Neuvoton 1,5 -vuotiaan kanssa...auttakaa

Sitä kun ei voi valita (joskin kasvatuksella voi alkaa vaikuttamaan) millainen lapsi perheeseen syntyy. Nykyäideillä tuntuu usein olevan ajatus, että lapsi jotenkin automaattisesti käyttäytyisi hyvin ja kiltisti tai aikuismaisesti. Ei se vaan niin mene. Jos jo alle 2-vuotias tuottaa ongelmia, niin odotappa kun se lapsi on vaikka neljävuotias...

Tuollaista se helposti on. Jonkin verran voi vaikuttaa omalla asenteella ja lähteä siitä, että ensin antaa lapselle paljon huomiota ja sitten voi odottaa hänen viihtyvän hetkeksi itsekseen.



Minusta on aika paljon odotettu, että 1,5 suoriutuisi syömisestään yksin. Kyllä hän tarvitsee siihen tukea ja kannustusta vaikka nyt mekaanisesti osaakin viedä lusikan suuhun. Keskittyminen katoaa huomion puutteeseen.

valitettavasti, mutta haluan toivottaa voimia sulle. Eiköhän 2-vuotiaana voi jo ottaa käytön uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan jos muu ei auta.

Ruokailutilanteessa kannattaa varmaan olla lapsen kanssa, auttamassa ja ohjaamassa. Meillä on myös tuossa iässä tarvittu viihdyttämistä, kyllä se sitten jää pois kun lapsi kasvaa. Sitten kun ei enää syö niin siirrä pois pöydästä ettei pääse sotkemaan. Koeta keksiä paljon tekemistä, ulkoilkaa ja liikkukaa kodin ulkopuolella paljon niin tuo kotona turhautuminen jää vähemmälle.

nyt ainakin vie pohjan pois koko sanalta. Ja kuten huomaat, ei ole kovin tehokastakaan. Nyt voit alkaa ohjaamaan lasta muulla kuin ein sanomisella pahanteosta johonkin suositeltavaan toimintaan ja antaa paljon kehuja kun vähänkin edistystä. Tärkeää on kieltämisen yhteydessä antaa lapselle joku näennäinen vaihtoehto, muuten lapsi ei tiedä mitä häneltä odotetaan. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo puhetta. Eli avainjuttu on positiivinen huomio, se auttaa siihen huomionhakemiseenkin.



Älä välitä miltä asunto näyttää, vaan keskity nyt jonkin aikaa siihen että saat lapseen jonkinlaisen otteen, siis muulla kuin sillä ein sanomisella. Meillä oli melko samanlaista, tosin lautasen heittäminen vähän väheni jo vähän yli yksivuotiaana. Kun lapsi alkoi liikkua, (1v3kk) alkoi tavarat purkautua laatikoista ja hyllyistä ja olin hermoromahduksen partaalla. Nyt on 1v9kk eikä ole enää pitkään aikaan aiheuttanut kummempaa tuhoa, omia lelujaan toki levittelee ja syödessä tulee lähinnä tahatonta sotkua.

Meillä on ollut vaiheita, jolloin lapsi on ollut tosi haastava. 1,5-vuotiaana alkoi juuri tuollainen riehuminen ja toinen vaihe alkoi 3-vuotiaana.



Suosittelen todella rauhallista toimintaa tahollasi niin, että toimit aina samalla tavalla. Jos syöttötuolissa heittelee ruokaa lattialle, ruoka viedään pois. JOs syöttötuolissa ei istuta nätisti, pois syöttötuolista. Jos lapsi on pienipainoinen ja paineita on siitä ruoan määrästä, niin silloin ehkä kannattaa keksiä vaihtoehtoja esim. lapsi syö lattialla (näin meillä tehtiin pari päivää, kun ei muuten mennyt perille) tai laitat lapsen valjaisiin syöttötuolissa, jolloin ei pääse punnertamaan itseään pois. Tosin tuo jälkimmäinen ei auta siihen, heitteleekö ruokaa lattialle, joten se ei ehkä sovi teille, mutta ystäväni perheessä tehtiin näin, kun lapsi olisi vain kiipeillyt koko ruokailun pöydälle.



Ohjelmoi lapsen päivärytmi sen verran vilkkaaksi, että hirveästi aikaa ei jää extrapahuudelle. Aamupalan jälkeen lähdette ulos ja puuhaatte sen verran, että lapsi menee helposti päiväunille. Ota lapsi myös mukaan kotitöihin. Älä hermostu, jos heittelee pyykkejä tai tyhjentää keittiön laatikoita. Varmista, että laatikoissa ei ole mitään hajoavaa, hanki vaikka muutama muovikippo ihan lasta silmällä pitäen. Koeta kehua aina, kun lapsi tuntuu olevan edes vähän hajulla siitä, miten toimitaan. Keksi vähän väliä fyysisempää puuhaa, jolloin energia purkaantuu ohjatusti (esim. jumpaatte musiikin tahdissa ja sen päätteeksi luette hetken rauhassa kirjoja).



Ennen kaikkea asennoidu niin, että et saakaan sitä omaa aikaa lapsen valveillaoloaikana. Onneksi jo vuoden päästä saat pieniä helpotuksia esim. aamun lastenohjelmista (Pikkukakkonen), värityskirjoista, askarteluista jne. Meidän ylivilkas naperomme tosin ei kiinnostunut palapeleistä, värittämisestä, piirtämisestä yms. kuin vasta 3-vuotiaana. Mutta askarteluun ohjasin hiljalleen jo 2-vuotiaana esim. keräsimme syksyisin lehtiä, marjoja ja kukkia ja liimasimme niitä paperille. Päällystys kontaktimuovilla ja lapsi ylpeänä antoi "taulujaan" lahjoiksi sukulaisille. Lyhyet keskittymistehtävät auttavat lasta keskittymään muihinkin tehtäviin paremmin, ja vähitellen saattaa esim. palikkaleikit, legoleikit yms. sujua yksinkin.

mutta auttaisiko, jos lahtisitte jonnekin, missa on muita lapsia? Perhekerhoon tai puistoon (jos saa sallii tietysti) tai ihan minne vaan missa on useampia muitakin lapsia. Meilla ainakin tuonikainen lapsi on alkanut saada enemman irti muiden lasten seurasta ja pelkassa kotonaolossa on alkanut pitkastya. Pitkastyminen sitten ruokkii tuota huonoa kaytosta, kun lapsi hakee stimulaatiota itselleen.