"Poika joka huusi sutta" -käytännössä

Jos on sydäntä, niin lopeta yhteydenpito. Jos on pakko olla tekemisissä niin ainut vaihtoehto on varmaan vaan olla menemättä juttuihin mukaan. En tiedä, kuulostaa tosi hankalalta ihmiseltä! Raivostuttavia nuo ihmiset jotka vievät toisilta kaiken energian. Nim. kokemusta riittää

ja lapsenlastensa mummo. Paljon hyvää, mutta paljon sanomatonta. Voi kun ketuttaa se, miten sukupolvi voi seuraavan pilata. (Tarkoittaen tässä sodanjälkeistä sukupolvea, joka "vaatimattomuudella" kasvatti lapsensa")

"Ketään ei kiinnosta, me emme välitä, hoida itses kuntoon"



Olisi kannattanut sanoa jo aikoja sitten.



Tero

Äidilläsi on ollut parikymmentä vuotta sitten kohtaus vai ihan hiljattain? Onko oikeasti saanut sydärin vai oliko väärä hälytys?



Minusta teillä on - siis tämän ketjun vastaajilla - vähän niukasti tuota empatiaa. Ei kukaan tietoisesti VALITSE olla luulosairas! Se on tietynlainen neuroosi, josta ei parannuta vain tahdolla ja potkulla persauksiin.



Voi olla, että hän janoaa huomiota ja kun ei sitä saa, yrittää herättää sitä kahta kauheammin.



Jos taas äitisi oikeasti terrorisoi kaikkia valituksellaan, siitä voisi minusta suoraan sanoakin hänelle. Kahden kesken sanot, että olet huolestunut äitisi terveys-hälyistä koko pienen ikäsi, ja et enää jaksa joka liikahduksesta säikähtää. Kysy, onko hän tullut koskaan ajatelleeksi, että hän kuluttaa omaa ja läheistensä energiaa ihan hurjasti kehittämällä joka flunssasta tappavan SARS-taudin... kannattaisi ehkä välttää lääketiede-uutisten lukemista, se on vähintä mitä voi tehdä jos on luulosairas.

siksi siitä on tullut kansansatukin.

En oikein tiedä mitä tuollaiselle asialle pitäisi tehdä. Tämä "sutta huutava" on tietysti itse vastuussa siitä, että sitten kun on oikea hätä kyseessä, kukaan ei ole enää kiinnostunut (niinkuin siinä sadussakin käy). Suora puhe taitaa olla ainoa vaihtoehto. Kerro miten väärät hälytykset "kohtauksista" ovat vaikuttaneet sinuun ja miten et sen takia enää jaksa kuunnella ja eläytyä.

Tuo on huomionhakuisuutta ja ihmiselle, joka tarvitsee muiden huomiota noin paljon, mikään ei riitä. Valitettavasti.

Tuo on huomionhakuisuutta ja ihmiselle, joka tarvitsee muiden huomiota noin paljon, mikään ei riitä. Valitettavasti.

Emme tiedä, onko ap:n äiti muutoinkin sellainen, ettei saa oltua, jos ei ole kaiken keskipiste.

Jos taas kyse on enemmän vain luulosairaudesta, hän kärsii siitä kirkkaasti eniten ihan itse, eikä asia välttämättä johdu huomionkipeydestä.

Ja VOIHAN sitä olla, että häntä oikeasti on laiminlyöty tunnetasolla jo pitkään ja tuo kohtauskohkaus on hänen epätoivoinen viimeinen yrityksensä tulla "näkyväksi". Tosin saan minäkin sellaisen vaikutelman ap:n kirjoituksista, että hänen äitinsä tosiaan on enemmän tuota keskipisteenä olija -tyyppiä.

-5-

sotien jälkeen, mutta myös sitä ennen syntyneillä ihmisillä ongelmana se, että kotona ei ole saanut aikanaan mitään kiitosta, kannustusta tai huomiotakaan, ja sitä haetaan sitten loppuelämä. Osa pystyy sanomaan sen ääneen, osa ei taida itsekään tietää että jokin on vialla. En tiedä mitä läheiset voi sille asialle tehdä, koska toisaalta se aikuisen ihmisen, esimerkiksi oman äidin, hukuttaminen kehuihin ja jatkuvaan kiitokseen ei välttämättä auta sekään. Eli vaikka tietää, että se ihminen ei mitään muuta halua kuin tietää ja tuntea olevansa rakas ja arvokas, ja haluaisikin olla läheinen ja auttaa, on tällaisen ihmisen kanssa läheisissä väleissä eläminen raskasta.

sotien jälkeen, mutta myös sitä ennen syntyneillä ihmisillä ongelmana se, että kotona ei ole saanut aikanaan mitään kiitosta, kannustusta tai huomiotakaan, ja sitä haetaan sitten loppuelämä. Osa pystyy sanomaan sen ääneen, osa ei taida itsekään tietää että jokin on vialla. En tiedä mitä läheiset voi sille asialle tehdä, koska toisaalta se aikuisen ihmisen, esimerkiksi oman äidin, hukuttaminen kehuihin ja jatkuvaan kiitokseen ei välttämättä auta sekään. Eli vaikka tietää, että se ihminen ei mitään muuta halua kuin tietää ja tuntea olevansa rakas ja arvokas, ja haluaisikin olla läheinen ja auttaa, on tällaisen ihmisen kanssa läheisissä väleissä eläminen raskasta.

että ovat liiankin kilttejä ja häivyttävät loputtomiin omat tarpeensa taka-alalle. Enemmän sanoisin siis, että tuollainen huomiohakuisuus on ongelma meille myöhemmin syntyneille, joita EI ole kotona kasvatettu "lapset saa näkyä, muttei kuulua" -tyylillä!

On se syy huomiohakuisuuteen sitten mikä tahansa, niin olet oikeassa, sellainen on raskasta. Mutta mitä siinä voi oikeastaan tehdä, tuskin kukaan nyt rikkoo välejään äitiinsä sen takia, että se vauhkoilee terveyden vuoksi.

-5-