Mitä iloa sitä keksisi elämään, kun avioliiton kipinä on täysin sammunut...

Mä en enää rakasta miestäni ja mietin eroa koko ajan. Meillä on lapsia ja heidän puolestaan harmittaa. En halua heillekään antaa mallia marttyri- tai muuten onnettomasta elämästä.

esim. miettiä parisuhdetta yleensä.. olet varmasti miettinytkin?! Yritä miehen kanssa keskustella avoimesti tilanteesta ja koittakaa tehdä kahdestaan jotain mukavaa.. lapset ei koskaan katoa mihinkään ja aikaa niille varmasti on aina, mutta miestä ei niin helposti saakkaan.



Meillä on miehen kanssa hiljainen vaihe päällä ja ongelmia tuntuu väillä kuplivan mutta ne selvitetään aina ja niistä selvitään keskustelemalla. Kummallakin selvä periaate kun kerran mentiin naimisiin, ei eroaminen ole vaihtoehto koskaan.



Tsemppiä!!

Onko hän tehnyt jotain pahaa? Ensi huuma menee aina ohi, sen mahdollisen seuraavankin kanssa, sitten taasko erotaan?



Eikö kannattaisi yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, viikonloppuloma tms. Jos lastenhoito ei järjesty, iltaisin lasten mentyä nukkumaan, tv:t ja tietsikat kiinni ja esim. musiikin kuuntelua, jutustelua yms. yms.



Ei saa luovuttaa! Alttarillakin TAHDOTAAN, ei puhuta rakastumisesta tärkeimpänä...



Voi teitä!

Minäkin haluaisin erota. Lapsen myötä miehestä on tullut kiviriippa. Mies tuntuu odottavan, että kaikki olisi valmiina eikä hänen tarvitsisi edes rahallisesti osallistua. Ennen lasta oli toisin. Meillä ei mieheni kanssa ole mitään puhuttavaa enkä edes halua enää puhua hänelle. Olemme yrittäneet järjestää kodin ulkopuolista parisuhdeaikaa, mutta tuolloin mies juo itsensä niin känniin, että lopulta toimin hänelle lapsenvahtina. Olen miehelle sanonut haluavani eron, mutta mikään ei muutu. Toisaalta en itsekään haluaisi erota (en kyllä tiedä miksi), mutta haaveilen romanttisesta sivusuhteesta, josta saisin voimaa arkeen. Huokaus...

Olen eroperheestä, enkä voisi elää itseni kanssa, jos tekisin saman lapsilleni. Mies on hyvä ja läsnäoleva isä. Mutta hänellä ei ole juuri mitään tarvetta fyysiseen tai henkiseen läheisyyteen. Minä olen kotoani oppinut keskustelemisen kulttuurin, mies ei. Jos menemme yhdessä ravintolaan, istumme ääneti ja syömme. En jaksa yksin hoitaa suhdetta. Ei kiinosta enää. Pitäisi kehittää jonkinlainen oma elämä perhe-elämän sisälle. Voin harkita eroa kun lapset ovat aikuisia.



ap

Olen eroperheestä, enkä voisi elää itseni kanssa, jos tekisin saman lapsilleni. Mies on hyvä ja läsnäoleva isä. Mutta hänellä ei ole juuri mitään tarvetta fyysiseen tai henkiseen läheisyyteen. Minä olen kotoani oppinut keskustelemisen kulttuurin, mies ei. Jos menemme yhdessä ravintolaan, istumme ääneti ja syömme. En jaksa yksin hoitaa suhdetta. Ei kiinosta enää. Pitäisi kehittää jonkinlainen oma elämä perhe-elämän sisälle. Voin harkita eroa kun lapset ovat aikuisia.

ap

Mun mieheni on just tuollainen kuin sinäkin, valittaa kun en halua keskustella koskaan,enkä halua niin paljon läheisyyttä kuin hän.

Olen eroperheestä, enkä voisi elää itseni kanssa, jos tekisin saman lapsilleni. Mies on hyvä ja läsnäoleva isä. Mutta hänellä ei ole juuri mitään tarvetta fyysiseen tai henkiseen läheisyyteen. Minä olen kotoani oppinut keskustelemisen kulttuurin, mies ei. Jos menemme yhdessä ravintolaan, istumme ääneti ja syömme. En jaksa yksin hoitaa suhdetta. Ei kiinosta enää. Pitäisi kehittää jonkinlainen oma elämä perhe-elämän sisälle. Voin harkita eroa kun lapset ovat aikuisia. ap

Mun mieheni on just tuollainen kuin sinäkin, valittaa kun en halua keskustella koskaan,enkä halua niin paljon läheisyyttä kuin hän.

Ehkä voit auttaa minua ymmärtämään miestäni. Miksi haluat olla miehesi kanssa, vaikka sinulla ei ole tarvetta läheisyyteen? Mitä odotat avioliitolta? Mihin tarvitset miestäsi?

ap

Olen eroperheestä, enkä voisi elää itseni kanssa, jos tekisin saman lapsilleni. Mies on hyvä ja läsnäoleva isä. Mutta hänellä ei ole juuri mitään tarvetta fyysiseen tai henkiseen läheisyyteen. Minä olen kotoani oppinut keskustelemisen kulttuurin, mies ei. Jos menemme yhdessä ravintolaan, istumme ääneti ja syömme. En jaksa yksin hoitaa suhdetta. Ei kiinosta enää. Pitäisi kehittää jonkinlainen oma elämä perhe-elämän sisälle. Voin harkita eroa kun lapset ovat aikuisia. ap

Mun mieheni on just tuollainen kuin sinäkin, valittaa kun en halua keskustella koskaan,enkä halua niin paljon läheisyyttä kuin hän.

