Asumismuotopohdintaa kerrostalo vs rivari OV

löydy...itse olemme etsineet jo pari vuotta, mutta tarjontaa ei juurikaan ole.

jatkuvasti rivareita myynnissä, ainakin neliöitä joita me kyttäämme. Hinnat vain usein karkaavat käsistä.

Itse asun mieluiten kerrostalossa, en kaipaa pihaa, saunaa jne. Mulle sopii parhaiten että naapurit on etäiset, tervehditään ja siinä se. Kannattaa myös muistaa että jos työ on Helsingissä, niin kauempana asuminen kasvattaa matkakustannuksia mikä tietty pitää ottaa huomioon asumisen kokonaiskustannuksia ajatellessa.



Ja mitä kaupungin vuokra-asuntoihin tulee, niin itse olen asunut sellaisessa nyt yli 6 v. Suurin osa on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä (esim. itse olen yliopistolla töissä ja mies tutkijana), eläkeläisiä jne. Toki aina on muutamia heikommin pärjääviä yksilöitä, mutta ei omistusasunto estä sitä että naapurissa asuisi esim. juoppo tai mt-ongelmainen.

Itse olen tyytyväinen itähelsinkiläinen rivitaloasuja. Palvelut, liikenneyhteydet, uimaranta, luonto, kaikki lähellä ja neliöhinta rivarissa luokkaa 3000 e.

rivarineliö omalla saunalla, siististi rempattu ja kävelymatkan päässä juna-asemalta. Hinta oli jotain 260 000. Viertola on ihan hyvä alue.

rivarineliö omalla saunalla, siististi rempattu ja kävelymatkan päässä juna-asemalta. Hinta oli jotain 260 000. Viertola on ihan hyvä alue.

tätä asuntoa olen katsonutkin mutta ahdas pohja ei miellytä. Kerrostaloasunnoissa katson eduksi sen että samat neliöt ovat yhdessä tasossa mikä tekee pohjasta väljän. Karsastan näitä kahden tason asuntoja ahtauden vuoksi. Pienten lasten kanssahan siinä käy niin että lelut ja muut ovat olohuoneessa jos lastenhuone on eri kerroksessa kuin oleskelutilat.

Kerrostaloasunnoissa katson eduksi sen että samat neliöt ovat yhdessä tasossa mikä tekee pohjasta väljän. Karsastan näitä kahden tason asuntoja ahtauden vuoksi. Pienten lasten kanssahan siinä käy niin että lelut ja muut ovat olohuoneessa jos lastenhuone on eri kerroksessa kuin oleskelutilat.

Itse taas katson kaksi tasoa eduksi. On niinkuin julkinen puoli ja sitten se henkilökohtainen puoli. Olen asunut 2-kerrosratkaisussa yli 10 vuotta. Muutaessamme esikoinen oli 3 v ja vauva synytymässä. Kolmannenkin kanssa menee mukavasti. Meillä on ollut lelukori alakerrassa, mutta pääasiassa lelut ovat pysyneet hyvin yläkerran lastenhuoneessa.

Portaat pienet ovat oppineet kiipeämään siinä 7 kk iässä. Tosin valvoahani niitä pitää ja portit tarvitaan. Kakkonen on pudonnut portailta kai 10 v aikana 3 kertaa ja kolmonen kerran (1,5 v)

Jos siis haluat yksitasoisen rivarin, niin sitten se pitää löytää Helsingin ulkopuolelta. Helsingissä niitä on kovin niukasti.

tätä asuntoa olen katsonutkin mutta ahdas pohja ei miellytä. Kerrostaloasunnoissa katson eduksi sen että samat neliöt ovat yhdessä tasossa mikä tekee pohjasta väljän. Karsastan näitä kahden tason asuntoja ahtauden vuoksi. Pienten lasten kanssahan siinä käy niin että lelut ja muut ovat olohuoneessa jos lastenhuone on eri kerroksessa kuin oleskelutilat.

