Voiko teinirakkaus kestää 300 km väkieron?

Esimerkiksi 300km etäisyydelle toisistaan asettuu Hämeelinna ja Seinäjoki. Siinä on kaksi niin täysin erilaista paikkaa ja maakuntaa.



Konservatiivinen, uskovainen, vanhoillinen ja niukkoihin palveluihin tottunut "mailman paras kaupunki" Seinäjoki ja muu Etelä-Pohjanmaa.



Toinen sitten avoin ja liberaali runsailla julkisilla ja yksityisillä palveluilla varustettu kaunis/komea Hämeenlinna ja häme jossa asuu ja elää monenlaisia ihmisiä ja kaikki ovat tervetulleita. Kouluissa ei rukoilla (paitsi uskonnon tunneilla hihhulit) ja ET ryhmät ovat suuria ja suosittuja



Nuoriso haukkuu Hämeenlinnaa valaistuksi hautausmaaksi ja ylistää ryyppäyskulttuurille keskittyneen Seinäjoen mahtavia baareja ja ryyppylöitä. Siinä sivussa Seinäjoki onnistuukin olemaan Suomen vaarallisin asuinpaikkakunta (väkivaltaa ja onnettomuuksia eniten) Samalla kun se koittaa profiloitua raamattuvyöhykkeen pääkaupungiksi ja kristillisten arvojen tyyssijaksi.



Lapsiperheet kritisoivat Seinäjoen onnettomia julkisia palveluita ja julkisen liikenteen puutetta sekä rumaa ja onnetonta kauppalaa ja maastoa, ja tykkäävät Hämeenlinnan rauhallisuudesta ja hienoista palveluista ja kaunnista luonnosta. Opiskelijoita kaupungissa on yhtä paljon kuin Seinäjoellakin, mutta Hämeenlinnasta muutetaan pois "isompiin ja elävimpiin" kaupunkeihin bilettämään ja töihin opiskelujen päätteeksi. Sitten muutetaan takaisin kun perhe on perustettu ja halutaan asua edukkaasti ja rauhallisesti, mutta silti halutaan kaikki kaupungin palvelut ja päivisin käydä töissä Tampereen tai Helsingin työpaikoilla.

Esimerkiksi 300km etäisyydelle toisistaan asettuu Hämeelinna ja Seinäjoki. Siinä on kaksi niin täysin erilaista paikkaa ja maakuntaa.

Konservatiivinen, uskovainen, vanhoillinen ja niukkoihin palveluihin tottunut "mailman paras kaupunki" Seinäjoki ja muu Etelä-Pohjanmaa.

Toinen sitten avoin ja liberaali runsailla julkisilla ja yksityisillä palveluilla varustettu kaunis/komea Hämeenlinna ja häme jossa asuu ja elää monenlaisia ihmisiä ja kaikki ovat tervetulleita. Kouluissa ei rukoilla (paitsi uskonnon tunneilla hihhulit) ja ET ryhmät ovat suuria ja suosittuja

Nuoriso haukkuu Hämeenlinnaa valaistuksi hautausmaaksi ja ylistää ryyppäyskulttuurille keskittyneen Seinäjoen mahtavia baareja ja ryyppylöitä. Siinä sivussa Seinäjoki onnistuukin olemaan Suomen vaarallisin asuinpaikkakunta (väkivaltaa ja onnettomuuksia eniten) Samalla kun se koittaa profiloitua raamattuvyöhykkeen pääkaupungiksi ja kristillisten arvojen tyyssijaksi.

