Mietittekö koskaan millaisia

tyttärelleni toivon siippaa joka ei käytä henkistä eikä fyysistä vakivaltaa. siinä raja!

Tahtoisin uskossa olevan kristityn miehen lapselleni puolisoksi. Oikeastaan muu ei kelpaisi.



Huomiona tässä,että ei kuuluta kirkkoon, eikä harjoiteta uskoa, se on vaan niin sisäänrakennettu meihin jotenkin. Mutta siitä ei olle puhuttu. Pitäisi varmaan alkaa?

millaisia juippeja meillä kohta kotona pyörii kun tyttö on teini-iän kynnyksellä.



Poikaystäviä saa olla monensorttisia, mutta toivon että tyttäreni valitsee puolison, joka



- rakastaa häntä

- kunnioittaa ja arvostaa häntä

- on hyvä isä lapsenlapsilleni (toivottavasti niitäkin tulisi)

-toivottavasti viina, päihteet, pelihimot, pikavipit, työnarkomania ei vie miestä

- ammatti ja taloudellinen toimeentulo on hieno asia (kummallekin)





Oliskohan tässä tärkeimmät tärkeysjärjestyksessä.

Eikä missään tapauksessa saa olla väkivaltainen fyysisellä ja/tai henkisellä tasolla. Eikä mikään mustasukkainen kuumakalle.



Lisään siis listaani:



- tasapainoinen luonne

- ei vakavia mielenterveysongelmia



Listanihan vaan kasvaa :-)