Ollaan käyty katsomassa yhtä samanlaista, ja aika paljon oli kyllä tilaa. Kunnon kokoiset huoneet.

Kerrostalossa saa olla enemmän omissa oloissaan, rivareissa taas väkisin "joutuu" tai "saa"

(miten sen ottaa/millaisia naapurit ovat) tutustumaan naapureihinsa.



Jos ajatellaan ylimmänkerroksen kt-asuntoa (vaikkapa vielä läpitalossa), niin varsin rauhassa saa olla (ei käytännössä kuulu naapuriasunnoista ääniä, ei käytävästä kulkevien ääniä jne.) Parvekkeella on omassa rauhassa myös.



Rt-asunnossa taas useammin näkee naapureita, koska pihapiiri on yhteinen ja siinä vietetään aikaa eri tavalla. Usein myös rt-asukkaat hulehtivat enemmän tai vähemmän itse pihan hoidosta, joissakin se on haravointitalkoot kerran vuodessa, joissan kiertävät lumenkolausvuorot jne. Ja vaikka oma piha on kiva, niin usein siinä ei ole lainkaan yksityisyyttä. Naapurien puolelta tulee grillinsavut pyykkitelineessä oleviin vaatteisiin, kaikki juttelut ym. kuuluvat selkeästi pensasaidan läpi, ja jos osuu tietynlainen naapuri niin hän roikkuu ihan koko ajan sen aidan yli juttelemassa kun huomaa että napaurin pihalla joku on.

Tikkurila olisi ihan ok, toinen voisi olla Kerava, jos mietit harrastuksiin kulkemista. Tikkurilan harrastukset tuppaa olemaan Tikkurilassa, keskustan liepeillä, samoin Keravalla.



Keravalla on paljon uusia saunallisia asuntoja, myös rakennettu saunoja vanhempiin taloihin.



Itse diggaan 70-luvun kerrostaloja syistä että:

- olohuoneet on isoja ja keittiötkin melko tilavia

- löytyy yleensä talon pesutupa (voi pestä mattonsa talvellakin itse)

- talosauna, jos ei halua omaa saunaansa lämmittää (sähkölasku!)

- Kylmäkellari on välttämätön tällaiselle kukka- ja vihannespalsta-ihmiselle

- huoltomies hoitaa lumityöt (rivareissa on monesti kiertävät viikot, ja jos on kipeä selkä, kuten mulla niin en voi niitä hoitaa)

- ei kiinnosta seurustella naapureiden kanssa kuin "hyvää päivää ja hei"-tasolla

- kerrostalossa kukaan naapurin muksu ei juokse sun pihasi poikki eikä naapurin kissat pissi sun kukillesi

Tällä hetkellä asumme kerrostalossa, rivarikokemusta on vain lapsuudenkodista. Syy miksi rivariakin harkitsemme on pienen pihapläntin kaipuu, olisi kiva kun olisi vähän multaa mitä rapsutella. Nykyinen kerrostalomme on varsin yhteisöllinen ja vietämme paljon aikaa talomme pihalla, meillä on aktiivista talkoo ym. toimintaa. Sellaista en siis vieroksu, päinvastoin. Viihdyn kerrostalossakin, siksi on vaikea valita. Kaksitasoratkaisuun en halua, siksi tosiaan täytyisi muuttaa syrjempään. Sitten tulee nämä kulkemisongelmat, aika matka on esim Ruskeasannasta julkisilla keskustaan jossa työ on, saatikka Keravalta. Toisaalta kaupungissakin bussimatkat vievät aikaa.

mutta yleisesti ottaen ei mulle kerrostaloa ikinä enää. Rivari on kiva, mun mielestä kerrostalon ja ok-talon HYVÄT puolet yhdessä, toisin kuin usein kuulee päinvastoin sanottavan. Omaa pihaa on omiin tarpeisiin riittävästi, on tilava ikkunallinen sauna ja parveke, jossa vilvotella. lisäksi kiva patio + se pihanpläntti. Kuitenkin taloyhtiö ja isännöitsijä tukena jos jotain sattuu. Meillä siis kahdessa tasossa rivari, ja koen että tässä on enemmän tilaa kuin yhdessä tasossa.. iso koko asunnonpituinen parveke vielä lisänä ja tosiaan kiva kun on se julkinen puoli ja sitten oma rauha ylhäällä. Esteettömämpi yksitaso on tietty eikä tarvi ravata portaita kun aina jotain kuitenkin unohtuu ylös, mutta muuten en näe ongelmaa.

