Mikä nuoria äitejä vaivaa?
Isoäitinä ulkoilen päivittäin lapsenlapseni kanssa. Yritän jututtaa ihmisiä, mutta nuoret äidit eivät puhu mitään. Osa näyttää säikähtäneeltä ja osa muuten vaan hölmistyneeltä. Toiset mummot kyllä juttelevat ja isätkin usein, mutta nämä nuoret naiset... Voisihan sitä edes hymyillä ja jotain sanoa. Mutta ollaan kuin olisin jotain kamalaa tehnyt, kun sanon vaikkapa että kiva kun täällä puistossa on joskus muitakin lapsia. Missä ne käytöstavat ovat ja tällaisiksiko olemme lapsemme kasvattaneet?
Kommentit (16)
Kyllä itse ainakin juttelen puistossa mielelläni kaikkien kanssa. Niin pääosin kaikki muutkin siellä ovat tehneet, ainakin nähteni. Ehkä sinulla on ollut vain huono tuuri juttukavereiden suhteen.
mut kyl mäkin juttelen kaikille, jos vain jaksan... Joskus voi olla aika uupunut ja epäsosiaalinenkin olo.
Joissain kaupungeissa tai jopa eri kaupunginosissa on hyvinkin puheliasta, avointa ja kohteliasta porukkaa ja toisaalla sitten juuri tuollaista. Me muutimme ensiksi mainitun kaltaisesta paikasta umpimielisten sisäpiiriläisten alueelle kun olin kuopuksesta äitiyslomalla ja shokki oli melkoinen, kun puistossa ei enää saanut juttuseuraa eikä edes tervehdyksiin vastattu. Onneksi en ole enää äitiyslomalla.
Eräs äiti huudahti kovaan ääneen "et kai sä tupakoi ja imetä?!", kun aloin imettää vauvaa puistossa. Ei ollut kovinkaan mukava keskustelunaloitus.
Muuten tulen kyllä toimeen äitien kanssa. Nuoremmat ovat yleensä vain rennompia kuin vanhat.
Jos puistossa on muutama vanhempi lapsen kanssa tervehdin kaikkia yhteisesti tai yksitellen, jos ovat hajallaan. Välillä vastauksen saaminen on tiukassa. Mielestäni on luonnollista jutella samalla niitä näitä, kun lapset touhuavat yhdessä, mutta ilmeisesti tämä ei ole maan tapa. On myös paljon vanhempia, jotka eivät yhtään auta lapsia leikin alkuun. Ollaan ja murjotetaan tai jutellaan puhelimeen. Onneksi välillä puistoissa tapaa tosi mukavia ihmisiä, joten meitä taitaa olla moneen junaan.
mutta päinvastaisesta näkökulmasta.
Itse olin, ja olen kai vieläkin, nuori äiti. Esikoiseni saadessani olin 20-vuotias, nyt olen 25-vuotias kahden lapsen äiti. Meidänkin lähialueen puistoissa on juuri tällaista - mummot juttelevat, samoin isätkin (no, vähintään vastaavat tervehdyksiin), ja alueen perhepäivähoitajat. Mutta suurin osa äideistä katsoo kuin avaruusoliota, kun erehdyn edes tervehtimään, ja nämä äidit ovat niitä 30-40-vuotiaita tavallisia äitejä. Ja tällaiset ihmiset kasvattavat sitä sukupolvea, jonka keskellä omien lastenikin pitäisi tulla toimeen tulevaisuudessa? Tuntuu tosi hurjalta.
Sille, jolle oli huudeltu imetyksestä ja tupakoinnista - et ole ainut, joka on saanut imetykseen liittyvää kommenttia. Mulle päiviteltiin myös usein imetyksestä. Yksi äiti taivasteli joka kerta nähdessämme (tai kun tapaamisen aikana imetin), että "ei sun ikäset äidit yleensä imetä" - mitäpä tähän olisi voinut sanoa? Eräs monikkoäiti, jonka tunnen esikoisemme harrastuksen kautta, jaksoi myös jatkuvasti kertoa, miten hän ei olisi voinut kuvitellakaan imettävänsä yhtä pitkään kuin minä. Tämä paasaus alkoi jo silloin, kun puheiden aikaan imetettävänä ollut vauvani oli 3-kuinen, ja jatkui vain aina siihen asti, että lopultakin pääsin hänelle kertomaan imetyksen loppuneen joitakin päiviä sitten.
