvallista haaveilla silloin, kun mies on vielä jarrutellut. Nyt kun näyttää sitlä että toinenkin olisi mukana vauvantekohaaveissa, alkaa kaikki tulla paljon konkreettisemmaksi: niin toiveet kuin pelotkin...
Arvatkaa! Tein testin keskiviikkona (itseasiassa kolme) ja plussaahan tuo näytti! ihanaa ihanaa ihanaa! viides yritys toden sanoi :D
Jaksakaa muutkin yrittää ja onnea kaikille hirmuisesti!