Äitipuolet, mikä haastavinta?

ja haastavinta minulle oli ryhtyä "varaäidiksi" 22-vuotiaana, etenkin kun ennestään ei lapsista kokemusta ollut. Tasapuolisuus on mielestäni taas helppoa, yritän ajatella, että kohtelen lasta siten kuin haluaisin omia lapsiani kohdeltavan.



Kyllä se ajan kanssa helpottaa ja lapsethan kasvavat koko ajan. Kyllä minuakin joskus kenkuttaa jokin lapsen asenne tms. äitiään kohtaan, koska hänet lapsi näkee täydellisenä ja minua sitten arvostelee komentamisesta ym. Ja kotona ei ole niin kivaa, kun joutuu osallistumaan kotitöihin ym. mitä äitinsä luona ei tarvitse tehdä. Mutta samalla lailla nuo omatkin rutisevat huoneen siivouksesta ;)

Oman lapsen kohdalla antaa kaikkensa, mutta myös saa ihan eri lailla. Kun toisen lapsi ei tietenkään osoita rakkauttaan samalla lailla, petyt ja katkeroidut.



Lue "äitipuolen kierre": http://www.uusperhe.fi/ilkea_aitipuoli.htm



Kannattaa pyrkiä enemmän siihen, että mies hoitaa omat lapsensa, sinä omasi ja yhdessä hoidatte yhteisen. Silloin mukavat hetket sinun ja lapsipuolten välillä ovat extraa.



Lopuksi, sori vaan, mutta ei ehkä olisi välittömästi yhteen muuttamisen yhteydessä kannattanut hankkia yhteistä lasta...

Oman lapsen kohdalla antaa kaikkensa, mutta myös saa ihan eri lailla. Kun toisen lapsi ei tietenkään osoita rakkauttaan samalla lailla, petyt ja katkeroidut.

Lue "äitipuolen kierre": <a href="http://www.uusperhe.fi/ilkea_aitipuoli.htm" alt="http://www.uusperhe.fi/ilkea_aitipuoli.htm">http://www.uusperhe.fi/ilkea_aitipuoli.htm</a&gt;

Kannattaa pyrkiä enemmän siihen, että mies hoitaa omat lapsensa, sinä omasi ja yhdessä hoidatte yhteisen. Silloin mukavat hetket sinun ja lapsipuolten välillä ovat extraa.

Lopuksi, sori vaan, mutta ei ehkä olisi välittömästi yhteen muuttamisen yhteydessä kannattanut hankkia yhteistä lasta...

kumpikin hoitaa omansa, jos lapsi kerran asuu samassa taloudessa. Olen minäkin hoitanut lapsen lääkäirkäyntejä, järkännyt synttäreitä, istunut vanhempainilloissa/koulun juhlissa, koska ei se mieskään kaikkeen repeä. Saati että äitinsä olisi ollut noita hoitamassa.

mutta että ainakin päävastuu olisi vanhemmalla, ja muusta sovitaan erikseen.

ja meillä miehen kanssa 9kk vauva. Lapset ovat välillä asuneet enemmän meillä, tällä hetkellä enemmän äidillään. Minusta haastavinta on ollut se, miten ulkopuolisten (esim. miehen sukulaiset) silmin kaikkiin ongelmiin ja pääätöksiin syyllinen olen minä. Sama linjahan on täällä palstallakin, teit niin tai näin, teet AINA VÄÄRIN, jos olet äitipuoli. Se väsyttää henkisesti paljon, kun itse yrittää kaikkensa ja usein tunteekin, että asiat ovat vähintäänkin ok, mutta sitten ulkopuoliset lyttäävät ja haukkuvat.

biologinen äiti on, no mitä on. Elää jotain uutta nuoruuttaan (?) ja haluaa olla vapaa (ei halua juuri koskaan lasta luokseen). Lomat haluaa viettää ilman lasta, ei ne muuten olisi lomaa, kun ei pääsis risteilyille yms.



Kyllä mulla oli vedet silmissä, kun vanhempain vartissa opettaja luuli ihan oikeasti, että olen meidän tytön äiti. Tyttö puhuu vain yhdestä äidistä, musta. Tästä tietysti keskusteltiin sit illalla kotona miehen ja tytön kanssa, ja tyttö henkäisi, että toivoisi niin että mä olisin ihan oikeasti hänen ainut äiti...

biologinen äiti on, no mitä on. Elää jotain uutta nuoruuttaan (?) ja haluaa olla vapaa (ei halua juuri koskaan lasta luokseen). Lomat haluaa viettää ilman lasta, ei ne muuten olisi lomaa, kun ei pääsis risteilyille yms.

