Miten pääsee siitä eroon, että mies on elämän keskipiste?

tehdä sille neljä lasta. Toimii satavarmati. Nimimerkki kokemusta on.

Aina sama juttu, vaikka onkin ammatti ja työ ja ystäviä ja harrastuksia, niin sinkkuna joko odotan vaan, että tulisi mies ja olisin taas kokonainen, tai sitten suhteessa unohdan oman elämäni täysin. Ja en tosiaan haluaisi olla tällainen, enkä pidä miehiä yleisesti ottaen minään ihmejumalina, toimintani on siis omankin järkeni vastaista.

ei aavistustakaan, onneksi en ole koskaan ollut tuollainen. Eiko ne miehetkin juokse karkuun sua kun olet noin "needy"?

ei aavistustakaan, onneksi en ole koskaan ollut tuollainen. Eiko ne miehetkin juokse karkuun sua kun olet noin "needy"?

minua on siunattu myös hyvillä näyttelijänlahjoilla.

siis luulevat olevansa suhteessa normaalin ihmisen kanssa ja tokihan järkeni pelaa, eli tiedostan etteivät tunteeni perustu todellisuuteen. Tämä on vain itselleni perin rasittavaa.

Siitä voi parantua. Luepas vaikka Tommy Hellstenin kirjoja.



Ei kukaan voi tehdä susta kokonaista, jos et sitä ole. Eli ensin myönnät oman rikkinäisyytesi ja siitä alkaa paraneminen ja sit voit jo alkaa löytääkin niitä hyviä miehiä.



Tosin voi sitä parantua suhteessakin, mutta kaikki suhteet ei kestä sitä.

siis ole ollut pulaa hyvistä miehistä ja tiedän miten normaali ihminen käyttäytyisi eri tilanteissa ja käyttäydyn sen mukaan, tuntemukseni eivät siis käsittääkseni näy hirveästi ulospäin. Itseäni siis tässä ajattelen, suhteet ovat minulle kauhean rasittavia ja siksi yleensä lopetan ne itse.