Lue keskustelun säännöt.
Miksi ikävän pitää kestää näin kauan eron jälkeen??
04.03.2011 |
Erosta jo vuosi ja tänään taas tällainen päivä, että olen melkein oksentanut ahdistuksesta. Lasta en pystynyt hoitamaan, oli pakko viedä se mummolaan. Itken ja tärisen.
Pyysin lapsen isää katsomaan lasta, mutta hänelle kaverit ja olut olivat tärkeämpiä. Meille tuli riita ja samalla hän sanoi, että viimeiset muutamat vuodet ovat olleet ihan kamalia, eli tarkoitti myös minua ja lastamme.
Tuntui tosi pahalta kuulla tuollaista, vaikka toisaalta ymmärränkin, että ainakin helpompaa olisi, jos emme olisi koskaan tavanneet. Eikö hän rakastanutkaan minua oikeasti vaikka niin sanoi?? Eikö lapsi merkitse hänelle mitään?
Tai miksi se rakkaus loppui häneltä yllättäen ja miksi se ei ole VIELÄKÄÄN loppunut minulta??
En jaksais tätä rikkinäistä oloa ja päivästä toiseen taistelemista enää!!
Kommentit (2)
Se vain kestää. Rakkaus tulee syvältä kun on tullakseen.
Minusta on hyvä että sait vietyä lapsen mummolaan, jos olet tuossa tilassa. En ole elänyt päivääkään yksinhuoltajan elämää, mutta edes jollain tasolla ymmärrän sen raskautta - vaikka pinnallisesti. Jotkut äidit näyttävät olevan siinä määrin ylivastuuntuntoisia, etteivät järjestä itselleen lepoa silloin kun se on välttämätöntä. Ja seurauksena on sitten entistä suurempi sotku.
Kysäisen yksin tein, että saatko riittävästi tukea arkeesi ja onko sinulla ylipäätään riittävästi aikuista seuraa. Tiedä en, mutta arvelen että väsymys voi osaltaan hidasaa erosta toipumista. Ja yksinäisyys tekee sen varmasti.
Tämä on nettisivusto, jossa kuka tahansa voi hölöttää mitä tahansa. Jos nuo fiilikset jatkuvat, yritä hankkia sellaista apua, joka voi ihan konkreettisesti auttaa sinua ja on edes jollain tavalla kokenutta ja asiantuntevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta häneltä en saanut tänään lohtua. Toisaalta ihan oikein, epäreiluahan se olisi ollut häntä kohtaan.
Haluaisin niin puhua juuri nyt jonkun kanssa ja saada olkapäätä, mutta ei ole ketään!