Sitten tulee nämä kulkemisongelmat, aika matka on esim Ruskeasannasta julkisilla keskustaan jossa työ on, saatikka Keravalta. Toisaalta kaupungissakin bussimatkat vievät aikaa.

Kiinnitin huomiota tähän kommenttiin. Esim. Keravalta pääsee Helsingin keskustaan 20 minuutissa. Bussimatka monesta osasta Helsinkiä/Vantaata keskustaan kestää vähintään saman ajan. Ota myös huomioon, että erityisesti Kerava, mutta myös vaikka Järvenpää ovat pinta-alaltaa pieniä kaupunkeja ja lähes mistä tahansa on lyhyt matka asemalle.

T: Helsinkiläinen, joka etsii ihan tosissaan asuntoa Keravalta.

mutta olen alkanut haaveilla kerrostalosta.



Me emme kaipaa saunaa, vaikka sekin tosin on usein kerrostalossa, sillä saunomme vain muutaman kerran vuodessa.



En myöskään ole mikään puutarhaihminen ja jo pelkkä nurmikon leikkuu oli meille ylivoimaista.



Toisaalta tässä on helppo asua, kun on monta pientä lasta ja ne voivat olla vapaasti tuossa taloyhtiön pihassa ja kaikkein pieninkin omalla pihalla. Kun lapset tästä kasvavat, muutamme varmasti.



Tosin kerrostalossa hirvittää meteli. Nyt ei haittaa, vaikka naapureista jotain kuuluukin, mutten kestä ylhäältä kuuluvaa kopinaa ja töminää. Siihen olisi tietenkin ratkaisu muuttaa ylimpään kerrokseen.



Ja ap:lle vielä, kannattaa miettiä sitä asuinpaikkaa matka-ajan eikä etäisyyden kannalta. Keravalta pääsee tosiaan tosi nopeasti junalla.

nopeasti sieltä Keravalta näyttää kulkevan, olen aivan yllättynyt. Mutta ajatuksena kyllä tuntuu aika kaukaiselta, asua Keravalla, en tiedä sopeutuisimmeko sinne. En ole koskaan edes käynyt siellä. Kaikki elämämme asiat ja kontaktit ovat Helsingissä, jokunen ystävä Vantaalla. Keravalta en kyllä tunne ketään.

ap

on paljon kivoja alueita joissa on kohtuuhintaisia rivareita ja omakotitaloja. Plussana on pienet päiväkodit ja koulut ympäristössä. Kulkeminen on helppoa, esimerkiksi Ruskeasanta on rauhallinen ja viihtyisä alue, ja kulkuyhtydetkin hyvät kun bussilla pääsee Tikkurilaan ja siitä junalla keskustaan, eikä autollakaan aja Helsingin keskustaan sen pidempään kuin esim. Mellunmmäestä.



Helsingissä sijaitsevista kerrostaloalueista yksittäoset talot voivat olla kivoja ja rauhallisia, mutta lähistöllä sijaitsee myös paljon kaupungin matalavuokraisia asuntoja jotka tunnetustu tuovat sosiaalisia ongelmia ympäristöön, esim kouluihin. Toki juuri nuo mainitsemasi alueet ovat kivoja, jos sopiva asunto löytyy niin mikä ettei! Itse suosisin kuitenkin rivariasumista - naapureitakin usein vähemmän ja ovat tutumpia.