Lue keskustelun säännöt.
Mieheni isä on kuollut. Keille kaikille minun kuuluu esittää osanottoni?
07.03.2011 |
Ja mitä ihmettä sanon, kun tapaan mieheni vasta leskeksi jääneen äidin ja miehen muut sisarukset? Ei ole kokemusta tällaisesta aiemmin, onneksi ei..
Kommentit (12)
Miehen siskojen kanssa taidettin vaihtaa sellaisia myötätuntoisia katseita. Yritettiin kaikki olla vahvoja anopin takia.
Menetys koskee myös sinun miestäsi, joten pääasiassa yritä tukea häntä ja olla myötätuntoinen ja taustatukena näille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei niitä osanottoja voi liikaa jaella. voi hyvä ihme sentään.....ai että katseita jaettiin, huh, huh,,,
juttu kun appiukon, eli kyllä on osanotot paikallaan lapsille kanssa.
Tietysti anopille ! Kaikille suuret halaukset.
ja halaa anoppiasi kun näette. Voit myös esittää osanottosi. Mut ei surussa ole olemassa oikeita sanoja, ei mikään helpota surua. Tärkeintä on, että olet läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja halaus päälle tai jos muodolliset välit niin vaikka kättely tai olkapäähän kosketus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kyseesä on myös ap:n läheinen. Eli pointti on se, että ei niitä osanottoja lähisuku keskenään sano, kun kaikki ovat yhtä osallisia.
Varaudu ap siihen, että joku kaukaisempi sukulainen esittää sinulle osanottosi esim hautajaisissa. Olen itse niitä saanut vastaavassa tilanteessa.
ei niitä osanottoja voi liikaa jaella. voi hyvä ihme sentään.....ai että katseita jaettiin, huh, huh,,,
esittämällä lyhyesti "otan osaa". Voi tietysti omin sanoin myös kertoa pahoittelunsa, mutta tuo on ihan hyvä ja myös minua kohtaan (minulta kuollut useita läheisiä...) on tultu esittämään noilla "otan osaa" -sanoilla pahoittelut. Äänessä oleminen ei ole tärkeintä vaan läsnäoleminen ja vaikka vain hiljaa oleminen tällaisissa tilanteissa, myötätuntoinen kuunteleminen omaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppia halasin ja samalla sanoin "otan osaa", samoin tein mieheni siskolle.
Ei siinä oikeita sanoja ole, pääasia, että olet läsnä. Myöhemmin anoppi on sanonut, että tuntui hyvältä kun oltiin vaan paikalla.
vainajan lapsille osanottonsa.
Kun veljeni kuoli minäkin esitin vanhemmilleni ja veljen lapsille surunvalitteluni vaikka varmasti minäkin surin veljeäni, eikä se suinkaan ollut omituista. Omituista se olisi ollut jos en olisi esittänyt surunvalitteluani, vain hymissyt ja "katsellut".
Mikä kumma se on ettei muka voi esittää surunvalittelua vaikka itse suree samalla?
Olihan kuollut sinullekin läheinen.
Joskus hiljaisuus on parasta. Halaa, kun näet ekan kerran.