Mä ainakin loukkaannuin tästä mitä mieheni sanoi!! olisitteko muut?

että EI HALUA naimisiin, vaan ettei halua tuolla aikataululla naimisiin? :) Eli teetköhän nyt kärpäsestä härkäsen? Ymmärrän kyllä turhautumisen, mutta jos teillä muutoin on hyvä suhde, niin ei se kyllä tuohon kaadu, hyvänen aika.



Mietipä, millainen miehesi noin muutoin on luonteeltaan, elääkö ns. hetkessä ja on helpostikin valmis "tuosta noin vaan" toteuttamaan juttuja ja lähtemään innokkaasti messiin, vai tykkääkö ennemmin vähän suunnitella ja makustella juttuja ennen varsinaista toteutusta?



Tai ehkäpä sanoo ensin ennemmin ei, kun ei ole saanut tarpeeksi pohtia asiaa ihan itsekseen? Voisiko jopa olla niin, että huomion keskipisteenä oleminen vähän pelottaa? Tai ne valmistelut ja aikataulu, jokin muu?



Oletko kysynyt ja kuunnellut mitä MIEHESI haluaa? Aika usein nimittäin me naiset tuodaan harvinaisen selvästi julki, mitä ME haluamme, ja joskus sitten tulee pieniä konflikteja ihan siitä, että mies ei jossain jutussa olekaan samalla aaltopituudella, muttei vaan saa kakistettua, mikä mättää.

että yhteenmuutto ja lapsi ovat paljon sitovampia asioita kuin avioliitto, joka siis on periaatteessa vain juridinen turva pareille. Jos sillä on suurempi merkitys (kuvaa sitoutumisen astetta tai ikuisuutta tms.), niin miehesi on todella törkeä.



Kysypä mieheltäsi, miksi avioliitto on liian pian mutta lapsen hän saattoi hankkia nopeassa tahdissakin, vaikka siihen lapseen nimenomaan sitoudutaan loppuelämäksi ja juuri se lapsi pitää teidät aina tietyllä tavalla sidoksissa toisiinne. Kyllä, olisin loukkaantunut tuosta liian pian -väitteestä. Olisin tyytynyt vastaukseen, että eiköhän mennä maistraatissa tai eiköhän pidetä oikein isot häät vasta parin vuoden päästä, kun on rahaa, mutta en missään nimessä hyväksyisi lapseni isältä vastausta liian pian. Suututtaisi tosiaankin!



Valitettavasti tähän ei auta kuin puhe. Kysy ja selvitä tarkkaan, mikä siinä avioliitossa miestäsi ahdistaa. Miksi ei ole valmis tekemään teidän parisuhteestanne lain edessä virallista vai lataako sittenkin tuohon paperitouhuun jotain suuria tunteita ja arvoja ja jos lataa, niin miksi ne suuret tunteet ja arvot eivät koske sinua?



Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka lataavat outoja merkityksiä avioitumiseen, kun samaan hengen vetoon vakuuttavat, että eivät pidä sitä paperilappua minään eivätkä siksi aio avioitua. Totuushan on, että kyse on juridisesta toimeenpiteestä, jonka voi hoitaa kokonaan ilman kallista hääsirkusta. Jos taas miehesi kuuluu näihin, jotka eivät pidä paperilappusta minään eivätkä siksi aio koskaan avioitua, olisin huolissani. Jos ei aio koskaan avioitua, koska jokin juridinen lappu on niin kova pala, todellakin pitää avioliittoa liian suurena askeleena. Kaikista tärkeimmät askeleet te olette jo ottaneet. Selvittäkää nyt, miksi tämä yksi on ylitsepääsemätön, vai piditkö kenties liikaa hoppua vai onko syy ehkä tosiaan siinä, että miestäsi ei koko hääsirkus kiinnosta. Onhan tosiaan mahdollista, että mies haluaa mahtihäät, joihin kerätään rahaa useampi vuosi (siksi siis liian pian) tai sitten niin, että ei halua koko hommaa vaan mieluiten hoitaisi sen maistraatissa. Ehkä omien vanhempien kokemukset ovat jättäneet trauman ja siksi ei halua avioitua tai ehkä vain ei ollut itse miettinyt asiaa läpi ja häkeltyi, kun ehdottaja olitkin yllättäen sinä.

Mä en tiedä loukkaantumisesta. Paha mieli olis kyllä tullut, mutta eipä tuollaisesta kai toista voi syyttää. Se joko haluaa sitoutua tai ei halua, ja ärhentely moisesta tarkoittaisi että olisin vihainen siitä mitä mies tuntee (ei välttämättä minua kohtaan, mutta ainakin avioliittoa kohtaan). Sellaisesta syyttely yleensä pahentaa tilannetta.