Ehkä voit auttaa minua ymmärtämään miestäni. Miksi haluat olla miehesi kanssa, vaikka sinulla ei ole tarvetta läheisyyteen? Mitä odotat avioliitolta? Mihin tarvitset miestäsi?

ap

Ja tietty lapsetkin yhdistää. Ja oma tottumus, ei sitä niin helposti kuitenkaan halua luopua kaikesta, mihin tottunut.

Olen ihan kuin yksinhuoltaja, välillä melkein unohdan, että mieskin on olemassa, kun se on ihan irrallaan tästä perheestä. Kaikki muut puhuu me-muodossa lapsia koskevista päätöksistä ja kaikesta mitä tehdään, minä sanon aina minä, tai jos sanon me, se tarkoittaa minua ja lapsia, esim. "MINÄ olen hakenut lapsille päivähoitopaikkaa". Minä hoidan yksin kaiken. Oltiin jo eroamassa reilu vuosi sitten, mutta annoin miehelle vielä tilaisuuden. Juuri mikään ei ole muuttunut. En rakasta häntä enää, seksi ällöttää enkä halua puhua hänen kanssaan mistään.

Saatte liikuntaa -> kunto kohenee -> jaksaa paremmin -> olette iloisempia.



Olette lähekkäin -> kipinää



Teette tiimityötä -> opitte YHDESSÄ -> yhteistyökykyä -> parempi arki -> onnellisuutta -> lapsenne voivat paremmin kun tekin voitte paremmin.



Huomasitkos muuten kenen ympärillä napa pyörii? Avioliiton kipinä on sammunut. SINÄ et halua niinkään omaa aikaa. SINÄ haluat aikaa lasten kanssa ilman miestä. SINÄ et halua erota. SINÄ haluat iloa elämään.

Entäs lapsesi? Lastesi isä? Perheesi kokonaisuutena? Yrittäisit edes panostaa joihinkin muihinkin kuin vain itseesi.

Saatte liikuntaa -> kunto kohenee -> jaksaa paremmin -> olette iloisempia. Olette lähekkäin -> kipinää Teette tiimityötä -> opitte YHDESSÄ -> yhteistyökykyä -> parempi arki -> onnellisuutta -> lapsenne voivat paremmin kun tekin voitte paremmin. Huomasitkos muuten kenen ympärillä napa pyörii? Avioliiton kipinä on sammunut. SINÄ et halua niinkään omaa aikaa. SINÄ haluat aikaa lasten kanssa ilman miestä. SINÄ et halua erota. SINÄ haluat iloa elämään. Entäs lapsesi? Lastesi isä? Perheesi kokonaisuutena? Yrittäisit edes panostaa joihinkin muihinkin kuin vain itseesi.

Yksin ei avioliittoa pysty pelastamaan, vaikka miten yrittäisi. Jos toinen ei halua osallistua avioliittotalkoisiin ollenkaan, eikä tahtoa ole...

T:itsekin yrittänyt, nyt eroamassa.

lapset ovat onnellisia. Ajattelen lapsiani siinä, että en eroa. Yrittänyt olen, olen puhunut ja tehnyt. Mieheni luonnetta en voi muuttaa. Jälkeenpäin ajatellen oli mieheltäni väärin mennä naimisiin, kun avioliiton ylläpito ei kiinnosta häntä yhtään. Pystymme toimimaan perheenä, koska keskitymme lapsiimme. Kahden kesken meillä ei ole mitään. Avioliittoleiriä voisi koittaa, jos saisin mieheni lähtemään mukaan.

ap

Huomasitkos muuten kenen ympärillä napa pyörii? Avioliiton kipinä on sammunut. SINÄ et halua niinkään omaa aikaa. SINÄ haluat aikaa lasten kanssa ilman miestä. SINÄ et halua erota. SINÄ haluat iloa elämään. Entäs lapsesi? Lastesi isä? Perheesi kokonaisuutena? Yrittäisit edes panostaa joihinkin muihinkin kuin vain itseesi.

Minäkin haluaisin erota. Lapsen myötä miehestä on tullut kiviriippa. Mies tuntuu odottavan, että kaikki olisi valmiina eikä hänen tarvitsisi edes rahallisesti osallistua. Ennen lasta oli toisin. Meillä ei mieheni kanssa ole mitään puhuttavaa enkä edes halua enää puhua hänelle. Olemme yrittäneet järjestää kodin ulkopuolista parisuhdeaikaa, mutta tuolloin mies juo itsensä niin känniin, että lopulta toimin hänelle lapsenvahtina. Olen miehelle sanonut haluavani eron, mutta mikään ei muutu. Toisaalta en itsekään haluaisi erota (en kyllä tiedä miksi), mutta haaveilen romanttisesta sivusuhteesta, josta saisin voimaa arkeen. Huokaus...

se romanttinen sivusuhde, niin siitä saat perspektiiviä. Minulla se auttoi lopulta eropäätöksen tekemiseen etenkin kun mies muutti oman sivusuhteensa luo mutta ei suostunut eroamaan.

täällä itsesäälissä nostelee ketjua. Pakenin just miestä koneelle, kun se tuli sohvalle. Koko tyyppi tökkii aika pahasti. Se taas ei välitä, ajattelee varmaan että taas toi jaksaa tossa vetää pitkää namaa, varmaan kohta kyllästyy.