Miksi tohtorit eivät ala yrittäjiksi?

taito tehdä nopeita päätöksiä.

Tällöin ilmeisesti useimpia kiinnostaa tutkijan ura.

toisen leipiin ole enää paluuta. Nyt yrittäjyys näyttäytyy kaikin puolin parhaimpana vaihtoehtona. Omaa asiantuntijuuttani alan myymään:-)

Vaatii todella vakaan taloudellisen pohjan tai puolison, joka pystyy tarvittaessa elättämään molemmat. Käytännössä siis joko tarvitaan todella suuri intohimo siihen yritykseen tai jotain ennakkoviitettä siitä, että kysyntää tulee varmasti olemaan.

Mitään järkeä elää opiskelijan tuloilla vuosia ja kärsiä tohtorintutkinnon vuoksi vain sen takia, että voisi sen jälkeen alkaa takkuamaan oman yrityksen kanssa. Jos haluaa perustaa alaansa liittyvän yrityksen niin sen voi tehdä jo maisterinpapereilla. Tosin yrittäjäksi ryhtymiseen ei välttämättä tarvita yhtään mitään koulutusta, joten yliopistokoulutus olisi sinänsä ihan turha.



Suomessa yrittäjyys ei muutenkaan tahdo olla kannattavaa.

ei tohtori rupee snagarinmyyjäksi.



Yrittäjyys on kaupittelua, tyrkyttämistä.



Jos muutenkin on hyväpalkkaisia, tai ainakin mukavia, varmoja töitä, miksi ryhtyä koiraksi?



konsultiksi, yäk!

ei tohtori rupee snagarinmyyjäksi.

Yrittäjyys on kaupittelua, tyrkyttämistä.

Jos muutenkin on hyväpalkkaisia, tai ainakin mukavia, varmoja töitä, miksi ryhtyä koiraksi?

konsultiksi, yäk!

Itselläni on tohtorintutkinto ja työskentelen kjonsulttialan yrityksessä maaedustajana ja projektipäällikkönä ulkomailla. Oman yrityksen perustaminen on ollut joskus mielessä, mutta kipinä siihen ei ole syttynyt varsinaisesti. Aiemmin nautin myös tutkimuksenteosta, mutta nykyinen työ ja palkka ovat kannattavampia kuin yliopistossa työskenteleminen.

ei tohtori rupee snagarinmyyjäksi.

Yrittäjyys on kaupittelua, tyrkyttämistä.

Jos muutenkin on hyväpalkkaisia, tai ainakin mukavia, varmoja töitä, miksi ryhtyä koiraksi?

konsultiksi, yäk!

Itselläni on tohtorintutkinto ja työskentelen konsulttialan yrityksessä maaedustajana ja projektipäällikkönä ulkomailla. Oman yrityksen perustaminen on ollut joskus mielessä, mutta kipinä siihen ei ole syttynyt varsinaisesti. Aiemmin nautin myös tutkimuksenteosta, mutta nykyinen työ ja palkka ovat kannattavampia kuin yliopistossa työskenteleminen.

ei tohtori rupee snagarinmyyjäksi.

Yrittäjyys on kaupittelua, tyrkyttämistä.

Jos muutenkin on hyväpalkkaisia, tai ainakin mukavia, varmoja töitä, miksi ryhtyä koiraksi?

konsultiksi, yäk!

Itselläni on tohtorintutkinto ja työskentelen konsulttialan yrityksessä maaedustajana ja projektipäällikkönä ulkomailla. Oman yrityksen perustaminen on ollut joskus mielessä, mutta kipinä siihen ei ole syttynyt varsinaisesti. Aiemmin nautin myös tutkimuksenteosta, mutta nykyinen työ ja palkka ovat kannattavampia kuin yliopistossa työskenteleminen.

edeltävä: konsultilla tarkoitin omaa konsulttiyritystä, jonka aloittaisi nollasta.