Lapsiperheet kritisoivat Seinäjoen onnettomia julkisia palveluita ja julkisen liikenteen puutetta sekä rumaa ja onnetonta kauppalaa ja maastoa, ja tykkäävät Hämeenlinnan rauhallisuudesta ja hienoista palveluista ja kaunnista luonnosta. Opiskelijoita kaupungissa on yhtä paljon kuin Seinäjoellakin, mutta Hämeenlinnasta muutetaan pois "isompiin ja elävimpiin" kaupunkeihin bilettämään ja töihin opiskelujen päätteeksi. Sitten muutetaan takaisin kun perhe on perustettu ja halutaan asua edukkaasti ja rauhallisesti, mutta silti halutaan kaikki kaupungin palvelut ja päivisin käydä töissä Tampereen tai Helsingin työpaikoilla.

Molemmissa olen asunut ja allekirjoitan tämän.

Parhaiten ehkä asiaa kuvaa se, että Seinäjoki tällähetkellä on kuin muu Suomi 90luvulla. Lama piti silloin huolen siitä, että lapsiperheiden palvelut supistettiin pois. Seinäjoella se on todellisuutta nyt ja kulttuurikin on lähinnä "itteellisyyttä" korostava, eli yhteiskunnan ja kaupungin palveluita ei haluta. Yksityisiä palveluita sitten pidetään helposti etelän vetelien hapatuksina jolloin mm. Suomessa ainutlaatuinen internetin puutetil on syntynyt. Seinäjoellahan ei saa edes keskustassa isojen saati pienien internetoperaattoreiden nettiyhteyksiä, ainoastaan kalliin ja hiukan vanhanaikaisen Anvian nettiyhteyttä on tarjolla

---------------------------------------------

Kaupunkien iällä ja profiililla on myös asian kanssa tekemistä. Hämeenlinna on vanha ja perinteinen kaupunki, kun taas Seinäjoki on lähinnä uskovainen maalaiskunta jolla on vastentahtoen keskellä kurakauppala jossa on päivisin kaupat auki ja iltaisin se on maakunnan junttien ryyppykeskus.

Mutta äkkiä siitä toipuu.

Esimerkiksi 300km etäisyydelle toisistaan asettuu Hämeelinna ja Seinäjoki. Siinä on kaksi niin täysin erilaista paikkaa ja maakuntaa.

Konservatiivinen, uskovainen, vanhoillinen ja niukkoihin palveluihin tottunut "mailman paras kaupunki" Seinäjoki ja muu Etelä-Pohjanmaa.

Toinen sitten avoin ja liberaali runsailla julkisilla ja yksityisillä palveluilla varustettu kaunis/komea Hämeenlinna ja häme jossa asuu ja elää monenlaisia ihmisiä ja kaikki ovat tervetulleita. Kouluissa ei rukoilla (paitsi uskonnon tunneilla hihhulit) ja ET ryhmät ovat suuria ja suosittuja

Nuoriso haukkuu Hämeenlinnaa valaistuksi hautausmaaksi ja ylistää ryyppäyskulttuurille keskittyneen Seinäjoen mahtavia baareja ja ryyppylöitä. Siinä sivussa Seinäjoki onnistuukin olemaan Suomen vaarallisin asuinpaikkakunta (väkivaltaa ja onnettomuuksia eniten) Samalla kun se koittaa profiloitua raamattuvyöhykkeen pääkaupungiksi ja kristillisten arvojen tyyssijaksi.

Lapsiperheet kritisoivat Seinäjoen onnettomia julkisia palveluita ja julkisen liikenteen puutetta sekä rumaa ja onnetonta kauppalaa ja maastoa, ja tykkäävät Hämeenlinnan rauhallisuudesta ja hienoista palveluista ja kaunnista luonnosta. Opiskelijoita kaupungissa on yhtä paljon kuin Seinäjoellakin, mutta Hämeenlinnasta muutetaan pois "isompiin ja elävimpiin" kaupunkeihin bilettämään ja töihin opiskelujen päätteeksi. Sitten muutetaan takaisin kun perhe on perustettu ja halutaan asua edukkaasti ja rauhallisesti, mutta silti halutaan kaikki kaupungin palvelut ja päivisin käydä töissä Tampereen tai Helsingin työpaikoilla.

