Eroaisitko tilanteessani?

yhtä suoraan kuin kirjoitit? Ei ehkä kannata laittaa miestä vielä selkä seinää vasten, mutta sanoa sen verran suoraan, että mies alkaa edes miettimään asiaa tosissaan. Moni mies ei tee mitään ratkaisua ennenkuin tajuaa, että on pakko. Sitten jälkikäteen myöntävät kyllä, että turhaan odottivat.

jo kertaalleen eronnut???

HUOH! en tajua!

Itse taas en missään tapauksessa halua naimisiin nyxäni kanssa, vaikka meillä on jo 11 yhteistä vuotta ja 2 yhteistä lastakin!

Tehkää se lapsi, yhdistää paljon enemmän kun sormus!

komppaan kakkosta, että puhukaa. äkkiä siellä maistraatissa kipasee niin on paperiasiat kunnossa.

En halua laittaa häntä selkä seinää vasten tämän asian kanssa. Ja toisaalta tuntuu, että jos otan asian taas puheeksi ja toistan mielipidettäni, se alkaa tuntua jankuttamiselta enkä sitäkään haluaisi. Jotenkin ajattelen, että olen kerran mielipiteeni sanonut ja kun mitään ei tapahdu, lienee kai vaihtoehdot vähissä...?



ap

(tai sen puutteesta) tai ainakin sitoutumiskyvystä (tai sen puutteesta) jos ei suostu naimisiin menemään rakastettunsa kanssa. Ikäänkuin koko ajan pitää jalkaa ovenvälissä, että jos kuitenkin löytyisi jostain parempi?



Sinuna sanoisin miehelle, että naimisiinmeno on tärkeää etkä pysty jatkamaan suhdetta, jos mies ei ole tosissaan = halua naimisiin. Ja sitten sanot miehelle, että maistraattivihkiminenkin käy, jos esim. ei tykkää häistä jännittämisen vuoksi tms.



Jos mies ei naimisiin suostu menemään, sinuna alkaisin etsiä omaa asuntoa, kun ei yhteisiä lapsiakaan ole. Ehkä mies sitten heräisi, jos rakastaa sinua todella, pitää varmaan maistraatissakäyntiä pikkujuttuna sinun menettämiseen verrattuna. Jos ei, niin sittenhän se kertoo jo kaiken mitä haluatkin tietää..

kovin hyvällä tasolla ole, jos pelkäät, että asiasta toisen kerran sanominen on jankuttamista!

Et sinä rakasta tarpeeksi, jos mietit eroa moisen takia.

onkin luuserimies ja siitä ei ole vastuunkantajaksi kun lapsi syntyy?Niin kävi mulle oltiin onneksi naimisissa ja sain puolet valtakuntaa,mutta helvetillinen tappelu jatkuu yhä.Mies on narsiti ja lapsi vauava jota odotettiin ja tehtiin 6 vuotta syrjäytti hänen paikkansa.Elämän helvetti alkoi sitten,viina ja pahoinpitelyt sekä uhkailut mua kohtaan.Olimme yhteensä 16v yhdessä ja 8 v naimisissa.Mikä pakko sitä lasta on tehdä jos ei ukko halua naimisiin en ainakaan minä tekis.

Oman asunnon muodossa. Sanoisin miehelle että minun pitää nyt miettiä asioita vähän aikaa itsekseni. Sanoisin ihan suoraan mistä johtuu, että mietin miehen sitoutumisen tasoa kun ei kerran naimisiin voi mennä.

niin kyl se sut sit vihille vie, tai ei o minkään arvone...

Mutta oman asunnon hankkiminen tarkoittaisi sitä, että täytyisi muuttaa kauas täältä nykyiseltä alueelta ja lapsi joutuisi vaihtamaan koulua. Minun täytyisi myös myydä osuuteni talostamme, koska kahta asuntoa en pysty maksamaan. Eli siksi tämä vaihtoehto on vaikea ja tarkoittaisi mielestäni kyllä lopullista eroa. Jos lähellä olisi tarjolla halpoja asuntoja, voisin muuttaakin lapseni kanssa miettimään tilannetta. Nyt vaan muuttaminen on kovin mutkikasta.



ap

Kaikille naimisiinmeno ei tarkoita mitään "suurta situoutumista", joka tekisi elämästä "turvatumpaa". Onhan ap itsekin eronnut, vaikka joskus meni naimisiin! Kaikille naimisiinmeno ei ole mikään iso juttu, joka olisi se ainoa oikea tapa osoittaa sitoutumista ja yhteistä tulevaisuutta.

Mutta oman asunnon hankkiminen tarkoittaisi sitä, että täytyisi muuttaa kauas täältä nykyiseltä alueelta ja lapsi joutuisi vaihtamaan koulua. Minun täytyisi myös myydä osuuteni talostamme, koska kahta asuntoa en pysty maksamaan. Eli siksi tämä vaihtoehto on vaikea ja tarkoittaisi mielestäni kyllä lopullista eroa. Jos lähellä olisi tarjolla halpoja asuntoja, voisin muuttaakin lapseni kanssa miettimään tilannetta. Nyt vaan muuttaminen on kovin mutkikasta. ap

Ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä vakava keskustelu miehen kanssa. Ja jos hän edelleen on sitä mieltä että naimisiin ei mennä, niin varmaan lopullinen ero on sitten ainoa vaihtoehto.

