Kokemuksia uusperheestä?

on ollut hankalampiakin aikoja. Miehen exän kanssa hommat toimii ja lapsikin alkaa olla jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Nykyään ei mitään ongelmia. Eroaako meidän elämä jotenkin muiden perheiden elämästä? Me eletään täällä kiireisenä kahden lapsen kanssa ja ollaan onnellisia, jos ehditään.



Lapset: miehen 24, 22 ja 16

yhteiset 6 ja 3



Voisko noi iät olla se syy, että ollaan melkein ydinperhe ja siltä tuntuukin? Välit on hyvät ja olen melkein kaveria tuon miehen vanhimman (tyttö) kanssa. Just soitin höpötyspuhelun aikani kuluksi.:=)

Oikeastaan mitään yhteyttä sen jälkeen kun kasasi itselleen uusperheen. On katkera avioerosta äidilleni ja yritti saada tätä vielä takaisin eron jälkeen vaikka oli jo uuden naisen kanssa yhdessä. Eron yhteydessä kielsi meitä lapsia tapaamasta äitiämme vaikka osa meistä asui jo omillamme. Myöhemmin kielsi minua tulemasta entiseen kotiini ja vaikka olin naapurissa 2 viikkoa lomalla ei vaivautunut edes tapaamaan. On haukkunut tekstiviesteillä ilman syytä ja soittanut raivokkaita puheluita kun juonin mukamas äitini kanssa vaikka en tiedä heidän asioistaan mitään. Satun nyt vain olemaan samaa sukupuolta minkä isäni tulkitsee naisten liittoumaksi. Suuttuu ihmeellisistä asioista. Esim. haukkui minut pystyyn kun lentokone oli myöhässä ja se oli muka minun syytäni.



Isäni ei ole koskaan pahemmin välittänyt lapsistaan, mutta jos menen hänelle kylään niin hän viitsii käyttäytyä normaalisti vain korkeintaan parin tunnin ajan ja sitten se lasten haukkuminen alkaa vaikka olemme kaikki pärjänneet todella hyvin elämässä. Uuden naisen lapset ovatkin sitten alisuorittajia. Isäni alkoholinkulutus on myös lisääntynyt eikä hän vaikuta onnelliselta ainakaan naamansa perusteella.



En pidä isääni mitään yhteyttä, koska en viitsi tehdä itsestäni pelleä. Voi ottaa minuun yhteyttä kun oppii ihmisten tavoille. Minulla on oma onnellinen perhe ja muita sukulaisia vaikka tuo asia joskus ottaa päähän.

Mutta mies ei voi oikein sietää mun lasta.

Tai sietää ja sietää.



Varmasti on toimivampiakin uusperheitä kuin meidän...

Ei ongelmia.



Mä en ymmärrä miksi uusperhekuvioita pidetään kovin hankalina. Tietenkään se ei sovi kaikille, mutta ei taida maa päällään kantaa sellaista asiaa joka kaikille sopii.



Lapset 9v, 2,5v, 1v.

Alussa oli vähän hankalaa, kun olin tottunut elämään kahden lapseni kanssa keskenään. Sitten kun muutettiin miehen kanssa yhteen niin lapsia tulikin 3 lisää. :) Oli siinä kyllä totuttelemista puolin jos toisinkin.



Välit miehen eksään on hyvät, hän ottaa lapsensa (3kpl) jokatoinen viikonloppu luokseen ja muuten lapset asuu meidän kanssa.



Lasten iät:

-8

-7

-6

-4

-3

-1,5

-1,5kk

Kaksi nuorinta on miehen ja minun biologisesti yhteistä. Mutta oikeastaan mies on myös isä minun kahdelle lapsellekin entisetä liitosta (heidän oikea isä kuollut). Ja minä olen sitten "varaäiti" miehen edellisen liiton lapsille.

Asumme vielä erillämme miesystäväni kanssa vaikka meillä on yhteinen lapsi. Lisäksi molemmilla yhdet lapset edellisistä liitoista. Tapasimme kun mies oli vielä tahollaan naimisissa joten luonnollisesti välit tuon exän kanssa eivät ole kunnossa. Kuitenkin yhteenmuutto on edessä jonkun vuoden päästä viimeistään, mutta en usko että tulee olemaan helppoa kenellekään. Näin sujuu kun emme elä vielä uusperheenä.

musta se on ärsytävä, huonosti kasvatettu. Ottaa päähän kun meillä ollessaan roikkuu jatkuvasti miehen kaulassa kiinni. Kiusaa meidän lemmikeitä ja ei suostu mulle puhumaankaan. ei suostu edes tervehtimään tai ruuasta kiittämään. Onneks ei käy kun about joka toinen kuukaus.

Miehen 3v ja yhteinen 1v.

musta se on ärsytävä, huonosti kasvatettu. Ottaa päähän kun meillä ollessaan roikkuu jatkuvasti miehen kaulassa kiinni. Kiusaa meidän lemmikeitä ja ei suostu mulle puhumaankaan. ei suostu edes tervehtimään tai ruuasta kiittämään. Onneks ei käy kun about joka toinen kuukaus.

Miehen 3v ja yhteinen 1v.

tapaa isäänsä joka toinen kuukausi.. huh mikä ämmä