Molemmissa olen asunut ja allekirjoitan tämän.

Parhaiten ehkä asiaa kuvaa se, että Seinäjoki tällähetkellä on kuin muu Suomi 90luvulla. Lama piti silloin huolen siitä, että lapsiperheiden palvelut supistettiin pois. Seinäjoella se on todellisuutta nyt ja kulttuurikin on lähinnä "itteellisyyttä" korostava, eli yhteiskunnan ja kaupungin palveluita ei haluta. Yksityisiä palveluita sitten pidetään helposti etelän vetelien hapatuksina jolloin mm. Suomessa ainutlaatuinen internetin puutetil on syntynyt. Seinäjoellahan ei saa edes keskustassa isojen saati pienien internetoperaattoreiden nettiyhteyksiä, ainoastaan kalliin ja hiukan vanhanaikaisen Anvian nettiyhteyttä on tarjolla

---------------------------------------------

Kaupunkien iällä ja profiililla on myös asian kanssa tekemistä. Hämeenlinna on vanha ja perinteinen kaupunki, kun taas Seinäjoki on lähinnä uskovainen maalaiskunta jolla on vastentahtoen keskellä kurakauppala jossa on päivisin kaupat auki ja iltaisin se on maakunnan junttien ryyppykeskus.

Justhan se tutkittiin että lakeuden pääkaupunki on Suomen toiseksi suurin kasvukeskus eli muuttovoittoa on rutkasti. Samoin sen vetovoima on Tampereen luokkaa, Suomen kolmanneksi paras. Kaupungissa rakennetaan vilkkaasti ja sinne on syntynyt paljon uusia tekniikan alan työpaikkoja. Ja mikä parasta, hintataso on kuitenkin edelleen kohtuullinen.

Justhan se tutkittiin että lakeuden pääkaupunki on Suomen toiseksi suurin kasvukeskus eli muuttovoittoa on rutkasti. Samoin sen vetovoima on Tampereen luokkaa, Suomen kolmanneksi paras. Kaupungissa rakennetaan vilkkaasti ja sinne on syntynyt paljon uusia tekniikan alan työpaikkoja. Ja mikä parasta, hintataso on kuitenkin edelleen kohtuullinen.

Ainoastaan muistan erään lehden artikkelin, jossa oli vedetty isoja yhtäläisyysmerkkejä asukaskasvun, muuttovoiton ja vetovoiman välillä.

Seinäjoelle muuttaa paljon kolmenlaista porukkaa:

- opiskelijoita (Seinäjoelle keskitetään lähes kaikki alueen koulutus)

- maakunnan asukkaita (seinäjoelle on kupattu melkein kaikki maakunnan työpaikat)

- ulkotyöläisiä (yritysten laajentaessa seinäjoelle, kun kaupunki kasvaa kovasti tulee muualta työvoimaa, tämä porukka on useasti tyytymätön kaupunkiin muuten ja muuttaa heti pois kun se on mahdollista)

Hintataso ruoassa on hiukan halvempi kuin osassa Suomea, mutta pula asunnoista on nostanut hintoja asumisen suhteen paljon. Varsinkin vuokrat ovat naurettavia kaupungin sijaintiin ja palveluihin nähden (Slummista saat vuokrattua kaukaa palveluista asunnon 10Eur neliö). Kauppalan alueella (se ns. "keskusta") ei juurikaan asuntoja ole, joten siellä ei vertailukohtaa ole. Marttilassa maksaa "hyvä" vuokra-asunto jo 11-12eur/m ja silti pitää omistaa auto, koska edes päiväkotipaikkaa ei sieltä saa. Uppa on myös lähellä kauppalaa ja siellä on suuri vaihtelu 10-14Eur/m asunnoissa. 14Eur/m hinnalla, et kuitenkaan vielä mitään näkymää esim. saa, koska sellaisia ei ole (slummihan se uppakin on) Pohjaa turkin tarvitsee edes mainita

Julkista liikennettä ei kaupungissa käytännössä ole. Kaikilla pitääkin olla auto per aikuinen.

