Köyhän totaali yh:n ja rikkaan ydinperheäidin ystävyys
Itse olen se köyhä ja tukiverkoton yh. Elämä on kohdellut vähän huonosti. Olen tehnyt valintoja jotka ovat olleet huonoja, ja siksi mun elämä on aikamoista kamppailua päivästä toiseen jaksamisen kanssa. En ole kuitenkaan luuseri, vaan olen saanut paljon aikaiseksi. Opiskelen parhaillaan yliopistossa, jotta lapsillani olisi edes akateeminen äiti. Olisi edes myöhemmin jotain mistä olla ylpeä.
Pitkäaikaisella ystävälläni taas kaikki on ihanan helppoa. On täydellinen lapsi, mies, koti, varallisuutta, suku x 2, kaikkea. Ystävän ei tarvitse tehdä töitä, vaan saa olla kotona lapsen kanssa. Heidän lastaan palvoo koko suku ja aina joku on valmiina hoitamaan pientä. Mun lapsilla ei ole kuin minä.
Pidän ystävästäni, enkä halua menettää häntä kateellisuuteni takia. Olen pitänyt kateuden hyvin piilossa, mutta pelkään etten enää kohta kestä nähdä sitä onnea. Kurja oloni vain korostuu ystäväni onnen rinnalla. Yritän olla iloinen hänen puolestaan, ja olenkin, mutta samalla olen kateellinen. Miten käsitellä näitä tunteitani?
Kommentit (8)
mutta itse olen vähän samassa tilanteessa. Tosin en ole yh, mutta köyhiä kuitenkin ollaan, itse opiskelen.
Paras ystäväni on vaan rikas, hän ei sille voi mitään, mutta kyllä se kateellisuus välillä minullakin nostaa päätään. VArsinkin kun katselee niitä kaikkia ostoksia ja jääkaappi aina täynnä ruokaa...
Onneksi ystäväni on kuitenkin hyvin maanläheinen ihminen, joten hänen kanssaan on helppo olla köyhänkin. Mutta vois jättää ne joka päiväiset ostosten esittelyt vähemmälle...
mutta itse olen vähän samassa tilanteessa. Tosin en ole yh, mutta köyhiä kuitenkin ollaan, itse opiskelen.
Paras ystäväni on vaan rikas, hän ei sille voi mitään, mutta kyllä se kateellisuus välillä minullakin nostaa päätään. VArsinkin kun katselee niitä kaikkia ostoksia ja jääkaappi aina täynnä ruokaa...Onneksi ystäväni on kuitenkin hyvin maanläheinen ihminen, joten hänen kanssaan on helppo olla köyhänkin. Mutta vois jättää ne joka päiväiset ostosten esittelyt vähemmälle...
että heilläkin suku hoitaa lapsia, meillä ei saada lapsia kuin kerran kaks väkipakolla johonkin. Tuntuu että se ehkä enemän sieppaakin ja aiheuttaa sitä kateellisuuden tunnetta...
mutta otan osaa. minäkin olen kateellinen. t toinen köyhä yh
Puhu minulle asiasta, keksitään jotain. Olet minulle tärkeä ystävä ja haluan auttaa sinua parhaani mukaan. Voin hoitaa lapsiasi milloin vain haluat. Ei meilläkään kaikki aina niin täydellistä ole miltä näyttää ulospäin. Ystäviä ei saa rahalla :)
Olen itse ihan lopussa...
Tosin sanon kyllä nuo ääneenkin, yritän olla mahdollisimman suorapuheinen.
Jokaisella on se oma elämä. Ystävälläsi on nyt kaikki hyvin. Elämä on arvaamaton. Jonakin päivänä asiat voivat olla toisinkin. Kannattaisiko lisäksi hankkia vaikka tiedän ettei se niin helppoa ole, eilaisia ystäviä? Huomaat, että olet silti aika onnellinen. Jokaisella on omat murheensa. Joskus täydellisen voi olla vaikea kertoa, että eipä se miehen mörökölli nyt niin ihana aina olekaan. Joskus voi olla jopa sellaista sisällä pidettävää, ettei sitä kehtaa myönstää edes itselleen. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Älä vertaa itseäsi muihin. Elä omaa ihanaa elämääsi.
kuka tahansa haluaisi tuollaisen ystävän kuin sinä. Kuka tahansa kykenee ottamaan osaa ystävän vastoinkäymisiin, vain aniharva kykenee iloitsemaan toisen onnesta.
Ehkei sitä tarvitse edes kutsua kateudeksi vaan kaihoksi. Tahtoisit sitä onnea itsellesikin, mutta et varmaankaan ystävältäsi POIS.
Sano myls hänelle joskus ääneen, että välillä tuntuu niin surkealta rinnallasi. Kyllä teidän ystävyytenne sen kestää, jos se perustuu sielujen ystävyyteen eikä siihen, että sinä olet tottunut uhrin osaan ja hän tarvitse "hoidettavia ja parannettavia" ympärilleen.
Jälkimmäisessä tapauksessa ystävyytenne loppuu, kun sinä löydät onnea.
BTDT