En tiiä, välillä niin tympäsee tuo ukko...

Niin tosiaan, tympäsee! Sen saamattomuus... Hän on työtön. Tässä menny monta kuukautta ku ei oo saanu mitää työttömyysrahaa ku ei oo saanu aikaseks papereita toimittaa mihinkää. Ja sossun kans sama asia. Ei voinu perjantainakaa viedä yhtä paperii vaikka se nimen omaan ois pitäny. Tuntuu niinku herra ei rahaa haluais! Sit elellään mun opintotuella ja asumislisällä, mitkä ei ole ku 300 euroa / kk. Sillä pitää maksaa laskuja, tankata autoa ja ostaa ruokaa. Tosin hänen isänsä vähän sponssaa.



Sit tympäsee se, et se ei voi oikein mitää tehä ilman isänsä suostumusta. Ikää on kumminki 21. Ei pane yhtään isällensä vastaan. Tai yrittää, mut heltyy sitte. Vanhempasa hoitaa asioita hänen selän takana ja tekee päätökset hänen puolesta.



Ja sit kyllästyttää sen raivokohtaukset. Viimeks perjantaina sellasen sai kun just isänsä kävi hermoille kun isänsä päätti puolesta. Heitti tavaroita, paisko paikkoja ja sano mullekki pahasti. Pelottaa kissojen, koiran ja tulevan vauvan puolesta. Pelottaa että ne tavarat lentää niihin tai yleensäki kun yht äkkii rupeaa karjumaan niin vauva sit säikkyy.



Ja se kyllästyttää kans ku ei edes anteeks heti pyytäny.



Kyllä häntä tosi paljon rakastan ja ihana ihminen hän on loppujen lopuks. Tosi herkkä ja semmonen... Mut ne raivokohtaukset on inhottavia. Niitä tulee ihan pikku asioista. Aina sit hajottaa paikkoja yms. Puulattiat kolhuilla kun tavarat lennelly. Ja tosiaan, ku pelottaa eläinten ja tulevan lapsen kannalta. Ei niinkää ihteni. Ei se väkivaltanen oo kumminkaa. Sit se saamattomuus ja "isin poikuus"... En tiiä. Ei kai niille mitään voi. Isänsä ku asuu alle 1km päässä...



Pitää koittaa kestää... Niin kovin rakas kun hän on.