Julkiset palvelut ovat todella heikot ja kuten joku mainitsi, kaupunki haluaa esittäytyä uskovaisten lempikaupunkina ja kaupungilla on edelleen yhteisiä projekteja seurakunnan kanssa.

Kaikki 15vuotiaat käyvät rippileirin (koska niin pitää tehdä) ja esim. prometheus leirejä ei ole.

Kaupungissa on pienen pieni vapaa-ajattelijoiden yhdistys, mutta se ei tee mitään ja päiväkodeissa ja kouluissa rukoilutetaan oppilaita. ko. yhdistyksen uusi puheenjohtaja juuri erosi (mitä lie käynyt, kun sitä ennen kirjoitti muualla suomessa kohua saaneen jutun jossa kertoi kuinka kouluissa ateistien muksuja landella kohdellaan (mm. varastoon sulkemisia uskontojen ajaksi yms.))

Kaunpungin isoin ongelma on kuitenkin se, että muutosta ei haluta. Syntyperäiset pohjalaiset ei monet ole edes käyny muualla ja pitävät hassua kaupunkiaan suomen parhaana. Paikallinen Ilkka lehti ei kai ole koskaan poikkipuolista sanaa Seinäjoesta kirjoittanut. Kun maan laajuinen tutkimus terveyskeskusten laadusta, palvelusta ja hoidosta julkaistiin ja Seinäjoki oli siellä häntäpäässä ja lähes jokainen kohta oli kuvaajassa punaisella kirjoitti ilkka näin "Seinäjoki parempi kuin Vaasa terveyskeskusvertailussa" jutussa itsessään kehuttiin kaupungin hienoa terveydenhoidon tilaa ja ei sanallakaan muistettu mainita kuinka huonosti Seinäjoki menestyi muuhun Suomeen verrattuna.

Uudet kerrostalot ovat 2-5 kerroksisia jopa kauppalan alueella ja kirkon tornia ei saa ylittää, sillä kirkon torni on kaupungin ylpeys.

Kepulainen politiikka on onnistuneesti pakkosiirtänyt työpaikkoja hirveää vauhtia esim. Helsingistä Seinäjoelle ja tämäkin lisää kummasti sitä "vetovoimaa" kun kaupunkiin muuttaa 35 uutta työpaikkaa maaseutuviraston tuomana ja pois veronmaksajien alueelta pääkaupunkiseudulta.

Kulttuuri on Suomalaista junttiutta parhaimmillaan. Seinäjoella ryypätään ja oksennetaan yöt ja sivussa tapellaan. Päivisin kaahataan liikenteessä.

että kun molemmat ovat vuosia harrastaneet kurinalaisesti urheilua, niin ovat tottuneet luopumaan jostain

teinirakkauden kokeneena (kesti lopulta 5 vuotta, 16 v-21 v), voisin jopa sanoa, että toivon mukaan ei kestä :) .

Samalla lailla voi kestää teininä kuin aikuisenakin. Kaikki riippuu ihan ihmisistä. Ystäväni tapasi teininä kilpaurheilupiireissä poikaystävänsä ja muutaman vuoden päästä muutti pojan luo Helsinkiin suorittamaan lukion loppuun. Asuivat ensin erillään mutta muuttivat myöhemmin yhteen ja ovat yhä yhdessä. En siis näe mitään syytä miksei kestäisi jos oikeasti toisiaan rakastavat ja ovat valmiita tekemään kaikkensa suhteen eteen.

Kiva kuulla, että joillakin rakkaus kestänyt välimatkankin:) Aika sen toki näyttää ja kestää, jos on kestääkseen..

Minulla ja miehelläni oli suhteen alkuvaiheessa 450km väliä. Junat Suomessa kuitenkin kulkevat.