Huomioon otettavia vaihtoehtoja:



- voisiko olla että miehesi tykkää tuosta, että hän on ollut aloitteellinen teidän elämänvalinnoissa, ja nyt kun sinä rupeatkin aloitteelliseksi, hän kokee että hänen miehinen "perheen pää" -asema on uhattuna tms? Oma mieheni kosi minua omalla ajallaan, mutta olen ihan varma että jos olisin minä kosinut häntä (vaikka sitten ihan samana ajankohtana) niin hän olisi vetänyt siitä herneet nenään ja todennäköisesti kieltäytynyt. Tai ainakin nostanut äläkän että olen pilannut häneltä kosinnan.



Sinänsä tietysti miehesi on jo kosinut (se kihlautuminen) mutta hänelle se ei näköjään tarkoita päivän sopimista.



Voisitko kysyä mieheltäsi kihlauksen merkitystä ja kysyä, miten hän kokee että siitä siirrytään naimisiin (ja millaisella aikataululla)? Kokeeko hän kihlauksen lupauksena?



Kantaako hän sormusta?



Voit toki kertoa miehelle että sinulle teidän nykytilanne tuntuu pahalta, koska olet naimisissa mutta avioliitto puuttuu ja olet ruvennut ajattelemaan että asiat on tapahtuneet väärässä järjestyksessä. Älä syytä häntä, koska itse olet mennyt mukana ja tehnyt valintasi, mutta nykytuntemuksesi voit kyllä kertoa.



Ja kuten täällä puhuttiin, varmista että tiedät mitä miehesi haluaa etkä vaan kaiuta sitä mitä itse haluat. Kysy mitä miehesi on ajatellut avioliitosta, onko hän miettinyt milloin, onko hän miettinyt haluaako isot vai pienet juhlat, kirkon vai maistraatin, ja ketä hän haluaa olevan paikalla? Onko raha hänelle kynnyskysymys, eli maksaako hänen visionsa niin paljon, että ensin on säästettävä hääbudjettiin tms?



Jos lapsenne on nyt 1v, niin onko hän saanut alkunsa joskus 3kk seurustelun kohdalla? Jos näin on, niin se kyllä viittaisi siihen että mies ei ehkä lapsen halutessaan ole kokenut sitä elinikäiseksi sitoutumiseksi sinuun. Tai mistä minä tiedän kuinka nopeasti hänen tunteensa leimahtavat, mutta 3kk harkinta-aika ja elinikäinen sitoutuminen kuulostavat vähän ristiriitaisilta. Koitko itse siinä 3kk kohdalla olevasi löytänyt elämäsi miehen?



Eli tässä tapauksessa lapsesta ei ehkä voida päätellä että miehesi olisi tehnyt ratkaisunsa siitä että olet hänen elämänsä nainen? Jos hän ei ole tätä henkistä ratkaisua vielä tehnyt, niin painostamalla häntä et voi aiheuttaa muuta kuin etääntymistä.



Kihlautuminen tietysti pitäisi tarkoittaa tuota elämänkumppanin löytymistä ja häneen sitoutumista, mutta esim. minä ja mieheni olemme molemmat olleet kihloissa kerran aikaisemminkin, ja jotenkin tuntuu että kihlautumisissa ihmiset ovat valmiimpia tekemään virheratkaisuja kuin häissä. Silloin kun kihlauduin nykyisen mieheni kanssa, teimme heti päätöksen hääpäivästä (sovimme sen kihlauspäivän aikana). Samaan en olisi ollut valmis edellisessä kihlautumisessa, joten ehkä se hääpäivän sopiminen on se todellisempi sitoutumisen ilmaushetki kuin kihlasormusten vaihto.



Sinun täytyy vaan miettiä näitä ajatuksia omalla kohdallanne ja pohtia mitkä pätevät.

ennen lapsen hommaamista ja yhteen muuttamista, jos haluat tietää mitä MINÄ olisin tehnyt.



Me mentiin ensin naimisiin ja sitten muutettiin yhteen ja saatiin lapsia.



Nyt et voi muuta kuin nöyrästi anoa suostuisiko mies ny kuitenkin sut vihille viemään. Menetit kaikki korttisi jo.

ja mitä mies haluaa..puhukaa tilanne auki.

tule mitään. se menee aina riitaan koska mies huutaa vaa et ku en haluu näin nopeesti ni en haluu, et siihen ei oo mitää muuta syytä. olen kyllä yrittäny siitä keskustella, nyt sitte ku telkastaki näkyy vahingossa joku hääohjelma tms ni kanava vaihtuu aika hätäsee...