Olen nuori äiti enkä varsinaisesti ole kohdannut tuota ongelmaa, mutta tiedän, että jotkut vanhemmat naiset ovst innokkaasti arvostelemassa nuoria äitejä. Ei tarvitse montaa tapausta sattua kohdalle, kun alkaa suosiolla välttämään tilanteita, joissa on tuo arvostelun riski.
Eikö todellakaan tullut mieleen, että kaikki vetämäsi myrkyt menevät vauvaasi rintamaidon mukana??
tulin äidiksi 39 vuotiaana, takana 6 v tosi rankkoja lapsettomuushoitoja. Tapasin mieheni 31 vuotiaana, eli en olis voinutkaan olla 18 vuotiaana äiti.
Minulta tultiin jopa kysymään kuinka vanha olen.
Puistossa oli 4 äidin kimppa, kaikki olivat n 18 - 23 vuotiaita ja todella epäystävällisiä.
Kaikkein ikävin kysyi minulta vähintään kerran viikossa miksi käymme puistoruokailussa, kun minun ikäisellä pitäisi raha-asiat olla niin kunnossa ettei tarvi täällä olla soppajonossa.
Meidän lähipuistossa ei koko kesän aikana loppunut ruoka kertaakaan, päinvastoin.
Nyt talven aikana ovat kaikki nämä "teiniäidit" joutuneet töihin, kun rahat eivät riittäneet jäädä kotiin. Ja voin sanoa ettei kukaan heitä kaipaakaan.
Lapsillekin näyttää hyvää mallia jatkuvalla negatiivisuudella.
se on ihan sama, ovatko ne nuoria vai vanhempia, eivät ne puhu, ellei ole esitelty aiemmin. Ne pelkäävät sitä, että joku asettuu riesaksi eikä siitä pääse ikinä eroon, joutuu koko loppuelämäkseen sitoutumaan satunnaiseen vastaantulijaan. Ottavat raukka elämän niin kovin vakavasti.
Niin ja toisaalta nykyään äideillä on myös niin paljon masennusta, että voi olla ihan lääkityksen tuomaa alistuneisuutta ja velttoutta.
minäkin olin kova puhumaan. mutta en saanut vastakaikua ja lopetin puhumisen
t. mummoäiti ja 2 lasta/ jo työelämässä- hiekkalaatikot ahdisti
tätä porukkaa joka tänne palstalle kaataa loputonta kuonaämpäriään. Jos on täällä mäntti- ei se siellä puistossa sen paremmaksi muutu.
Mun mielestä kauhea tosiasia on se että se arvottomuus ja näköalattomuus mikä tässä yhteiskunnassa tänä päivänä vallitsee ja se että ihmiset juoksee rahan ja oman napansa ympärillä tyhmentää ihmisiä todella paljon. Osa tietysti ajattelee omilla aivoillaan ja vaalii niin tunnetaitoja kuin kestävää, inhimillistä arvomaailmaakin, mutta ainakin tän palstan perusteella moni perusmamma antaa itsensä vajota henkisesti tosi syvälle. Ja se kyllä näkyy myös nenätysten. Kamalaa on se että nämä tympeät ihmiset kasvattavat tähän maahan uutta sukupolvea, joka ei sitten paremmasta tiedä.
tervehtimisen puute näkyy muuallakin, itse opin koulua vaihtaessani, että meidän n. 12 opiskelijan ryhmät jäsenet eivät koskaan tervehdi toisiaan, puhumattakaan juttelusta. Vähän aikaa jaksoin tervehtiä ja sietää avaruusoliokatseita, mutta sitten opin itsekin lopettamaan.
Nuorten äitien kohdalla voi toki olla sekin, että väsymys on niin kova, ettei vain jaksa hymyillä tai puhua, sellainen huoleton jutustelu voi olla työn ja tuskan takana kun oikeasti tekisi vain mieli itkeä ja pyytää sitä vastaantulijaa ottamaan lapset pariksi tunniksi, että saisi nukkua.
t. mummoäiti, 10 v vanhempi kuin nuoret äidit ja eri puheenaiheetkin...
että olet tuollaisia kohdannnut.. :(
Minä kyllä tosi mielelläni juttelen kaikenikäisten äitien ja isien kanssa puistoissa, ja muuallakin.
Eli ei me kaikki olla säihkähtäneitä ja huonokäytöksisiä..
T:18v äippä vantaalta