Kyllä mulla oli vedet silmissä, kun vanhempain vartissa opettaja luuli ihan oikeasti, että olen meidän tytön äiti. Tyttö puhuu vain yhdestä äidistä, musta. Tästä tietysti keskusteltiin sit illalla kotona miehen ja tytön kanssa, ja tyttö henkäisi, että toivoisi niin että mä olisin ihan oikeasti hänen ainut äiti...

ja meillä miehen kanssa 9kk vauva. Lapset ovat välillä asuneet enemmän meillä, tällä hetkellä enemmän äidillään. Minusta haastavinta on ollut se, miten ulkopuolisten (esim. miehen sukulaiset) silmin kaikkiin ongelmiin ja pääätöksiin syyllinen olen minä. Sama linjahan on täällä palstallakin, teit niin tai näin, teet AINA VÄÄRIN, jos olet äitipuoli. Se väsyttää henkisesti paljon, kun itse yrittää kaikkensa ja usein tunteekin, että asiat ovat vähintäänkin ok, mutta sitten ulkopuoliset lyttäävät ja haukkuvat.

no, olisit sinäkin voinut miettiä vähän ennen kuin antaudut hurmion vietäväksi miehen kanssa, jolla on 2- ja 4-vuotiaat lapset.

Vai menikö kondomi rikki? No, jälkiehkäisyn saa apteekista ilman reseptiä.

Vai valehteliko miehesi olevansa sinkku?

Eikä se ole koskaan oman lapsen kanssa sitä. Omat tunteet asiassa hankalia, lisäksi pitää vastaanottaa hankalia tunteita.

ja meillä miehen kanssa 9kk vauva. Lapset ovat välillä asuneet enemmän meillä, tällä hetkellä enemmän äidillään. Minusta haastavinta on ollut se, miten ulkopuolisten (esim. miehen sukulaiset) silmin kaikkiin ongelmiin ja pääätöksiin syyllinen olen minä. Sama linjahan on täällä palstallakin, teit niin tai näin, teet AINA VÄÄRIN, jos olet äitipuoli. Se väsyttää henkisesti paljon, kun itse yrittää kaikkensa ja usein tunteekin, että asiat ovat vähintäänkin ok, mutta sitten ulkopuoliset lyttäävät ja haukkuvat.

no, olisit sinäkin voinut miettiä vähän ennen kuin antaudut hurmion vietäväksi miehen kanssa, jolla on 2- ja 4-vuotiaat lapset. Vai menikö kondomi rikki? No, jälkiehkäisyn saa apteekista ilman reseptiä. Vai valehteliko miehesi olevansa sinkku?

Oikeasti. On nöyryyttävää olla äitipuoli...:)



Mies ei tietenkään baariin mene tyttönsä kanssa, mutta mä olen pari kertaa eksynyt ja kauhea viinapää sillä on. Ikää "tytöllä" jo 27 ja itse olen 35-vuotias. Kavereita ollaan sillä varauksella, että tietenkään en puhu mun ja miehen suhteesta ja sen semmoisista.



t: onnellinen äitipuoli

Harvemmin sitä positiivistä palautetta saa edes omilta lapsilta..:/ Oletko ajatellut asiaa tuolta kantilta..? Vai onko se sit niin paljon helpompaa oman lapsen kanssa.? Mitä miehesi ajattelee tuosta? Ottaako hän miten huomioon sinun lapsesi verrattuna omiinsa.. Viettääkö aikaa kaikkien kanssa tasapuolisesti?

heti alussa et meidän suhde ei toimi jos hänen lapsi on tässä mukana. Mies valitsi mut. Miehen ex suuttui, mut ei onneksi alkanut painostaan lapsella tms. Nykyisin oon niin onnellinen siitä et uskalsin vaatia koska mä tuun niin surulliseksi seuratessa lähipiirin uusperhekipuilua. Musta ei ois ollut äitipuoleksi vaikka oonkin hyvä äiti.

Kotioloissa meillä sujuu kivasti ja mieheni kahden lapsen kanssa ( 4 ja 6 veet ) menee hyvin. Itselläni on 8 vuotias lapsi. Mieheni ex haluaa hallita elämäämme näiden lasten kautta ja välillä tunnen,että en halua edes hoitaa noita lapsia, koska heidän äitinsä vihaa minua,kuin ruttoa. Lapsien vika tämä toki ei ole,mutta uusperheessä joutuu sietämään kyllä yhtä sun toista.

heti alussa et meidän suhde ei toimi jos hänen lapsi on tässä mukana. Mies valitsi mut. Miehen ex suuttui, mut ei onneksi alkanut painostaan lapsella tms. Nykyisin oon niin onnellinen siitä et uskalsin vaatia koska mä tuun niin surulliseksi seuratessa lähipiirin uusperhekipuilua. Musta ei ois ollut äitipuoleksi vaikka oonkin hyvä äiti.

joskus kasvatte edes sen verran että älyätte hävetä

24/7 äitipuolena joutuu korjaamaan kaikki äidin tekemät jäljet. Kun lapsen tunne-elämän kehitys on äidin hoivissa ja/tai avioeron melskeissä jäätynyt ja hän sitten turvalliseen perheeseen päästyään alkaa käynnistellä sitä uudelleen, saa äitipuoli päälleen kaiken sen kuonan, mikä oikeasti kuuluisi äidille. Poissaolevan äidin lapsi sen sijaan nostaa jalustalle ja palvoo.