Olenko mielestäsi tosi yksinäinen tai erakko?
Olen lasten kanssa kotona, asun haja-asutusalueella. Sosiaaliset kontaktit viikon aikana:
- kerran viikossa jumppa (harvemmin puhun kenenkään kanssa)
- suunnilleen kerran viikossa lasten kanssa kaupungilla, esim. kirjastossa ja kaupoissa
- noin kerran viikossa tapaan kaverin lapsineen
- juttelen äitini kanssa puhelimessa kerran viikkoon. Inhoan puhelimessa puhumista, eikä koskaan ole rauhallista hetkeä puhua.
- käyn päivittäin fb:ssa heittämässä jotain pientä läppää jonkun kanssa
- av
- aviomies kotona n.klo 17-22
Kommentit (12)
Minä tapaan kerran kahdessa viikossa toisia äitejä. Lisäksi saatan moikata naapureita tuossa ulkona, ja mies on iltaisin jokusen tunnin kotona. Lisäksi FB ja AV.
Taitaa olla sulla vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin mulla, mutta toisaalta mä olenkin aina ollut vähän sellainen omissa oloissani viihtyvä.
sitä parempi olo itsellä, eikä tunne itseään oudoksi. Tällainen kokemus mulla ainakin aina ollut.
Yksinäisyys on kuitenkin suhteellinen käsite. Jos tunnet olosi yksinäiseksi, olet yksinäinen. Yksinäiseksi voi tuntea itsensä vaikka olisi 500 ihmisen ympäröimä.
Varsinkin tällä hetkellä oikein kateeks käy, kun on kolmen eri aikaan sairastelevan mukelon (+ sairastelevan itsensä) kanssa potenut jotain peevelin lentsua himassa jo kuukauden.... ARGH!
Jos oma mies ja kaupan kassa lasketaan, niin kasvotusten olen sinä aikana puhunut varmaan 2 ihmisen kanssa per viikko... Normaalisti nyt sentään välillä voi mennä vaikka perhekahvilaan tai johonkin ja saattaa pari sanaa vaihtaa lasten harrastuskavereiden vanhempien kanssa...
Omia kavereita näen ehkä kerran kuussa. Tällä kylällä ei ole yhtään ja kaverit käy töissä, joten päiväsaikaan ei pahemmin jouda näkemään.. (Iltaisin on sit kaikkien muksuilla tietenkin eri päivinä harrastukset yms.)
ja yksinäinen et ole, jos sulla ei itselläsi ole yksinäinen olo, en tiedä onko.
Puhuu aina siihen sävyyn, kuin olisin ihan jumissa lasten kanssa neljän seinän sisällä ilman mitään ihmiskonakteja. Hän on itsekin asunut tässä talossa aikoinaan, joten luulen, että peilaa omia kokemuksiaan... Anopin muistoissa täältä ei päässyt mihinkään, mutta vastineeksi täällä oli koko ajan paljon ihmisiä - naapureita, palkollisia, sukulaisia. Nyt kun ei enää ole ihmisiä, anoppi ajattelee, että jäljellä on vain se, ettei pääse mihinkään.
Itse en elämääni mitenkään eristyneenä pidä, koska lisäksi vielä kahteen kertaan viikossa käytän lapsia harrastuksissa, usein käydään koko perheellä uimassa jne. Eli tekemistä on, vaikka aikuista juttuseuraa onkin aika vähän. Mutta miten sen nyt ottaa, tavallaan kuitenkin olen koko ajan yhteyksissä ulkomaailmaan webin kautta, vaikka se tietysti vähän valheellista onkin. Anoppi ei tätä ymmärrä, lisäksi varmaan odottaisi että kun samalla kylällä asutaan, niin pyörisin enemmän anopin ja kälyjen seurassa...
Omalla mittapuullani en ole erakko, enkä vastausten perusteella monien muidenkaan. Ajattelin vain tarkistaa, miltä tämä vaikuttaa ulkopuolisten silmin.
ap
olet aika sosiaalinen kotona olijaksi.