Mikä tarkotus tässä elämässä on?

Ei siitä elämästä sen kummempaa tai valmiimpaa tule, vaikka kuinka odottais. Ja odotus on hukkaan heitettyä aikaa. Koeta nauttia siitä arjen puurtamisesta. Näe asiat ilona, mitä teet kotona, lasten kanssa, puolison kanssa. Mmm...

mikä saisi sut piristymään?

mieti sellaisia asioita, jotka piristäis sua ja pyri niitä saavuttamaan elämässäsi.

Ja minä itse kamppailen noiden samojen asioiden kanssa välillä, nyt alkaa tuntua siltä, että elämä voittaa...sittenkin.

Vielä eilen, kun näin tähdenlennon, toivoin voimia jaksaakseni elämässä eteenpäin.

Mulla oli tuollainen kriisi, kesti miltei pari vuotta, elämäni tuntui todellakin merkityksettömältä eikä missään tuntunut olevan mitään pysyvää järkeä ja olin väsynyt elämään ja odotin tulevaakin vain jo valmiiksi turhautuneena, että kuinka sitä jaksaakaan vielä elää tätä samaa merkityksettömyyttä päivästä toiseen.



No, usko tai älä, mä löysin ilon elämään, tunteeni, ja oikean, pysyvän merkityksen uskosta.

Nyt elämä taas maistuu ja pienistäkin asioista osaa nauttia. Elämälläni on todellakin merkitystä ja on jotain, johon pyrkiä. Se on ihana tunne ja valtava voimavara!

sanoo että elämän tarkoitus on löytyy ees hapuilemalla Jumalan luo =)voimia sulle!koita jaksaa!kohta on kesä =)

Mulla oli tuollainen kriisi, kesti miltei pari vuotta, elämäni tuntui todellakin merkityksettömältä eikä missään tuntunut olevan mitään pysyvää järkeä ja olin väsynyt elämään ja odotin tulevaakin vain jo valmiiksi turhautuneena, että kuinka sitä jaksaakaan vielä elää tätä samaa merkityksettömyyttä päivästä toiseen.

No, usko tai älä, mä löysin ilon elämään, tunteeni, ja oikean, pysyvän merkityksen uskosta.

Nyt elämä taas maistuu ja pienistäkin asioista osaa nauttia. Elämälläni on todellakin merkitystä ja on jotain, johon pyrkiä. Se on ihana tunne ja valtava voimavara!

t.no 6 =) samaa mieltä=)

Ei tietenkään joka ikisenä hetkenä, mutta noin ylipäänsä. Jos olet jo pitkään miettinyt, mitä tarkoitusta elämällä on, hakeudu juttusille jonkun ammatti-ihmisen kanssa.



En ole minkään psyk-alkuisen alan ihminen, mutta olettaisin, ettei ihmisen ole tarkoitus kovin pitkäaikaisesti miettiä "elämän tarkoitusta", vaan elää - joko päivä kerrallaan tai pidemmällä tähtäimellä - ja pitää siitä & välillä inhota elämäänsä.

No, usko tai älä, mä löysin ilon elämään, tunteeni, ja oikean, pysyvän merkityksen uskosta.



Hei, miten sä tulit uskoon?

Itse olen hapuillut uskoontuloni kanssa, mutta sellaista "uskoon tulemista" en ole kokenut vieläkään, vaikka kuinka yritän käydä kirkossa ja lähetyspiirissä ym. srk tilaisuuksissa. Se "jokin" puuttuu mun uskosta???

Odotan jotain sellaista "tunteen paloa"

No, usko tai älä, mä löysin ilon elämään, tunteeni, ja oikean, pysyvän merkityksen uskosta.

Hei, miten sä tulit uskoon?

Itse olen hapuillut uskoontuloni kanssa, mutta sellaista "uskoon tulemista" en ole kokenut vieläkään, vaikka kuinka yritän käydä kirkossa ja lähetyspiirissä ym. srk tilaisuuksissa. Se "jokin" puuttuu mun uskosta???

Odotan jotain sellaista "tunteen paloa"

eikä tunne ole sen mitta, onko "kuinka paljon uskossa" tai uskossa ylipäätään, vai ei.

Itse kuitenkin koin jotain tosi ihmeellistä ja ihanaa, joka todella toi mulle sitä "tunteen paloa", silloin kun se tuli, pariksi päiväksi, ja nykyisinkin se tunne välillä tulee esiin.

Kirjoitinkin siitä joskus täälläkin, tuli pitkä juttu, mutta yritän nyt tiivistää. Minäkin olin siis jo lapsesta asti kuullut uskonasioita ja luulin olevani uskossa. Aikalailla taustalla se meni, enkä kyllä elänyt uskovaisen lailla, mutta uskoin kuitenkin Jumalan olemassa oloon (sillä tavalla varmaan kuin tapakristityt?).

Sitten mulle tuli se kriisi, ja sen parin vuoden aikana todella kipuilin elämäni merkityksettömyyden kanssa, ja olin iloton ja masentunut. Rukoilin useammankin kerran, että Herra antaisi mulle iloa ja järkeä tähän elämään. Ja toisaalta myös sitten epäilin koko Jumalan olemassaoloa ja onko uskossa mitään järkeä loppupeleissä vai onko se ihan käsittämätöntä epäloogista hölynpölyä. Sitten eksyin eräälle uskovaisten sivustolle, jossa oli mahdollisuus

käydä sähköpostitse nimettömänä käydä keskustelua sielunhoitajien kanssa.

Kirjoittelin sinne sitten jotakin näitä uskonkysymyksiä, joita en tajunnut ja jotka tuntuivat epäloogisilta ja kerroin että epäilen jo koko uskoani yms.

Sitten sain vastauksen parin päivän päästä. Kun luin sen, en ensin tajunnut mitään, ja ajattelin että eihän tässä vastata selkeästi mihinkään mitä kysyin, mutta hetken päästä tietokoneelta poistuttuani, asiaa miettiessäni, ihan kuin jotakin "naksahti oikeaan asentoon" päässäni ja tajusin jotain, en osaa sanoa tarkemmin mitä, mutta mut valtasi ihan yhtäkkiä, keittiössä seisoessani, ihan valtava rakkauden tunne! Ihan kuin minut olisi kääritty pehmeään vilttiin, aloin itkemään vuolaasti mutta itkin ilosta ja kun TUNTUI niin hyvältä ja rakastetulta! Oli ihan omituista tuntea näin, koska jo vuosikausia mikään ei ollut tuntunut enää yhtään miltään, tämä oli jotakin yliluonnollista, Jumalan kosketus tai jotain? :)

Aivan mahtavaa jokatapauksessa. Olotila kesti pari päivää, ja edelleen muistan sen. Siitä lähtien elämäni muuttui, aloin lukea Raamattua ja rukoilemaan enemmän. Ilo on palannut elämääni.

Koen oikeastaan, että siinä hetkessä tulin uskoon, tai uudestisynnyin. Kai olin ollut siihen matkalla koko elämäni, ja matkani siis tietysti vielä jatkuu Jumalan tuntemisessa, olen ihan alussa vielä.

En tiedä vastasiko tämä mitenkään kysymykseesi, mutta usko siihen, mitä Raamatussa luvataan, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ja rukoile Herralta, että se tapahtuisi, että annat Herralle vapaat kädet sinun suhteesi. Ja sitten luotat siihen että Herra vahvistaa uskoasi parhaaksi katsomallaan tavalla, parhaaksi katsomallaan ajalla. Siunausta :)