Olen itse miettinyt aikanaan ihan samaa, mutta mies sitten jonkun ajan päästä yllättikin kosimalla. Itse mietin siis vaan lähinnä omassa mielessäni, meillä ei oltu vielä keskusteltu asiasta, oltiin asuttu yhdessä kolme vuotta siinä vaiheessa, ja lapsikin oli.

En näe yhtäkään hyvää syytä, miksi erota. Te rakastatte toisianne, siinä on riittävän hyvä syy pysyä yhdessä.



Miksi odotat, että mies kosii? Nykypäivänä nainenkin voi tehdä aloitteen.



Avioliitto ei oikeesti merkitse kaikille miehille mitään, ei munkaan miehelle, mutta neuvoisin sua ottamaan ensimmäisen askeleen kohti sitä avioliittoa, ei miehesi ikinä saa aikaiseksi, jos hänelle se on yhdentekevä asia.

(tai sen puutteesta) tai ainakin sitoutumiskyvystä (tai sen puutteesta) jos ei suostu naimisiin menemään rakastettunsa kanssa. Ikäänkuin koko ajan pitää jalkaa ovenvälissä, että jos kuitenkin löytyisi jostain parempi?

Sinuna sanoisin miehelle, että naimisiinmeno on tärkeää etkä pysty jatkamaan suhdetta, jos mies ei ole tosissaan = halua naimisiin. Ja sitten sanot miehelle, että maistraattivihkiminenkin käy, jos esim. ei tykkää häistä jännittämisen vuoksi tms.

Jos mies ei naimisiin suostu menemään, sinuna alkaisin etsiä omaa asuntoa, kun ei yhteisiä lapsiakaan ole. Ehkä mies sitten heräisi, jos rakastaa sinua todella, pitää varmaan maistraatissakäyntiä pikkujuttuna sinun menettämiseen verrattuna. Jos ei, niin sittenhän se kertoo jo kaiken mitä haluatkin tietää..

Hyvin sanottu. Itselläni kokemusta pitkästä suhteesta, jossa mies ei halunnut kosia (meni pettämään, valitsi sen naisen itselleen ja meni vielä sen kanssa naimisiinkin). Tuon jälkeen tapasin miehen, joka rakastaa MINUA ja halusi kanssani naimisiin alle vuoden seurustelun jälkeen.

Kokemuksista viisastuneena, tekisin kuten ehdotettu eli alkaisin katselemaan omaa asuntoa, jos mitään ei tapahdu. Joku takaportti tuolla miehelläsi tuntuu olevan...

Jotenkin ajattelen, että olen kerran mielipiteeni sanonut ja kun mitään ei tapahdu, lienee kai vaihtoehdot vähissä...?

ap

ei se, että "mitään ei ole tapahtunut", kerro vielä mitään. Miehet (joo, ei kaikki mutta monet) on vaan saamattomia. Aika usein mitään ei tapahdu millekään ennen kuin vähän patistellaan.

Olen samoilla linjoilla kuin kakkonen: kerro miehellesi, ettet halua pakottaa tai ahdistaa häntä, mutta että naimisiinmeno on sinulle tärkeää syistä a ja b ja että toivot hänen voivan harkita joustamista koska asia on sinulle niin iso.

Puhuisin, selvittelisin, kertoisin asian olevan kynnyskysymys jatkoa ajatellen. Varmistaisin, etta mies todella ymmartaa asian tarkeyden minulle. Jos siis olisin sina ja todella avioliitto merkitsisi niin paljon kuin se sinulle merkitsee (itse olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja ymmarran hyvin kantaasi).



Mutta jos vain esim. taloudellinen turva askarruttaa ja avioliitto kanssasi ei miehelle missaan tapauksessa vaihtoehto (?!), ja rakkaus silti kukoistaa molemmin puolin (kannattaa kylla selvittaa sekin viela), selvittaisin vaihtoehdot. Jos molemmilla oma omaisuus ja erilliset tulot, asian pitaisi olla kunnossa.



Onko sitoutumiskammoinen vai epavarma todellisista tunteistaan (ja liian laiska ja mukavuudenhaluinen katkaistakseen suhteen)?

Jos vastaa kosintaasi ei- niin sitten harkitse eroa.

Itselläni kokemusta pitkästä suhteesta, jossa mies ei halunnut kosia (meni pettämään, valitsi sen naisen itselleen ja meni vielä sen kanssa naimisiinkin). Tuon jälkeen tapasin miehen, joka rakastaa MINUA ja halusi kanssani naimisiin alle vuoden seurustelun jälkeen.

Kokemuksista viisastuneena, tekisin kuten ehdotettu eli alkaisin katselemaan omaa asuntoa, jos mitään ei tapahdu. Joku takaportti tuolla miehelläsi tuntuu olevan...

Jotenkin jos miehen tunteet ovat vahvat, ei edes harkitse vaan haluaa avioliittoon.