Olin 15 kun tapasimme ensikerran. Kun lukio loppui muutin opiskelupaikkakunnalle 200km lähemmäksi miestäni ja siellä asuin yksin 2vuotta. Kun mieheni sai töitä samalta paikkakunnalta, muutimme yhteen asumaan. Nyt meillä on 4 lasta ja olemme onnellisia.



Rahaahan tuohon paloi, kun piti heti suhteen alussa joka toinen vkl melkein nähdä ja junalla matkustaa ja sitten opiskeluaikana sen 2v ajan joka vkl ja kaikki vapaat yhdessä.



N28

Taidan kertoa tytölleni:)

Ei se välimatka estä suhdetta. On meilläkin kestänyt ja nyt on 2 lasta ja ollaan ihan normaali perhe.



Mutta sellanen huomio, että valimatka tarkoittaa myös sitä (ainakin meillä) että ollaan niin erilaisista osista Suomea, että fiksuin ratkasu olisi varmaan meidänkin perheen asua jollain "nautraalilla alueella".



Ensin vaimo muutti opiskelemaan minun asuinpaikkakunnalleni ja asuimme siellä pitkään, mutta vaimo ei tykännyt oikein seudusta (kun oli niin erilaista joka asia, maisemat, kulttuuri, ihmiset ja tavat yms.) No sitten tehtiin iso muutos (lapset ei ollu vielä kouluikäisiä ja vaimo valmistui koulusta ja minusta tuli työtön) Ja muutettiin vaimon kotiseudulle (lähes asukasluvultaan samankokoiseen kaupunkiin). No nyt tilanne on se, että minä en voi sietää tätä nykyistä asuinpaikkaa edes sitä vähää mitä vaimo minun kotiseutuani.



Ei masentua kannata, mutta Suomessa on 300km välimatkalla niin erilaisia tapoja ja kulttuureja, että jos kieli ei olisi sama, niin luulisi ulkomailla asuvansa. Meidän perheen kinoista 70% johtuu asuinpaikasta.

Ei se välimatka estä suhdetta. On meilläkin kestänyt ja nyt on 2 lasta ja ollaan ihan normaali perhe.

Mutta sellanen huomio, että valimatka tarkoittaa myös sitä (ainakin meillä) että ollaan niin erilaisista osista Suomea, että fiksuin ratkasu olisi varmaan meidänkin perheen asua jollain "nautraalilla alueella".

Ensin vaimo muutti opiskelemaan minun asuinpaikkakunnalleni ja asuimme siellä pitkään, mutta vaimo ei tykännyt oikein seudusta (kun oli niin erilaista joka asia, maisemat, kulttuuri, ihmiset ja tavat yms.) No sitten tehtiin iso muutos (lapset ei ollu vielä kouluikäisiä ja vaimo valmistui koulusta ja minusta tuli työtön) Ja muutettiin vaimon kotiseudulle (lähes asukasluvultaan samankokoiseen kaupunkiin). No nyt tilanne on se, että minä en voi sietää tätä nykyistä asuinpaikkaa edes sitä vähää mitä vaimo minun kotiseutuani.

Ei masentua kannata, mutta Suomessa on 300km välimatkalla niin erilaisia tapoja ja kulttuureja, että jos kieli ei olisi sama, niin luulisi ulkomailla asuvansa. Meidän perheen kinoista 70% johtuu asuinpaikasta.

Kuulostaa surulliselta, mutta onnellisuus on kiinni vain omista asenteista. Samat ihmiset siellä toisessakin paikkaa on, vaikka hiukan erilaista olisikin.

Suomessa on peruspalvelut aikalailla yhtähyvät kaikkialla ja mitään elämälle välttämätöntä ei puutu mistään. En usko minkään Suomalaisen kaupungin olevan selvästi toista erilaisempi, vaikka asiat on jotenkin erilailla toteutettu.