Tohtori voi eläkeiän lähestyssä tai eläkkeellä toimia konsulttina - silloin riskit ovat pienet, ja eläkkeellä ei ole muuta mahdollisuuttakaan, jos ahluaa vielä töitä tehdä.

Itse asiassa tunnen montakin tohtoria, jotka OVAT yrittäjiä. Osa vakaan yliopistotyön ohessa, osa pelkästään ja täysillä yrittäjiä. Menestyvät yrittäjät ovat usein teknisten ja kaupallisten alojen tai esim oikeustieteen tohtoreita. Näillä on sitten omaan alaan liittyviä firmoja. Sitten tunnen muutaman humanistitohtorin, joilla on omia firmoja esim historiantutkimusta varten. osa näistä elää firmallaan, osa yrittää pyörittää sekä firmaa että yliopistouraa.



Jälkimmäinen sekäettävaihtoehto vaan ei yleensä toimi kovin hyvin. Ilman isompia ongelmia huomaa, että yliopistotyö vie aikaa firmanpyöritykseltä ja taloudellinen menestys jää silloin vähäiseksi. yliopistossa taas ei arvosteta firmapuolta pätkääkään, joten sen parissa tehty työ ja esim tilausjulkaisut ovat lähinnä dismeriittiä.



Käytännössä on siis valittava joko oma firma tai yliopistoura. Minä olen valinnut jälkimmäisen, koska tutkimusta tehdäkseni minä tähän hommaan alunperin ryhdyin. Lisäksi minulla on kokemusta businespuolestakin - olen aikanani ollut toisen alani tohtorin perustamassa firmassa töissä. Kylmä totuus on, että sillä puolella ei pysty tekemään tutkimuksellisesti yhtä kunnianhimoista työtä - siis käytännössä yhtä hyvää tutkimusta - kuin yliopistoympäristössä tiederahoituksella. Se ei tyydyttänyt minua. Mutta ymmärrän kyllä, että on niitä, joita nimenomaan se firmapuoli omine haasteineen tyydyttää paremmin. Tohtorit kun eivät ole kaikki samanlaisia.



(huom tästä jaottelusta puuttuvat kokonaan ne tohtorit, jotka työskentelevät esim isoissa pörssiyhtiöissä. He ovat ihan oma lukunsa. eivätkä hekään ole samanlaisia.)



Toisaalta tohtorien työllistyminen on - ammattiyhdistysliikkeen valituksista huolimatta - oikeasti erittäin hyvä. Työttömyysaste on 2-3 prosentin luokkaa.

Itse asiassa tunnen montakin tohtoria, jotka OVAT yrittäjiä. Osa vakaan yliopistotyön ohessa, osa pelkästään ja täysillä yrittäjiä. Menestyvät yrittäjät ovat usein teknisten ja kaupallisten alojen tai esim oikeustieteen tohtoreita. Näillä on sitten omaan alaan liittyviä firmoja. Sitten tunnen muutaman humanistitohtorin, joilla on omia firmoja esim historiantutkimusta varten. osa näistä elää firmallaan, osa yrittää pyörittää sekä firmaa että yliopistouraa.

Jälkimmäinen sekäettävaihtoehto vaan ei yleensä toimi kovin hyvin. Ilman isompia ongelmia huomaa, että yliopistotyö vie aikaa firmanpyöritykseltä ja taloudellinen menestys jää silloin vähäiseksi. yliopistossa taas ei arvosteta firmapuolta pätkääkään, joten sen parissa tehty työ ja esim tilausjulkaisut ovat lähinnä dismeriittiä.

Käytännössä on siis valittava joko oma firma tai yliopistoura. Minä olen valinnut jälkimmäisen, koska tutkimusta tehdäkseni minä tähän hommaan alunperin ryhdyin. Lisäksi minulla on kokemusta businespuolestakin - olen aikanani ollut toisen alani tohtorin perustamassa firmassa töissä. Kylmä totuus on, että sillä puolella ei pysty tekemään tutkimuksellisesti yhtä kunnianhimoista työtä - siis käytännössä yhtä hyvää tutkimusta - kuin yliopistoympäristössä tiederahoituksella. Se ei tyydyttänyt minua. Mutta ymmärrän kyllä, että on niitä, joita nimenomaan se firmapuoli omine haasteineen tyydyttää paremmin. Tohtorit kun eivät ole kaikki samanlaisia.

