Onkohan väkivaltaisuus perinnöllistä vai

Nostan nyt, kun palailin av:lle. Toivottavasti ei ole liian tabu aihe...

Tulee mieleen, että ehkä poikasi reagoi vanhempiensa täysin erilaisiin kasvatustyyleihin, se saattaa olla hänestä ristiriitaista. Lapset aistivat myös, jos vanhemmat eivät pidä yhteistä linjaa. Poika hakee sinulta samanlaista rajaa kuin isältään. Teidän pitäisi jutella noista kovakouraisista otteista, ja toisaalta sinä ehkä tarvitset väkivaltaisen lapsuuden läpikäyntiä, luultavasti olet hieman yliherkkä kurinpidon suhteen (vaikken kannata minäkään kovakouraisia otteita). Mekin on oltu perheneuvolassa tuontapaisten ongelmien takia.

Mutta impulssikontrollin heikkous tms voi periytyä.



Sun äitisi on voinut käyttää sua sitten sijaiskärsijänä omalle kärsimyksilleen, kun ei ole muuta keinoa keksinyt. Isäsi taas on - jaa - no vaikea sanoa miksi on sun äitiä lyönyt? Ei osaa puhua, ei sanottaa tekojaan, ei ymmärrä tunteitaan, ei tajua voivansa tehdä toisin. Useinhan viina on kuvassa mukana.



Olen joskus lukenut väitteen, että puhumattomuus perheessä "aiheuttaa" enemmän väkivaltaista käytöstä lapsissa kuin itse väkivalta. Mene ja tiedä. Mutta siis lapset kokee sen ahdistavana, ettei asioita oteta esille, niistä kasvaa möykkyjä, joille ei ole sanoja ja näitä möykkyjä ei osata käsitellä kuin nyrkein.



On aika tavallista, että pikkupojat ottavat nyrkit esille kun harmistuvat. Perheneuvolasta voisit saada halutessasi vinkkiä kuinka toimia tai suhtautua asiaan, voisin kuvitella, että sun taustalla on vähän ahdistavaa tulla muksituksi useamman sukupolven taholta? Jos sinne siis haluat mennä juttelemaan asiasta, lapsi on vähän pieni (ei liian). Tai jos lapsi käy päivähoidossa, jossa järkevää porukkaa, tämmöistä voi ottaa puheeksi, harvassa on ne pikku natiaiset, joiden en ole koskaan nähnyt äitiään ainakin yrittävän mottasta.

meilläkin 3-vuotias mottailee äitiä ja myös isää, kun ei halua esim. hammaspesua tai tulla syömään, se ei mielestäni ole sinänsä huolestuttavaa. Lyömiseen olen ottanut sen linjan että kiellän tiukasti ja jos jatkaa sitä, joutuu jäähylle portaisiin istumaan. Se yleensä auttaa. Jos lapsi mottailee vain kotona, se ei mielestäni ole niin huolestuttavaa, kuin jos lapsi käyttää herkästi nyrkkiä päivähoidossakin. Kysele asiaa hoidosta (jos siis on päiväkodissa).



Joskus voi olla parempi, ettei kohtaa ongelmaa liian syvällisesti, vaan ottaa siihen käytännöllisen linjan. Ei siis turhaan pohdita, onko ongelma perinnöllinen vai ei, se ei välttämättä auta lasta. Tärkeintä on opettaa sitä kiukunhallintaa ja tietysti ennen kaikkea opetella sitä itse.

täytyy pohdiskella.



Ehkä otankin liian "henkilökohtaisesti" tämän asian omien kokemuksieni vuoksi. Mielummin sitä kai yrittää kuitenkin selviytyä ensin omin keinoin, ilman tuota perheneuvolaa. Pelkään toisaalta, että lapsi sitten leimaantuu jotenkin tai joksikin, jos tuon esille liikaa tuota ongelmaa.



Ei lapsella muksimista ole onneksi kuin kotiympäristössä. Harmi kyllä ne muksimiset tuntee minun lisäksi lapsen sisarukset. Miestä poika ei uskalla lyödä, koska aina kun lyö, mies nippaa tukasta kiinni. Itse en millään halua tuohon oravanpyörään lähteä.



Mutta ehkäpä annankin sitten liikaa huomiota lapselle, kun se lyö. Siitä seuraa yleensä pitkähkö vääntö, sekä sanallinen, että sitten arestia. Arestissa ei niin vaan pysy. Joskus pidän holdingia, kun ei asetu muutoin. Alkaa jäähyllä paiskoon ovea, tavaroita, hakkaa seinää, sylkee yms. Tuo holding jotenkin alistaa lapsen, kun sitä pitää ja sitten jossain vaiheessa kun itkee, niin alkaa rauhoittuakin ja istuu siellä niin kauan kuin on sanottu.