Ei se välimatka estä suhdetta. On meilläkin kestänyt ja nyt on 2 lasta ja ollaan ihan normaali perhe.

Mutta sellanen huomio, että valimatka tarkoittaa myös sitä (ainakin meillä) että ollaan niin erilaisista osista Suomea, että fiksuin ratkasu olisi varmaan meidänkin perheen asua jollain "nautraalilla alueella".

Ensin vaimo muutti opiskelemaan minun asuinpaikkakunnalleni ja asuimme siellä pitkään, mutta vaimo ei tykännyt oikein seudusta (kun oli niin erilaista joka asia, maisemat, kulttuuri, ihmiset ja tavat yms.) No sitten tehtiin iso muutos (lapset ei ollu vielä kouluikäisiä ja vaimo valmistui koulusta ja minusta tuli työtön) Ja muutettiin vaimon kotiseudulle (lähes asukasluvultaan samankokoiseen kaupunkiin). No nyt tilanne on se, että minä en voi sietää tätä nykyistä asuinpaikkaa edes sitä vähää mitä vaimo minun kotiseutuani.

Ei masentua kannata, mutta Suomessa on 300km välimatkalla niin erilaisia tapoja ja kulttuureja, että jos kieli ei olisi sama, niin luulisi ulkomailla asuvansa. Meidän perheen kinoista 70% johtuu asuinpaikasta.

Kuulostaa surulliselta, mutta onnellisuus on kiinni vain omista asenteista. Samat ihmiset siellä toisessakin paikkaa on, vaikka hiukan erilaista olisikin.

Suomessa on peruspalvelut aikalailla yhtähyvät kaikkialla ja mitään elämälle välttämätöntä ei puutu mistään. En usko minkään Suomalaisen kaupungin olevan selvästi toista erilaisempi, vaikka asiat on jotenkin erilailla toteutettu.

Peruspalvelut ovat toki samat mutta ihmiset ovat erilaisia. Itse olen kotoisin paikkakunnalta, jossa muualta tulleita katsotaan kieroon ja tästä on saanut kärsiä muun muassa äitini. Pienissä kaupungeissa tämä korostuu vielä entisestään. Itse en tahtoisi muuttaa entiselle kotiseudulleni juurikaan siellä asuvien ihmisten takia. Muutama poikkeussäännössä ei riitä. Ymmärränkin hyvin jos vaimon/miehen kotiseudulla ei viihdytä. Kyllä hitaissa hämäläisissä jne on paljon perää ja sen näkee, kun pääsee katsomaan noita asioita tarpeeksi läheltä.

mä tapasin mieheni 15-vuotiaana, välimatkaa oli 400km. Hyvää siinä oli se, että puhuttua tuli tosi paljon, kun ei kovin usein nähty. Vieläkin kysytään toiselta usein, että mitä kuuluu. Koulu ym. tuli myös hoidettua hyvin ja kaverit pysyi, kun ei tarvinnut kokoaikaa olla toisen kainalossa. Kohta ollaan oltu kimpassa 11 vuotta.

olen itsekin kokenut tuon, että kun muuttaa noin 300km Suomen sisällä, niin tuntuu siltä, että olisi ihan eri maassa. Voi olla, että joillekin ihmisille tuo on pienempi kulttuurishokki, mutta itse olen aika stereotyyppinen kotiseutuni asukas, joten ne erot toisella puolella Suomea vielä korostuvat.



Mitä taas teinirakkauteen tulee, niin mahdollisuudet eivät ehkä ole hyvät, mutta on niitäkin suhteita, jotka kestävät. Paljon riippuu molempien asenteesta sekä siitä, että miten paljon sietävät yksinoloa. Ilmeisesti tuo urheilu on sellainen tekijä, että vaikka olisivat samalla paikkakunnalla, nin se veisi aikaa joka tapauksessa?