Kertokaa millaista on ns.normaali elämä ilman ahdistusta, masennusta tms?

Itse en osaa edes miettiä millaista se olisi... Tuntuu niin surkealta, kun oma olo vaan on mitä on, loppuelämän tuomittu varmaan tähän...



Kaikki edellytykset onnellisuudelle on, mutta ei... Täytyy vain oppia elämään näin ja kulkea ahdistuksen ja masennuksen kanssa käsikynkkää.



Millaistahan se ois elää vaikka yksi päivä ilman pahaa oloa?