Ap, syitä miehelläsi voi olla monia, miksi vuoden päästä naimisiin meneminen tuntuu liian pikaiselta. Esim jos haluatte isommat häät/lähteä häämatkalle, voi taloudelliset syyt tulla vastaan.



Elämässäne on lähivuosina tapahtunut paljon muutoksia. Ehkä miehesi kaipaa vielä sulattluaikaa näissä asioissa, ja taas yksi iso asia lisää tuntuu hänestä liian isolta nyt. Tämä ei ole mielestäni yhtään huono merkki, voi olla myös hyvä asia, sillä positiivisetkin muutokset elämässä voivat aiheuttaa stressiä.



Harmillista, jos ette ole pystyneet juttelemaan asiasta riitelemättä. Sinulla olisi ehdottomasti oikeus tietää, miksi vuosi tuntuu olevan liian lyhyt aika ja että milloin olisi sopiva hetki miehesi mielestä. Toivon että pääsette yhdessä toivottuun ratkaisuun! :)



Ja sanottakoon vielä, että juna ei tosiaankaan ole mennyt vielä! ;) Kaikkea hyvää teille!

järjen vastaista tuollainen, fiksu mies!

Ensin tutustuminen, sitten seurustelu, sitten kihlaus, sitten avioliitto, sitten lapset.



Ei sänkyyn heti, kolmen kuukauden perusteella paksuksi, puolen vuoden tuttavuudella yhteenmuutto ja sitten riidellään - kun toinen on edelleen ventovieras. Kun eihän tossa hötäkässä ehdi edes tutustua toiseen paremmin, kun ollaan jo yks kaks yksivuotiaan vanhempia. Sitten mietitäänkin jo eroa kuten ap.

Mies ei halua naimisiin, koska toivoo löytävänsä kauniimman naisen.

Meillä näin:



jouluna tavattiin

loppukesästä muutettiin yhteen

alkuvuodesta raskaaksi

lopputalvesta syntyi lapsi

lapsen ollessa 1v mentiin naimisiin



Ollaan nykysin(kin) tosi onnellisia vaikka aika nopeaa toimintaa olikin! :) Meillä elämäntilanne oli sellainen, että oli mielestämme juuri oikea hetki lapsen yrittämiselle tuolloin, kun olimme seurustelleet vuoden. Jos tuossa välissä olisimme menneet naimisiin, emme olisi ehtineet järjestää sellaisia häitä kuin halusimme. Meille oli tosi hyvä tämä järjestys siis! :)

Ollaan asuttu yhdessä puolitoistavuotta seurusteltu yli 2 vuotta, meillä on vuoden ikäinen lapsi, kihloissa ollaan oltu yli vuosi, nyt sitte riita päällä siitä ku sanoin miehelle että varataan kirkko talvihäihin, sanoi vaan että en haluu näin nopeesti naimisii!! ja syytä ei kertonut, tuli aika paska fiilis.

miten sinä olisit reagoinut?

siis heti tutustuttuanne tehneet lapsen.

Tosi järkevää...

Sanoisinko että "sossuäitiainesta."

Mutta naimisiin ei voi mennä. Outo mies, ei taida rakastaa sinua

jos haluaa vain lasillisen maitoa sillon tällön?

Vuoden?

kun oikeasti on kyse vastaanharaavasta puolitutusta...

Vaikka eihän elämä tai parisuhde ikinä pelkkää auvoa ole, mutta hih kun alko naurattaa tuo auvo-kommentti. =) En tiiä, mikä siinä niin upposi, mutta naurattaa vaan. Ehkä se on se elämän ironia! :D

afrikkalaisesta, oleskeluluvattomasta miehestä? Sillä on jo lapsi, ei sen tarvi enää mennä sun kanssa naimisiin, sorry.

kertoo tuo kanavanvaihtokin, että ei ole pelkkä omasta halusta oleva este. voi olla esim. rahaongelmia tai sitten on vielä avioeroprosessi kesken tai ei kuulu kirkkoon tai jokin muu syy jonka ajattelee hoitavan kuntoon ennen hääjuttuja.

hän ei koe sinua lopulliseksi elämänkumppanikseen.



Ei kannata jäädä odottamaan ihmettä. Parempi sinun olisi sanoa hänelle, että et viitsi jäädä tuhlaamaan tuohon suhteeseen molempien aikaa, vaan etsit jonkun joka OIKEASTI tahtoo olla sinun kanssa ja lapsellesi isä.