(huom tästä jaottelusta puuttuvat kokonaan ne tohtorit, jotka työskentelevät esim isoissa pörssiyhtiöissä. He ovat ihan oma lukunsa. eivätkä hekään ole samanlaisia.)

Toisaalta tohtorien työllistyminen on - ammattiyhdistysliikkeen valituksista huolimatta - oikeasti erittäin hyvä. Työttömyysaste on 2-3 prosentin luokkaa.

Se on "kätevin" tilanne, kun tuotteen kehitystyö tehdään verorahoin, ja voi myydä sitä sitten omassa yrityksessä. Samoin konsulttityöt voi teettää opiskelijoilla ja ottaa itse rahat. Saa hyvän tuoton. Professotrin palkka tulee niiden alle perusansiona, ja sekään ei huono ole.

"Oman yrityksen perustaneet TUCS-tohtorit voidaan laskea yhden käden sormilla. Yrittäjyyden esteinä ovat asenteiden ja tiedon puutteen lisäksi myös rahoituksen saatavuus. Jos yritysideaan ei alussa usko kukaan muu kuin keksijä itse, rahoituksen saaminen voi olla mahdotonta."

http://www.y-lehti.fi/arkisto/artikkeli/303

Mulla on ihan menestyvä oma yritys.



Et sillee...

"Oman yrityksen perustaneet TUCS-tohtorit voidaan laskea yhden käden sormilla. Yrittäjyyden esteinä ovat asenteiden ja tiedon puutteen lisäksi myös rahoituksen saatavuus. Jos yritysideaan ei alussa usko kukaan muu kuin keksijä itse, rahoituksen saaminen voi olla mahdotonta."

<a href="http://www.y-lehti.fi/arkisto/artikkeli/303" alt="http://www.y-lehti.fi/arkisto/artikkeli/303">http://www.y-lehti.fi/arkisto/artikkeli/303</a&gt;

taitaa kyllä olla ihan muita kuin Turun tietotekniikkatohtoreita!

esim. ma oon vaitellyt poliittisesta filosofiasta, eli vahan vaikea kuvitella, etta minka alan yrittajaksi ma nyt tuolta pohjalta oikein ryhtyisin... ;-) Eika suoraan sanottuna edes kiinnosta yrittajyys, en ole yrittajahenkinenn ihminen ollenkaan enka pida sita (mulle itselleni siis - ymmarran kylla etta se voi sita olla muille) minaan erityisen tavoittelemisen arvoisena asiana. Lisaksi mulla on pitka ja levea leipa kansainvalisen organisaation piirissa, ja olen siihen ihan tyytyvainen.

Väitöskirjani oli itse asiassa yrittäjäaiheinen ja olisin varmasti itsekin ruvennut yrittäjäksi, ellei valtiollinen tutkimuslaitos olisi tarjonnut mulle kertakaikkisen hienoa ja hyvinpalkattua työtä. Sellaisesta ei siis vain kieltäydytä!

Mutta ehkä joskus rupean yrittäjäksi, ainakin se on haaveeni. Olen kahden pienyrittäjän lapsi, joten yrittäjähenki on kyllä valettu muhun jo kotona. Jännää taas on se, että moni muu samalla taustalla varustettu vannoo, ettei ikinä ala yrittäjäksi.

Tohtorit ovat niin kysyttyä työvoimaa, ettei heidän tarvitse ruveta itse työllistämään itseään. Heidän asiantuntemustaan, ahkeruuttaan ja osaamistaan arvostetaan niin, että heille tarjotaan toinen toistaan parempia työpaikkoja.